Lähettäjä: -
Päivämäärä: 10.12.24 15:13:49
Vai oletteko sellaisia itse?
Minä tunnen yhden. Nimittäin oma mieheni. Kirjoitin tänne asiasta joskus vuosia sitten, en saanut kovin hyvää palautetta, koska olen äitipuoli. Päätin että en puutu asiaan, koska siihen saakka olin taistellut tuulimyllyjä vastaan. Nyt olen katsellut tätä touhua jo aika kauan, ja alan olemaan huolissani, että mahtaako tuo täysi-ikäinen koskaan pärjätä omillaan. Muutaman kerran on käynyt niin, etten ole pystynyt pitämään ajatuksiani sisällä. Mies näkee ongelman, mutta sanoo ettei voi tehdä asialle mitään ”koska on niin mukava olla mieliksi”. Hän ei siis kestä yhtään ”lapsen” pettymystä. Täysi-ikäinen ihminen saa edelleen joka aamu aamupalan sänkyyn ja isä pitää huolen, ettei herätyskelloa tarvitse laittaa soimaan itse. Puoliso tekee etätöitä, joten on mahdolllista passata 24/7. Herätyksen laittaminen itse tosin varmaan olisi turhaa, koska valvoo yökaudet joten kelloon tuskin heräisi. Mitään nukkumaanmenoaikoja ei ole eikä niitä ole ollut. Lapsella ei ole harrastuksia, koska mikään ei huvita eikä hikoilu ole kivaa. Kesätöitä ei ole halunnut hankkia eikä hanki vieläkään. Koulussa sentään käy. Lapsi syödään mitä haluaa eli herkkuja ja noutoruokaa. Raha kasvaa puissa.
Mitään ei tarvitse siivota, ei hoitaa lemmikeitä, ei mitään. Ei voi pakottaa, koska tulee paha mieli.
Lapsihan jumaloi isäänsä, joten kyse ei ole siitä että lapsi olisi hankala. Tai kai sitä kannattaakin jumaloida, kun isä on niin kiva ja mukava aina eikä koskaan sano ei. Äitipuoli on toki aina perseestä.
Olisipa tämä provo.
|