|
Lähettäjä: -
Päivämäärä: 8.12.24 20:54:36
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 8.12.24 20:03:02
Hevosessa ei ole vikaa, se toimii kaikkien muiden kanssa todella kivasti. Testaa kyllä välillä pienesti mutta uskoo kerrasta kun huomauttaa. Tulin hevosen kanssa kyllä aiemmin juttuun ja välillä meni jo tosi kivasti. Nyt vain mikään ei toimi, hevonen on selvästi turhautunut kanssani, testaa koko ajan ja muuttuu ihan eri hevoseksi kun annan narun jonkun toisen käteen. Tuntuu että hevonen inhoaa minua. Voiko olla että meillä ei vain kemiat ikinä kohtaa? En tiedä miten muuttaisin itseäni ja toimintaani (valmentajia on ja auttaa kyllä muuten mutta ei siihen että jokin kuitenkin suhteessa mättää). Masennun itse tilanteesta koko ajan enemmän ja syyllistän itseäni.
Hevonen on kuitenkin tosi kiva ja pienten lastenkin käsiteltävissä. En siis haluaisi luovuttaa. Itselläni on tällä hetkellä todella stressaava elämänvaihe muuten, olen koko ajan ahdistunut, itkuinen ja väsynyt ja hevonen on jäänyt huomiotta. Voiko vain olla että hevonen vaistoaa tämän ja ei siksi toimi kanssani lainkaan? Välillä siis meno tosiaan kivasti. Vieläkö voisi elätellä toivoa että saan suhteen hevoseen korjattua kunhan saan muun elämäni raiteilleen?
Ensinnäkin, tietysti hevonen huomaa sun mielentilan. Se kuulee sun sydämen sykkeen 1,5 metrin päästä. Mutta hevoset eivät lähtöjään vierasta ihmistä joka on surullinen tai ahdistunut - ainoastaan jos hevonen on tottunut siihen että ihmisen kurja mieliala johtaa silmille räpsimiseen ja kiukutteluun, niin sitten.
Kuulostaa siltä että teidän suhde on aika huonolla tolalla. Hevonen "testaa" jatkuvasti ja sinä "huomautat" - eli yhdessätekeminen on todennäköisesti sinun osalta jatkuvaa mikromanagerointia ja hevosen äkäistä räpsimistä. Se että "kemiat ei kohtaa" on lähes aina aivan pelkkää illuusiota. Hevosia ei henkilökemiat kiinnosta - ne ovat eläimiä jotka elävät tässä hetkessä, ja kohtelevat sinua sen perusteella miten sinä kohtelet heitä. Tilanteen voi siis korjata mutta kannattaa heittää teoria henkilökemioista romukuoppaan ja katsoa peiliin ja miettiä, miksi hevonen ei ole halukas sun kanssa toimimaan. Nojaako sinun tekeminen klassiseen dominointiin? Sinä näytät ja jos hevonen ei tee, rankaiset? Sitähän se suurimmaksi osaksi hevoskulttuurissa on, helpoimmat hevoset ovat nöyriä olentoja ja tottuvat lauhkeiksi siitä huolimatta että koulutus nojaa vahvasti pakottamiseen ja positiiviseen rankaisuun.
Kannattaa tosiaan aloittaa se tallilla käyminen puhtaalta pöydältä ja ilman odotuksia. Mikään ei johda nopeammin itse luotuihin konflikteihin kuin odotukset. Menet ja toimit hetkessä, hengaile hevosen kanssa, tee maastakäsin ja rakenna hevoseen oikeaa, positiivisiin kokemuksiin perustuvaa suhdetta. Ennen kaikkea ala tutkailemaan omia hevosmiestaitoja (itseäsi syyttelemättä, älä ota liikaa itseesi tätä viestin sävyä - kaikki me ollaan opittu samoihin kurjiin kaavoihin jossa hevosta kohdellaan kuin välinettä jolta odotetaan täyttä tottelevaisuutta ja jonka mielipiteisiin vastataan "napakoilla" rankaisuilla) ja pohtimaan vakavasti sitä että onko nykyiset toimintatavat oikeasti niitä joita näet mielikuvissasi täydellisestä suhteestasi hevoseen.
Jos kaikki olisi täydellistä, kuinka paljon mikromanageeraisit, räpsisit, kieltäisit ja rankaisisit hevosta? Jos vastaus on ei yhtään, niin aloita siitä, sillä sinne et pääse niillä toimintatavoilla jotka ovat johtaneet nykyiseen tilanteeseen.
Ennen kaikkea, ala kuuntelemaan hevosta ja anna sille mahdollisuus sanoa ei. Jos hevonen ei voi koskaan ilmaista haluttomuutta ilman rankaisua, ei se koskaan myös ilmaise halukkuuttakaan. Jotta voit saada hevoseltasi iloisen "joon" niin se perustuu sille että on muita vaihtoehtoja.
|