Lähettäjä: isoäiti
Päivämäärä: 6.12.24 06:58:08
Meillä lapset olivat vilkkaita myös lapsena ja minusta se sallittakoon. Mutta rajat on hyvä opettaa ja niistä pitää kiinni. Nykyisin annetaan diagnoosit, mutta ennen vilkkaus oli hyväksyttyä.
Tärkeintä on rajat, samat. Rutiinit. Aamulla hampaidenpesu, vaatteiden pukeminen, aamupala yms. rutiinit. Toistuvat. Harvoin ymmärrämme myös sen, miten vaikeaa lapsen on irrottautua leikeistään silloin kun vanhemmat sanovat, että nyt on mentävä. Kesken kaiken. Eli lapselle on hyvä kertoa, esim. aamupalan jälkeen voit leikkiä vähän aikaa, sillä meidän pitää lähteä tänään yhdessä kauppaan / kyläilemään. Ennakointi lapselle, jotta hän tietää, mikä on päivän agenda. Ei niin, että nyt vaatteet päälle, nyt on mentävä, hopihop.
Iltaisin on syytä myös järjestää rauhallista aikaa ennen nukkumaanmenoa. Iltapesut, iltapala, yhteistä aikaa syödessä, iltasatu ihan mikä on teidän tapanne toimia iltaisin.
Ja kun olette hereillä, myös ulkoilua. Totuttelua kävelyyn ei pelkästään sitä, että lapsi leikkii hiekkakasalla, mutta sitäkin.
Kannattaa etsiä hyvä lautapeli, mistä tykkäätte. Opetella omaa aikaa silloin kun vanhemmat tekevät kotitöitä. On paljon mitä lapselle voi tarjota, pelkästään palikat voivat innoittaa leikkimiseen, löytää se mistä lapsi on kiinnostunut. Mutta on myös hyvä tarjota paikka, missä saa purkaa energiaansa luvan kanssa hoplop tai jokin muu urheiluharrastus kerran viikossa. Seinäkiipeilyä, uintia yms.
Mutta tärkeintä ovat rajat ja niistä kertominen ja rajoista kiinni pitäminen. Rakkaudella, kärsivällisyydellä, toistolla ja myös oman tilan opettamisella. Ei se aina helppoa ole ja hermostuakin voi. Mutta lapselle on hyvä kertoa, että vanhemmillakin on sietokyky, missä heidän rajansa tulevat vastaan.
Tsemppiä aloittajalle. Hyväksy lapsesi, älä lähde syyttämään häntä äläkä itseäsi. Vaan pyri löytämään itsellesi sellaiset keinot, mistä pystyt pitämään kiinni ja saat luotua toimivan arjen.
|