|
Lähettäjä: Ihastumisesta
Päivämäärä: 9.12.24 10:23:06
Luin viime yönä täällä topikkia ihastumisesta ja miten sen saisi loppumaan. En topikkia löydä enää, joten avaan uuden, koska topikissa kirjoitettu jäi mietityttämään.
Olen ihastunut ja haluaisin tunteesta eroon, mutta ei tuo vaan lopu. Kohde on työkaveri, mutta onneksi ei nähdä usein eikä tällä hetkellä olla kovin paljon tekemisissäkään, koska ei ole yhteisiä töitä. Mielessä hän pyörii liikaa.
Toisessa topikissa puhuttiin haavekuvasta. Että ihastuneena luo ihastuksen kohteesta ihmeellisen ja täydellisen ihmisen, eikä huonoja puolia ja virheitä näe ollenkaan. Todellisuus on sitten täysin muuta, jos ihastuksen kohteeseen pääsee tutustumaan kunnolla (=vuosien ajan parisuhteessa).
Tuota haavekuvaa jäin miettimään, koska en tunnista, että itselläni olisi tuollaista. Ei tuo mun työkaveri mikään täydellinen ole. Ei ulkoisesti mitenkään komea, vikoja löytyy paljon eikä kaikki meidän arvotkaan kohtaa. Sanoisin, että kaikin puolin sellainen ihminen johon mun ei pitäisi olla ihastunut, enkä parisuhteeseen hänen kanssaan ikinä alkaisi. Ei todellakaan mitään haavekuvaa ole vaan hyvinkin realistinen kuva.
En ihastunut häneen suin päin. Kun tavattiin ekan kerran, ei hetkauttanut mihinkään suuntaan. Tehtiin tiiviisti töitä yhdessä tai niin tiiviisti kuin etänä pystyy tekemään. Jossain vaiheessa alettiin puhua kaikenlaisia asioita, vitsailla, kiusoitella jne. Sit yksi päivä tajusin, että ei hitto, ajattelin häntä koko ajan ja odotin juttutuokioitamme. Tavattiin toisen kerran ja jopas oli mies komistunut. Ei ole vieläkään mikään komea, mutta löytyy pieniä viehättäviä piirteitä. Vietettiin aikaa kaksistaankin ja mies kohteli mua paremmin kuin yksikään mies on koskaan kohdellut. Luonteessa on vaan jotain, ja se huumorintaju.
Ihastuminen loppuu, kun haavekuva särkyy, sanottiin toisessa topikissa. Mitä jos ei ole haavekuvaa? Miten silloin pääsee ihastumisesta eroon?
|