Lähettäjä: Huoli 
Päivämäärä:   3.12.24 12:55:10

Minulla on ystävä (oli), jonka kanssa tutustuttiin n. 6v sitten. Oltiin melko paljon tekemisissä ja pari vuotta sitten pyysin häntä kaasokseni, oli siis yksi lähesimmistä ystävistä. Hän sai lapsen samana syksynä ja olimme lapsinemme (meillä kaksi pientä) paljon tekemisissä. Heidän lapsensa on minun kummityttöni.
Hänen miehensä minun mieheni hyvä ystävä. Viime syksynä menivät myös naimisiin ja elämä näytti olevan mallillaan.
Loppukeväällä yhteydenpito alkoi harventua, ei enää vastannut puheluihin, saattoi laittaa viestiä jonkin ajan päästä ettei kerennyt vastata tms. En vielä älynnyt mitään poikkeavaa, hän oli kovin uppounut kotiäitiyteen ja esim omavaraistaloudesta oli todella kiinnostunut, luki myös paljon kaikenlaisista kemikaalimyrkyistä ja teki itse kosmetiikkaa ym ym. Semmoista hurahtava sorttia, vähän hassua oli aina kun innostui kaikesta niin suurella tarmolla.
Loppukesästä en ollut saanut enää kontaktia häneen, ja kuulin että olivat eronneet juhannuksena miehensä kanssa.
Yritin ottaa yhteyttä ja kysellä kuulumisia ja tytön synttäriaikataulua, ei vastausta. Kuulin hänen ex mieheltään ettei pidä yhteyttä edes omiin vanhempiinsa tai muuhun perheeseen. On jäänyt töistä pois ja yrittää elää sijoittamalla kryptoihin. Ei siis ole lähtökohtaisesti mikään rikas ihminen, normaali elämäkin on vaatinut luottokortteja.

Vähän karehduin ja soitto yrityksen jälkeen laitoin viestin, että on kohteliasta ilmoittaa jos ei halua olla tekemisissä, koska olen vidduuntunut sellaisiin ihmisiin jotka vain häviää elämästä selittämättä mitään. Siihen vastasi ja pahoitteli että on tuonut esiin minun vanhoja traumojani, MINUN?! Halusi rakastaa ihmisiä etäältä ja parannella itseään.
En ymmärrä.

Minulla on vähän huoli kummitytöstä, että jaksaako äitinsä siitä huolehtia. Mitä tässä tilanteessa voi tehdä?

Lähettäjä: -*- 
Päivämäärä:   3.12.24 12:57:32

Onhan sillä lapsella isäkin, anna sen huolehtia.

Lähettäjä: Huoli 
Päivämäärä:   3.12.24 12:59:11

Isä on paljon reissutöissä, tyttö ei ole isällään kuin viikonloppuisin päiväsaikaan.

Lähettäjä: nope 
Päivämäärä:   3.12.24 13:00:15

Anna nyt jumankekka toisen olla rauhassa!! Härkit ja ahdistelet, ei ihme ettei sun kanssa halua olla kontakteissa.

Mulla oli samanlainen serkku. En vaan jaksanut sitä enkä sen persoonaa yhtään. Oli kaikessa niin paras ja ainutlaatuinen, hyvin teennäinen. En vastannut viesteihin enkä puheluihin ja toinen vaan rinkuttaa.

Olin ja olen muutenkin vaikeassa elämäntilanteessa työhaasteineen, etten jaksa yhtään mitään draamailua enkä kyselyjä

Lähettäjä: Huoli 
Päivämäärä:   3.12.24 13:03:43

nope: mutta miks yhtäkkiä tuollainen täyskäännös, eikä ennen sosiaalinen ja iloinen ihminen haluaakin olla totaaliyksin, eikä edes ole valmis selittämään syytä. Kyllä kai kohtelias voi olla...

Lähettäjä: Liisa 
Päivämäärä:   3.12.24 13:10:42

Mitäkö tekisin? Uskoisin, mitä hän sanoo ja antaisin olla. Kyllä hän sitten ottaa yhteyttä, kun itse on siihen valmis. Isot elämänmuutokset voivat vaikuttaa ihmisiin eri tavoin, hän sanojensa mukaan haluaa olla rauhassa ja parannella itseään. En todellakaan kiukuttelisi mistään epäkohteliaisuuksista. Etsi sinä erilaisia ystäviä, jos ei hänen kaltaisensa toiminta miellytä.

Lähettäjä: Huoli 
Päivämäärä:   3.12.24 13:39:16

Liisa: niin täytyy etsiä... Lähinnä tässä huolettaa tuo tyttö.. jos kaverilla on esim mielenterveyden kanssa ongelmaa, eikä tunnista sairautta niin onko kykenevä huolehtimaan tytöstä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.12.24 14:32:46

Oivoi Krypto investointi... Alamäki vasta naisella tulossa..

Lähettäjä: nope 
Päivämäärä:   3.12.24 17:12:54

Mulla syy on työuupumus. En jaksa yhtään mitään ylimääräistä. En kyselyjä enkä viestejä
Kaikki voima menee nyt vain selviytymiseen

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.12.24 07:05:33

Anna olla, ei kuulu sinulle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.12.24 08:47:10

"mutta miks yhtäkkiä tuollainen täyskäännös, eikä ennen sosiaalinen ja iloinen ihminen haluaakin olla totaaliyksin, eikä edes ole valmis selittämään syytä. Kyllä kai kohtelias voi olla..."

Onhan tuo todella outoa, jos kuitenkin olette vuosia olleet hyviä ystäviä. Ei siinä oikein silti voi mitään tehdä, jos toinen ei halua olla yhteydessä, niin ei ole pakko. Toisaalta kukaan ei myöskään halua sellaisia "mua ärsyttää sun käytös" viestejä, varsinkaan, jos on muutenkin tosi vaikea hetki elämässä. Ehkä laittaisin itse vielä viestin, että kun kaipaa seuraa tai kuuntelijaa, niin minulle voi aina soittaa tai laittaa viestiä.

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   4.12.24 09:03:51

Mulla uupumus ja masennus ovat syynä ja ihan samalla tavalla kuin nopella, en vain jaksa muuta, kuin selviytyä tästä yh-arjesta jotenkin kunnialla. Ei olisi todellakaan tuntunut mukavalta saada tuollaisia viestejä. Osittain olen eristäytynyt ihmisistä juuri sen vuoksi, etten jaksa mitään painostusta miltään suunnalta. Minulla ei ole enää vuosiin ollut ystäviä, koska en jaksa lähteä mihinkään kotoa. Pakolliset menot kodin ulkopuolelle suoritan eli lapsen harrastus kerran viikossa, kauppareissu kerran viikossa ja toimistopäivä kerran kuussa. En ole käynyt edes 10km päässä asuvien vanhempieni luona moneen kuukauteen, isänpäivänkin jätin väliin ja kerroin olevani flunssassa. Lapsi on onneksi jo teini-ikäinen, mutta toki ruokaa pitää jaksaa laittaa, pyykit hoitaa ja siivoilla. Töihin palasin 2kk sairausloman jälkeen osasairauspäivärahalla, teen 50% vielä parin kuukauden ajan. Mutta tilanne on ollut tämä siis jo kauan. Arjessa on riittävästi selviytymistä ilman sosiaalisten kontaktien ylläpitämistä ja vielä muidenkin kuin oman talouden tarpeista huolehtimisesta. Koen huonommuutta siitä, etten jaksa. Mutta olen opetellut myös tämän myötä olemaan terveesti itsekäs ja vetämään sen oman rajani johonkin.

Lähettäjä: Ehdotus 
Päivämäärä:   4.12.24 09:16:12

On upeaa, että jaksat välittää. Monet ovat niin kiireisiä omassa arjessaan, että eivät edes jaksaisi ihmetellä. Laittaisin viestin, jossa sanoisin, että olen pahoillani että laitoin typerän ja jyrkän viestin suutuspäissäni ja kertoisin, että minua harmitti, kun hyvä suhteemme tuntui etääntyneen. Lisäksi kirjoittaisin, että kaipaan tapaamisia, mutta ymmärrän, jos hänellä on nyt sellainen vaihe, että kaipaa yksinoloa. Ja pyytäisin lopuksi ottamaan yhteyttä, kun hänestä tuntuu, että jaksaa taas nähdä.

Kyselisin myös välillä exältä naisen kuulumisia / tilannetta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.12.24 09:18:13

Se on uponnut salaliittoihin ja eristäytynyt kun kukaan muu ei näe totuutta eikä ymmärrä häntä. Se eristäytyminen vaan ruokkii noita uskomuksia ja ajaa ihmisiä entistä enemmän pois

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   4.12.24 09:48:38

"eikä edes ole valmis selittämään syytä. Kyllä kai kohtelias voi olla..."

Ehkäpä hän juuri on kohtelias, eikä siksi selitä syytä. Sinä sen sijaan et ainakaan ole kohtelias tivatessasi toistuvasti asiaa ja ilmoittaessasi olevasi häneen vittuuntunut.

Lähettäjä: xx 
Päivämäärä:   4.12.24 09:59:05

"Vähän karehduin ja soitto yrityksen jälkeen laitoin viestin, että on kohteliasta ilmoittaa jos ei halua olla tekemisissä, koska olen vidduuntunut sellaisiin ihmisiin jotka vain häviää elämästä selittämättä mitään. Siihen vastasi ja pahoitteli että on tuonut esiin minun vanhoja traumojani, MINUN?! Halusi rakastaa ihmisiä etäältä ja parannella itseään.
En ymmärrä."

Tämä sinun reaktiosi oli erittäin huono. Ystävälläsi ei ole kaikki hyvin. Ei normaali ihminen vaan yhtäkkiä eristäydy maailmasta ja lakkaa pitämästä yhteyttä kehenkään. Jotain on tapahtunut: ehkä ystävä on tippunut salaliittoteorioiden kaninkoloon, on masentunut tms.

Se, että sinä SUUTUT hänelle koska hän ei vastaa, ei taatusti auta yhtään mitään. Ystävä on aika selkeästi osoittanut, ettei halua olla yhteydessä ja siitä huolimatta kun hän ei ole yhteydessä, suutut hänelle. Se nyt on ihan vihoviimeinen reaktio, mitä kukaan kaipaa.

Olisi ehkä voinut auttaa, jos olisit laittanut asiallista viestiä. "Hei, olen huomannut että olet viime aikoina ollut tosi etäinen. Minusta meillä oli aina mukavaa yhdessä ja haluaisin vieläkin olla ystäväsi. Onko sinulla kaikki hyvin? Voisimmeko tavata joku päivä ja vaihtaa kuulumisia?"

Nimenomaan tuo suuttuminen kertoo, että sinulla on itselläsi jotain traumoja siitä, että ihmiset hylkäävät. Et ajattele tilannetta lainkaan ystäväsi kannalta, vaan näet vain oman tilanteesi: et halua menettää kaveria, joten suutut hänelle kun hän ei ole riittävästi yhteyksissä. Nyt kuitenkin tilanne pitäisi nähdä nimenomaan kaverin näkökulmasta. Ymmärtää, ettei terve ihminen vaan tuolla tavalla eristäydy, vaan jotain on sattunut ja kaveria ehkä vielä pystyy auttamaan (tai sitten ei, jos on esim. salaliittoteorioiden ihmemaassa, silloin voi olla tosi vaikea auttaa).