Lähettäjä: Mietin 
Päivämäärä:   5.12.24 14:13:02

Kukaan ei saa valita syntyykö tänne. Itse olen päättänyt jäädä lapsettomaksi, koska mitä järkeä tässä on? Elämä on pelkkää kärsimystä ellei ole käynyt hyvä tuuri.

Lapsena kasvoin alkoholistiperheessä. Miksi isäni halusi lapsen kun kuitenkin hylkäsi heti ja muutti toiseen kotiin ilman että piti edes yhteyttä? Miksi äitini halusi minut kun ei koskaan kysynyt kuulumisia tai välittänyt. Lapsena kuitenkin oli sellainen "lapsen onni" jonka takia oli lapsuus ihan ok, vaikka ei ollut hyvin asiat. Se katosi teininä, jolloin olin niin yksinäinen että mikään ei tuntunut miltään. Jouduin yksin ala-asteelta yläasteen luokalle jossa kaikki jo tuttuja ja en päässyt mukaan. Onnistuin kuitenkin opiskelemaan ammatin, joka jo opiskeluaikana oli traumaattista kun työssäoppimisessa aikuiset ihmiset kiusasivat puhumattomuudella ja valehtelivat opettajalleni, mutta olin niin elämän runtelema jos silloin että en uskaltanut laittaa edes vastaan.. myöhemmin olin alan töissä useamman vuoden ja lopulta lähdin kun oli samanlaista kiusaamista. En muista mitään hyvää muistoa noilta ajoilta.
Ekan poikaystävän kun tapasin, paljastui väkivaltaiseksi. Ambulanssin kautta ero. Joitakin vuosia myöhemmin tapasin uuden, joka oli vähintään yhtä paha. Mursi itsetuntoni kokonaan.
Nyt opiskelen, rahaa ei ole mihinkään. Olen taas työssäoppimassa mutta nyt minua kohdellaan kuin ilmaa ja ilmaista orjaa. Aamulla mietin umpi jäässä ollessani kun rapasin autoa, käytin kallista sähköä sen lämmittämiseen ja tankkasin viimeiset hilut autoon, jotta pääsen sinne työssäoppimaan että mikä järki tässä on?

Mun elämässä ei ole mitään hyvää koskaan ollutkaan, sitä vaan opiskelee, nielee kaiken, kärsii ja toimii koska niin kuuluu. Ei ole edes sisaruksia tai perhettä kun välittäisi. Mikä järki tässä on?

Lähettäjä: Mietin 
Päivämäärä:   5.12.24 14:15:57

Mulla ollut aina tälläinen "harrastus". Eli lenkkeilen omakotitalojen ohi koska saan jotain sairasta mielihyvää kun nään ihmisiä kotonaan leikkimässä lapsiensa kanssa, syömässä, olemassa onnellisia. Mietin kun nään paljon autoja pihassa, miten onnekkaita että iso perhe/ehkä ystäviä.
Sitten palaan tyhjään kotiin ja mietin miksi minulle kävi näin

Lähettäjä: ennea 
Päivämäärä:   5.12.24 14:31:17

No jos hommat on menneet ns. käteen niin ei sitä voi/kannata jäädä liikaa surkuttelemaan vaan yrittää hankkia sisältöä että elämä ei olisi tyhjää..

Lähettäjä: Mietin 
Päivämäärä:   5.12.24 14:34:45

Ja pieni asia. Muistan kun lapsuudessa äiti sai ja lähetti joulukortteja. Siitä lähtien olen unelmoinut että lähettäisin ja saisin joulukortteja. Ihana muistutus että joku välittää ja on kiinnostunut.

Mutta mulla ei ole ketään jolle lähetää.. isä kuollut ja äiti etäinen, varmasti ahdistuisi jos lähettäisin :(
Pitäisi varsinkin näin joulun alla sulkea sosiaalinen media kun tulen niin kateelliseksi kun ihmiset lähettää joulukortteja toisilleen. Ja isot määrät!

Oon lukenut monia im - tarinoita. Kaikissa ystävät ja perheenjäsenet ovat jättäneet paikalle kortteja ja muistoja kuolleesta. Jos mulle kävisi noin, ei kukaan ajattelisi mitään.

Miten voi olla tälläinen elämä vaikka aina olen ollut ystävällinen ja koittanut saada ihmisiä ympärilleni?

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   5.12.24 14:37:14

Ei siinä mitään järkeä olekaan, se vain on. Tämän sisäistäminen ja itselleen tunnustaminen auttaa jo paljon. Sitten siitä pitää vain tehdä niin hyvää ja mielekästä itselleen kuin pystyy, eikä pidä pelätä radikaalejakaan elämänmuutoksia ja uusia suuntia.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   5.12.24 14:48:37

Kannattaa varmaan soittaa terkkariin ja pyytää päästä psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolle ja lääkärin arvioon lääkehoitoa varten. Jos saisit oman mielen parempaan jamaan niin ehkä jaksaisit kerätä elämääsi uusia hyviä asioita, harrastuksia ja ihmisiä. Kuulostaa siltä, että ajattelet todella masentuneella tavalla asioista ja tarvitsisit siihen apua. Tsemppiä!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.12.24 14:49:07

Kuulostaa että sinulla on paljon käsittelemättömiä traumoja. Kannattaa miettiä terapiaa että löytää taas valon tunnelin päästä. Tiedän kyllä minulta sinusta tuntuu, olin itsekkin samassa asemassa pitkän aikaa. Hankin lemmikin ja totesin, että elämä on wörttiä kun elää jollekkin joka pitää sinua tärkeänä.

Lähettäjä: Mietin 
Päivämäärä:   5.12.24 14:55:59

Minulla oli hoitokontakti kun poikaystävä pahoinpiteli, kävin puhumassa ja oli lääkehoitoa. Ei mikään muuttunut ollssa. Toisen kerran kun kävin puhumassa työpaikka kiusaamisesta. Ei mikään muuttunut vaikka erilaisia lääkkeitä kokeilin. Tätä mun elämä on. Olisi kyllä hienoa jos olisi joku Taika pilleri jonka jälkeen olisi asiat hyvin. Mulla on pari lemmikkiä, hoidan ne hyvin. Eivät kuitenkaan ole ihmisiä :/

Lähettäjä: :( 
Päivämäärä:   5.12.24 14:59:57

Olen miettinyt samaa. Miksi edes synnyin tänne kun äiti ei ole koskaan tykännyt lapsista eikä halunnut lapsia? Isä lähti menemään kun olin vasta vauva, enkä nähnyt häntä sen koommin. Isä sittemmin perusti uuden perheen jonkun toisen kanssa ja on ollut isä muille lapsilleen. Äiti ei koskaan välittänyt minusta ja olin lähinnä vain pakollinen paha hänen elämässään. Hän vain lyttäsi, kritisoi, haukkui ja sätti minua koko ajan. Koskaan en saanut kannustusta, lämpöä enkä rakkautta. Kun täysi-ikäistyin, hän potki minut pihalle ja eli uutta, täydellistä elämäänsä uuden miehensä kanssa.

Olin rankasti kiusattu koko peruskoulun ajan. Koulu meni täysin penkin alle kun en lopulta halunnut mennä sinne ollenkaan. Eipä minulla ollut kyllä älykkyyttäkään että olisin pärjännyt. Opiskelin matalapalkka alalle ja olen ikäni tehnyt ruumiillisesti raskasta työtä. Monessa työpaikassa olen joutunut muiden silmätikuksi.

Kokeilin erilaisia harrastuksia siinä toivossa että tutustuisin ihmisiin ja saisin ystäviä. Jäin aina kaikesta ulkopuolelle.

Olen nyt +40-vuotias ja täysin väsynyt ja kyllästynyt tähän elämään. Koko elämäni olen elänyt kädestä suuhun. Ei ole ystäviä eikä perhettä. Terveyskin on mennyt. Mietin kuolemaa joka päivä. Haluan jo pois täältä. En jaksa enää. Olen käynyt vaikka minkälaisissa terapioissa läpi elämäni, mutta ei niistä ole ollut mitään apua. Nyt olen luovuttanut ja odotan vain sitä päivää kun vihdoin pääsen täältä pois. Ei minua jää kukaan edes kaipaamaan. Miksi minun piti tänne syntyä kun ei minua kukaan tänne edes halunnut?! Kunhan saan tarpeeksi rohkeutta, päätän päiväni. Nuorena yritin pari kertaa, mutta enpä onnistunut siinäkään...

Lähettäjä: Mietin 
Päivämäärä:   5.12.24 15:07:49

:( / Kyllä. Täysin samat ajatukset. Im - tekisin jos uskaltaisin. Ei vain ole helppoja ja kivuttomia tapoja. Itse olen myös luovuttanut ystävien saamisen, olen nähnyt paljon vaivaa ja ollut harrastuksissa. Kaikilla on se oma perhe ja piirit sitä kautta. Harmittaa myös että tänne synnyin kun sitä ei kukaan halunnut, mietin usein että miksi

Lähettäjä: Gg 
Päivämäärä:   5.12.24 15:25:28

Voi nyyh, jaxuhalit! Te olette sentään syntyneet ihmisiksi Suomeen, ettekä esimerkiksi turkiseläimiksi tai broilereiksi minne vain, tai vaikkapa Afganistaniin naiseksi. Te voitte vaikuttaa elämäänne, mutta helpompihan se on vinkua ja syyttää olosuhteita.

Lähettäjä: Mietin 
Päivämäärä:   5.12.24 15:29:26

Gg/ Tuota mietin usein. Sekin vaikuttaa mielialaan. En voi käsittää että ihmiset ostaa tehotuotettua lihaa ja turkiksia. Ymmärrän ettei minulla ole oikeutta valittaa ja ymmärrän täysin pointtisi. Siksi mietinkin miksi tänne pitää syntyä kun elämä on pelkkää kärsimystä. Broilereilla, turkisketuilla ja mulla joka suren ja ahdistun niiden puolesta ja en nää omaa "hyvääkään" elämää sen parempana :(

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   5.12.24 15:32:16

Gg: voi luoja... ei tämä ole mikään kilpailu siitä kenellä menee huonoiten! Joku hukkuu järveen, joku toinen hukkuu pieneen lammikkoon. Molemmat ovat ihan yhtä hukkuneita. Idiootti.

Lähettäjä: Mietin 
Päivämäärä:   5.12.24 15:34:27

Tai siis tarkoitan että nuo nuo eläimet jotka joutuvat elämään kamalissa oloissa, on hirveää ja kannan kyllä ahdistusta ja surua siitäkin. Miksi elämä on näin hirveää? Jos jokainen ajattelisi kuin minä, ei eläimiä voisi pitää noin. Ehkä omalla kotitilalla jos kaikki hyvin ja tilaa olisi. Jos syön lihaa ostan lähitilalta ja sekin harmittaa :( Mulla ei vaan rauta pysy normaalissa jos en kerran viikossa syö. Kyllä mietin joka päivä että maailmassa on miljardi ihmistä jolla asiat huonommin ja ne eläimet. En tiedä, silti en onnistu saamaan mieltä "paremmaksi".

Lähettäjä: Mietin 
Päivämäärä:   5.12.24 15:35:45

Antaisin mitä vaan jos olisi joku nappi että pääsisi pois.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   5.12.24 16:55:04

No oletko miettinyt, että voisit käyttää aikasi tekemällä jotakin hyvää tässä maailmassa? Ryhtyä auttamaan eläimiä/vanhuksia/vammaisia tms? Nämä ryhmät olisivat kiitollisia avusta ja sinä saisit hyvän mielen sekä tunteen, että olet tärkeä.
Olet ainutkertainen ihminen ja oikeasti on ihme, että ollaan saatu tänne syntyä. Josko miettisi asiaa enemmänkin niin, että kun kerran täällä ollaan, niin joko nautitaan tästä tällaisena tai toimitaan niin, että jollskin toisella olis edes vähän parempi olla. Kokeile edes.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.12.24 18:46:09

Olet masentunut. Siitä tuo johtuu. Sulla on lemmikkejä, koti, on auto, opiskelupaikka ja on varmasti paljon muutakin hyvää mitä et ole maininnut.

Meille kaikille sattuu ikäviä asioita, se joka ei ole masentunut, nauttii silti elämästä.

Itselläkin alkoholistivanhempi, kaoottinen lapsuus, ankaraa koulukiusaamista eskarista lukioon, sitten iskikin krooniset sairaudet ja kivut, parikymppisenä väkivaltainen parisuhde. Kun siitä suhteesta pääsin eroon, olenkin ollut siitä saakka sinkku. Sairaudet on yhä, toinen jalka pois pelistä, olen perheetön kun äitikin jo sen verran huonossa kunnossa ettei osaa enää keskustella ja töiden jatkuminen epävarmaa keväästä alkaen. Yksi ainoa työkaveri on mutta hänellekin olen pikemmin tuttava. Voisin ihan samanlaista surutarinaa kertoa elämästäni kuin sinä kerrot omastasi.

Samaan aikaan elämässä läpi aikojen on aina ollut ihana lemmikki, saan iloa luonnosta, tiedän että olen mukava ihminen, en ole masentunut.

Olin kyllä parikymppisenä kun olin väkivaltaisessa suhteessa, silloin ne kaverit joita oli, jättivät kun harva kestää syvästi masentunutta ihmistä lähellään koska masentunut masentaa myös muut, ymmärrän sen.
Masennuksen suosta nousin vasta kun erosin siitä suhteesta, kärsin seuraavat kolme, neljä vuotta kovasti ja toivuin kun pääsin siitä ihmisestä eroon.

Minulla on unelmia ja tavoitteita ja saan niistäkin nyt iloa. Kukaan minua vähättelevä ihminen ei ole elämässäni ja sekin tukee hyvinvointia. En osaa kuvitella että enää ikinä ottaisin ketään kaltoinkohtelevaa miestä elämääni ja jos deittailisin mitä en usko enää tekeväni niin näkisin kyllä taatusti kaikki varoitusmerkit. Minulle olisi tuon suhteen jälkeen hyvin voinut käydä niin että olisin taas mennyt huonoon suhteeseen mutta tein tietoisen päätöksen suojella itseä.

Ehkä sinulla on muutakin terveyshaastetta tuon päivänselvän masennuksesi lisäksi. Ei vaikuta kirjoittaman perusteella että olisit sitoutunut hoitoon. Jätit lääkkeet ja tapaamiset kesken? Nepsyhaastetta? On erikoista että kaikki ihmiset läpi koko elämän on kaikki ikäviä sinua kohtaan. Todennäköisesti näin ei ole ollut eikä ole nytkään mutta näet tilanteen masennuksesi värittämänä etkä näe hyvää.

Terapiaa et ole ilmeisesti läpikäynyt etkä kerro että sinulla olisi mitään diagnoosia. Harmi jos kärsii yksin kun se ei olisi pakko jos ottaisi apua vastaan ja siihen sitoutuisi.

Jos on masentunut, aika hankala sitä elämää on muuttaa. Masentunut näkee vain huonot asiat eikä mitään muuta. Ei ole mitään unelmia. Ei ole mitään tavoitteita. Kaikki on toivotonta. Mikään ei kannata. Mistään ei tule mitään ja mikään ei muutu. Sitä masennus on. Olet päivänselvästi masentunut.

Vaikka saisit unelmiesi äidin, isän (aikuiset nyt yleensä ei kauheasti näiden kanssa edes vietä aikaa) ja unelmiesi parhaat kaverit, olisit silti masentunut. Masennus on aivoihin vaikuttava sairaus joka vaatii sitoutunutta lääkehoitoa ja sen kanssa terapiaa. Masennuksesta voi parantua.

Sinähän olet kertomasi mukaan ajautunut ei yhteen vaan kahteen väkivaltaiseen suhteeseen. Jo se kertoo että minäkuvasi on sellainen että apua tarvitsisit tilanteen muuttamiseen. Kohta ajaudut taas väkivaltaiseen suhteeseen kun kaikki kelpaa ja sellaisessa suhteessa ei sitten masennuksesta parannutakaan. Pitää ottaa masennuksessakin vastuuta omasta tilanteesta. Et ole mikään ajelehtiva ajopuu jolle muut vain tekee asioita. Sisuunnu. Kerrot itsellesi nyt tuollaista masennustarinaa muttei sen tarvitse olla niin. Sulla on elämässä hyviä asioita mitä et tahdo tai masennuksen takia voi nähdä ja sinulla on kyky muuttaa elämää hyväksi jos niin haluat.

Lähettäjä: Mietin 
Päivämäärä:   5.12.24 22:49:58

Kiitos - sinulle, olipa kivasti kirjoitettu ja laittoi ajattelemaan.
Ei kaikki ole kohdellut minua ikävästi, minulla ei ole yksinkertaisesti ole ollut elämässä ihmisiä. En vain ole koskaan onnistunut saamaan ystäviä ja kun ei ole sisaruksiakaan niin ei ole heidän kauttaankaan tullut. Minulla on koti, mutta pieni kerrostalo yksiö jossa en viihdy mutta varaa ei muuhun ole. Autosta en ole onnellinen, menin hetken huumassa ostamaan uuden vaihtoauto ja rahat menee kaikki lyhennyksiin ja erinäisiin korjauskuluihin. Nyky sähkö autoja ei halvalla korjata. Lemmikit on tärkeitä mutta eivät ole sellaisia seuraeläimiä. Koiran hankkimista olen miettinyt, saisi enemmän liikkeelle ja ehkä saisi ystäviä muista koiran omistajista. En usko olevani masentunut, enemminkin realisti. Ei ole tapahtunut koskaan mitään hyvää. En usko haluavani enää mitään suhdetta vaikea kuvitella eikä se minua haittaa. Joskus vaan mietin että millaista olisi perhe jossa vanhemmat lapsia ja se kultainen noutaja.
Kiitos sinulle. Olen pahoillani että elämä myös sinua kohdellut huonosti. Onneksi olet löytänyt iloa

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   5.12.24 22:55:35

Aloittaja, olet niin klassinen masennustapaus ettei mitään rajaa.

Lähettäjä: Mietin 
Päivämäärä:   5.12.24 22:55:54

P / Olin pitkään kokonaan vegaani,eläimet todella tärkeitä. Lahjoitan säännöllisesti eri tahoille. Koiran ottoa pitkään pohtinut mutta on lihan syöjä joten ei sekään tunnu oikealta. Vanhuksia ja vammaisia olisi mukava auttaa. Kiitos tästä. Selvitän asiaa

Lähettäjä: Sanna 
Päivämäärä:   6.12.24 00:10:43

Koira on oikeasti kiva kaveri yksinäiselle. Tulee mentyä ulos kävelemään monta kertaa päivässä. Voi käydä koirapuistossa. Siellä monesti tulee juteltua ihmisten kanssa. Samoin koiran kanssa voi harrastaa. Kun minun vanha koira kuoli olin hetken ihan hukassa - kunnes otin uuden pennun. Koira myös lohduttaa ja on seurana, jos olet vaikka kipeänä.

Lähettäjä: Miihkali 
Päivämäärä:   6.12.24 11:55:20

Tänä päivänä ei tahdota ymmärtää että masennus voi olla myös oire jonka syynä on vallitsevat olosuhteet, ikävä elämäntilanne. Tuskin aloittaja pystyy piristymään millään pillereillä ja terapialla jos samaan aikaan elämä potkii päähän minkä ehtii.
Haluaisin nähdä kun Mietin ja :( vetävät yhdessä kännit ja antavat kaiken ketutuksen tulla ulos ja parantavat maailmaa yhdessä. Ihan oikeasti, masentuneen seuraa voi olla vaikea kestää, mutta ehkä toinen elämän päähänpotkima ymmärtäisi? Yksinäisiä ihmisiä on ihan varmasti ja muita jotka kaipaavat toisten seuraan, mutta miten löytäisitte toisenne?

Lähettäjä: Miihkali 
Päivämäärä:   6.12.24 12:17:44

Tuli mieleen Arto Paasilinnan kirja Hurmaava joukkoitsemurha. Ihmiset, jotka ovat päättäneet lopettaa elämänsä, kokoontuvat yhteen viimeiselle matkalle, mutta niin vain kaikki taisivat pyörtää päätöksensä. Voisitko löytää jostain nettialustalta tai verkkopelistä sosiaaliset piirisi? Onko muuten sosiaalisissa taidoissasi heikkoutta joka on vaikuttanut siihen että kukaan ei ole jäänyt vierellesi?

Aivosi on varmaan pitkään kestäneen hankalan tilanteen myötä tottuneet masentuneisiin ajatuskuvioihin. En yleensä liputa masennuslääkkeiden puolesta, mutta niillä on aivojen plastisuutta lisäävä ominaisuus, synkistä kierteistä voisi olla helpompi pyrkiä eroon kun aloittaisit lääkityksen ja yrittäisit löytää positiivisia ihmiskontakteja, vaikka vapaaehtoistyön tai seurakunnan kokoontumisten kautta. Niissä ei tarvitse olla uskovainen, mutta pääsisit kohtaamaan ihmisiä ja karkottamaan yksinäisyyttä.

Toivottavasti en kuulosta hirveältä besserwisseriltä, mutta toivon vain kovasti että löydät edes sen yhden ihmisen tai yhteisön elämääsi, jonka kanssa löytää valoisia puolia elämään.

Lähettäjä: Mietin 
Päivämäärä:   6.12.24 14:02:28

Miihkali/kiitos sinulle. Olen kyllä kokeillut lääkkeitä mutta en ole löytänyt hyötyä. Uskon että vain tilanne on mitä on eikä mikään taika muuta asiaa hyväksi. En usko että sosiaalisissa taidoissa mitään, ihmisillä vain on omat piirit ja perheet

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   6.12.24 18:56:03

Lääkkeitä voi joutua kokeilemaan todella montaa erilaista ennen kuin löytyy sopiva. Terv. nimim. ainakin 15 erilaista lääkettä kokeiltu ja nyt löytynyt oikea kahden lääkkeen yhdistelmä

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   6.12.24 19:46:28

Maailma on ihmeellinen paikka, jonne olet syntynyt. Ei kannata pohtia "miksi", koska se ei koskaan selviä sinulle eikä kenellekään.

Elämän voi elääkin, tarttumalla tilaisuuksiin, heittäytymällä ja uskomalla itseensä. Kuolema tulee ajallaan, mutta niin tulee elämäkin, jos otat sen vastaan.

Lähettäjä: Miihkali 
Päivämäärä:   6.12.24 21:55:14

Ehkä sinulle käy masennuksen kanssa niin kuin monilla tupakanpolton lopettamisessa, todennäköisyys päästä siitä irti kasvaa epäonnistuneiden yritysten myötä. Siinä oppii mikä itsellä toimii ja mikä ei. Älä vielä luovuta! Hae apua, kokeile eri lääkkeitä, lähiterapiaa, nettiterapiaa, vertaistukea!

Lähettäjä: ::: 
Päivämäärä:   10.12.24 15:53:49

Uppista

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.12.24 10:00:28

Mitä opiskelet? Onko se oikea ala sulle? Kannattaa muistaa ettei työharjoittelut kestä ikuisuutta. Pääset kyllä sieltä paikasta pois.
Mene kursseille ja harrastuksiin. Täytä elämäsi kaikella tekemisellä ja kiireellä niin et ehdi murehtia (tein itse niin). Samalla saa uusia ystäviä tai vähintään tuttuja.
Kannattaa myös alkaa säästämään niin joskus pääset pois niistä huonoista asunnoista. Taloudellinen puskuri tuo turvaa.

Lähettäjä: Kolmas täti 
Päivämäärä:   11.12.24 10:43:17

Ammattiapua suosittelen minäkin ja toivon kovasti, että saat suunnattua itsesi kohti kirkkaampia vesiä <3 Monta asiaa on kuitenkin hyvin, sinulla on rakkaita lemmikkejä ja jaksat opiskella.

Huonoja työyhteisöjä ja mulkvisteja työkavereita tulee eteen elämässä jatkossakin, valitettavasti. Teet asioille sen minkä pystyt tai vaihdat työpaikkaa, muuten toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei siinä työnteossakaan aina järkeä ole, pahimmillaan bensa maksoi 2,5 e/litra, kun ajoin päivittäin 80 km pelkkää työmatkaa.

"Huonommastakin" työpaikasta voi lopulta jäädä käteen enemmän, jos matkakuluja saa pois. Itse haaveilen, että voisin vielä joskus elää kokonaan ilman autoa, sen verran jäätävä rahasyöppö se on. Tämä toki vaatii asumisen joko kävelymatkan tai julkisten yhteyksien päässä.

Uusia harrastuksia ja ympyröitä suosittelen minäkin. Kansanopistoa tai vaikka vapaaehtoistyötä. Mikä sinua kiinnostaa?

Älä anna periksi <3 Elämällä on varmasti sinullekin vielä paljon annettavaa!

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   11.12.24 14:05:41

Esim. facebookissa on myös ryhmiä, joissa etsitään koirille hoitajaa. Sitä kautta voisit saada hoidettavia koiria, jolloin saat iloa niistä, mutta ei tarvitse sitoutua omaan eikä pohtia niihin liittyviä eettisiä kysymyksiä. Kaverini on löytänyt ihanan vakiohoidettavan tuota kautta, ja nyt koira on satunnaisesti hänellä, vaikkei omistajalla ole edes reissua meneillään :)

Olen käynyt läpi samantyylisiä ajatuksia kuin sinä. Nyt menee paremmin. Olen harkinnut vapaaehtoistyötä nuorten tai vanhusten parissa, jos saisin siitä tarkoitusta elämälleni.

Lähettäjä: Orja 
Päivämäärä:   11.12.24 14:11:29

Ei tässä olekkaan mitään järkeä. Rikkaiden orjia ollaan alusta loppuun. Onhan lähtökohdat aivan eri jos syntyy niin sanotusti kultalusikka suussa, kuin rautakanki prseessä poikittain.

Lähettäjä: Nippe 
Päivämäärä:   12.12.24 14:05:26

Lähettäjä: Miihkali
Päivämäärä: 6.12.24 11:55:20

Haluaisin nähdä kun Mietin ja :( vetävät yhdessä kännit ja antavat kaiken ketutuksen tulla ulos ja parantavat maailmaa yhdessä. Ihan oikeasti, masentuneen seuraa voi olla vaikea kestää, mutta ehkä toinen elämän päähänpotkima ymmärtäisi? Yksinäisiä ihmisiä on ihan varmasti ja muita jotka kaipaavat toisten seuraan, mutta miten löytäisitte toisenne?

--
Oh, liveseuranta tästä tapahtumasta vielä tänne? Ja olisko Miekkosnainen vielä mukaan..