Lähettäjä: E 
Päivämäärä:   2.12.24 22:42:30

Tarinoita, tositarinoita siis siitä, kun ihmisellä kiltteys loppuu ja hän alkaa pitämään puoliaan.

Itse olen saanut lapsuudesta häpeän mukaani. Luulen, että olen huonompi ja on tehtävä enemmän kuin muut.

Yksi asia on sosiaalisen vastuun tunteminen. Kaikkien huomioiminen, jotta kaikilla olisi kivaa. Sosiaalisten tilanteiden kannattelu. Esimerkiksi minulla on kaveri, joka ei välttämättä edes tervehdi kun näemme. Tai katso päin. Kun hän malttaa, niin kysyy suoraan jonkun utelevan ja töykeän kysymyksen. Jos hänelle juttelee, hän voi olla aivan hiljaa ja ilmeetön. Vaihtaa lennosta aihetta kysymättä mitään siitä, mitä olen puhunut. Olen vuosia miettinyt, että onpa kummallista. Ja yrittänyt enemmän, olla kiinnostavampi, olla enemmän mukana toisen jutuissa. Nyt päätin, että en ole. En kannattele enää. Jos toisella ei ole mitään tahtoa olla ihmisiksi, voin minäkin olla hiljaa.

Toinen esimerkki on henkilö, joka pyytää asiaa x ja palvelua y. Haluaa aina oman aikataulunsa mukaan edetä. Olen joustanut ja auttanut. Kunnes pyysin itse pientä palvelusta. Ei onnistu, koska on mukavampi olla ilman velvoitteita. Niinhän se on.

Jotenkin olen kerännyt tällaisia ihmissuhteita muutaman muunkin. Mutta nyt olen lopettanut. Ja seuraan huvittuneena seurauksia. En edes ole läheisriippuvainen. Miksihän katselin näin kauan elämää kilttinä.

Lähettäjä: +++ 
Päivämäärä:   2.12.24 22:44:20

Olisiko ensimmäisellä kaverilla autismin kirjoa?

Lähettäjä: E 
Päivämäärä:   2.12.24 22:49:07

Jännä että kysyit, kun mietin tänään ihan samaa. Mutta olen nähnyt kyllä kaverista sen puolen, kun yrittää tehdä vaikutuksen. Osaa olla kiinnostunut ja jutteleva, hymyilevä ja aktiivinen. Ja sitten on tuollainen kun kuvasin mm. minun ja esim. sisarustensa seurassa. En tiedä onko tuo autismia vai vaan itsekeskeisyyttä ja piittaamattomuutta muiden tunteista. Hän ei tiedä minusta juuri mitään, kun ei vaan kiinnosta.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   2.12.24 22:51:45

Veikkaan kans autisminkirjon piirteitä ekalla. Jos niin ei tee sitä tod tahallaan ja vaikea luoda kaverisuhteita..

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   2.12.24 23:10:42

Voi olla jollain kirjolla tai sitten on ihan tietoisesti töykeä. Kuinka paljon sisaruksilla ikäeroa? Jos kohtelee sisarustaan töykeästi, pitää häntä jollain tapaa varmasti rasitteena itselleen. Eli sinäkin saatat olla hänen näkökulmastaan rasite.

Älä nyt ainakaan uhraa enempää aikaa tuollaisiin ihmisiin, edes pohtimalla.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   2.12.24 23:39:23

Olin samanlainen liian kiltti, mutta sille tuli joskus reilu parikymppisenä raja. Sen jälkeen sain kuulla, etten ole yhtään kiltti ja susi lampaan vaatteissa ja vittuuntunut ja itsekäs, kaukana kiltistä sekä mitä lie :D enää ei kiinnosta edes muiden mielipiteet. Tiedän itse etten ole törppö ja minun pitää pitää huolta myös omasta jaksamisesta. Ja harvoin kukaan ehtii auttamaan minua kun pyydän.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.12.24 00:36:05

"Mutta olen nähnyt kyllä kaverista sen puolen, kun yrittää tehdä vaikutuksen. Osaa olla kiinnostunut ja jutteleva, hymyilevä ja aktiivinen. Ja sitten on tuollainen kun kuvasin mm. minun ja esim. sisarustensa seurassa."

Eiköhän tuo ole kirjolla, maskaa tietyissä tilanteissa. Turvallisten ihmisten kanssa ei tarvitse maskata.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.12.24 17:42:39

Olin joskus töissä sellaisen kanssa joka oli oikein herttainen ja sydämellinen kun paikalla oli muita, kahden kesken oli välinpitämätön, kommentit ja käytös huokui haista p.skaa... Onneksi ei enää tarvitse sietää moista. Jotenkin outo ajatus aiemmilla kirjoittajilla, että ne turvalliset ihmiset joutuu sietämään huonoa käytöstä, vaikka toinen osaisi käyttäytyä. Kun kyseessä ihan tavallinen arki, niille läheisille voi varmaan sanoa, että en nyt kestä ärsykkeitä enempää, eikä vain veetuilla.

Olen myös ollut kiltti, ja kyllä se rajojen asettaminen aiheuttikin vihaa ja halveksuntaa monissa. Pitkän tien on saanut kulkea.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.12.24 17:52:29

Kaverisi kuulostaa autistilta. Ihan vaan jos siitä on sinulle apua tuon käsittelyssä

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   3.12.24 18:37:27

Eka tyyppi voi olla autisminkirolainen eikä vältyämättä tunnista sua.
Itse sai Aspergerin oireyhtymä dg;n 2003. Mulla on vaikeuksia tunnistaa kasvoja. Jos joku on ns. väärässä paikassa, en välttämättä tunnista ihmistä. Kasvojen tunnustus vaikeus pahenee, jos olen stressaantunut.

Lähettäjä: E 
Päivämäärä:   5.12.24 20:53:18

Kai voi olla kirjolla jossain määrin. Mutta kasvosokeudesta ei ole kyse. Tyyliin menen sovitusti käymään ja kaveri avaa oven, ei vastaa tervehdykseen, katsoo vaan ja kääntyy pois. Sitten on tosiaan välillä muussa seurassa iloinen ja naurava. Joskus on joillekin ihan tiuskiva ja töykeä. Minä olen useimmiten tuon välinpitämättömyyden kohteena, mutta en tiuskimisen.

Itse olen aika kauan yrittänyt pitää tunnelman hyvänä. Keksiä jotain toista kiinnostavaa. Mutta nyt mietin että hitot tuosta. Jos ei käytös muutu, niin en jaksa. Tunnen muutenkin jo tuota häpeää ja arvottomuutta, joten en halua sitä vahvistaa enempää. En kuitenkaan suorilta tätä kaveria aio poistaa elämästä.

Toista kaveria en ole enää nähnyt tuon oharin jälkeen. Hän ei ole kirjolla. Hän on vaan ihminen, joka haluaa hyötyä itselle, mutta ei tse jousta mistään.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   5.12.24 21:05:00

Tosta kirjosta sen verran, että oma lapseni on kirjolla, (kohta jo täysi-ikäinen) ja hänelle on aina ollut vaikea ymmärtää esim. just tervehtimistä, jos joku tulee käymään. Meille muille se on arkipäivää ja normaaleimpia asioita ikinä, hän ei vaan siihen opi. =D Jos joku hänen kaveri tulee käymään, ni mun pitää patistaa ovelle, että nyt pitää mennä vastaan ja sanoa moi. Ja voi vaikuttaa töykeältä ja taatusti hiljaiselta.
Osaa kyllä maskata vähän aikaa (olla iloinen ja jutteleva) kunnes ei enää jaksa. Tuttujen kanssa on helpompi olla maskaamatta, eli oma itsensä.

Lähettäjä: Entinen kiltti 
Päivämäärä:   5.12.24 21:13:03

Täällä myös entinen kiltti, kiltiksi ja sopeutuvaksi kasvatettu pienestä pitäen. Muita piti kohdella hyvin ja olla mieliksi. Muut olivat jotenkin tärkeämpiä kuin minä. Nyt se on loppu. En halua enää vain sopeutua. Olen tehnyt sitä koko elämäni, joustanut ja ollut vaatimaton. Yksi ihmissuhde on loppunut ja toista lopettelen. Siivoan elämääni itselleni parhaaksi. Ikääkin on jo kertynyt. Nyt on aika!

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   6.12.24 06:29:38

Vasta keski-iässä tajusin, etten ole täällä vain miellyttämässä muita. Muutoksesta ei pidetä.

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   6.12.24 06:34:39

Sitten, kun me kiltit tyypit aletaan vetää rajoja niin me olemme niitä töykeitä

Lähettäjä: U...u.. 
Päivämäärä:   6.12.24 08:02:17

Mulla oli vuosia kintereillä outo narsisti joka ilmeisesti toki ihaili tekemisiäni, mutta esitti muille netissä valehdellen että hän itse tekee niitä asioita. (Mulla uusia ideoita aina.). Narsistihan kopioi ja matkii ja hän sai siitä esiintymisestä osittain tienattua rahaakin. Ei koskaan kommentoinut mulle julkisesti mitään, sittenhän olisi paljastunut.
Lopulta kun hän teki ihan kaiken toistaen tekemisiäni, sanoin että lopeta. Sitten loukkaannuttiin, kiellettiin tapahtumat, yritettiin hämärryttää mun kokemusta, selitettiin miten pätevä hän itse on. Hän esitti että olen tehnyt erään asian huonosti ja hän voisi palvelukseksi tehdä sen minulle paremmin.
Eli hän koki yhä että hallinnoi minun ideoitani, työtäni. Totesin että älä koskaan enää kopioi tekemisiäni. Nyt odotan sitä lokakampanjaa minkä narsisti käynnistää kun tulee "ero",

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.12.24 08:21:20

https://hidastaelamaa.fi/avainsanat/omat-rajat/

Täällä on tosi hyviä pohdintoja aiheesta!

Olen seurannut läheltä kun narsisti kuoriutuu liiasta kiltteydestä. Tai noh, kaikesta killteydestä, ei voinut tehdä yhtään mitään mistä joku toinen olisi saanut mielihyvää tai iloa. Veti ihan äärimmilleen sen, että ei enää miellytä muita.

Oli itsekin todella peloissaan ja pahoillaan siitä, että minkälainen hänen todellinen luontonsa on. Mutta kaipa se on parempi olla tietoisesti narsisti kuin muiden narussa vetämä uhrinarsisti, ainakin henkilölle itselleen.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   6.12.24 08:53:05

Minä myös lopettanut kaiken miellyttämisen, ihmiset varmaan ihmetelleet kun en enää jaksa heitä tavata tai esittää että oltaisi jotenkin hyviä kavereita. Puolien pitäminen tosiaan tulkitaan usein, että miten nyt yhtäkkiä "siitä" on tullut noin töykeä ja itsekäs. Vaikken ole puoliakaan niin itsekäs kuin he itse. Olen vain katsellut sitä heidän töykeyttään läpi sormien (ja moni muukin, ei sillä, ei näille yleensä kukaan jaksa koittaa sanoa miten asiat on) jolloin he eivät ymmärrä, miten heidän käytöksensä muille näkyy. Hernettä vedetty nokkaan ihan urakalla kun en ole katsellut enää mitä tahansa paskaa tai muuttanut käytöstäni koska joku niin haluaa, "hymyilisit enemmän". Koskee etenkin hevospuolen ihmisiä. Onneksi minulla on normaaleitakin kavereita, jotka ei ole hevosihmisiä. Enemmistö heitä onkin onneksi.

Lähettäjä: Entinen kiltti 
Päivämäärä:   6.12.24 09:04:50

Olen oppinut sen, että toksisista ihmisistä kannattaa pysyä ja ihan luvan kanssa saa pysyä kaukana. Töissä tämä toimii hyvin. Omien rajojen löytäminen on tärkeää. Sitä, että aiheuttaa toiselle mielipahaa siksi, että pitää rajoistaan kiinni, pitää vielä harjoitella. Syyllisyys nostaa aina päätään, että teinkö väärin. Siihenhän narsistit juurikin tarttuvat ja yrittävät aikaansaada syyllisen olon ja sitä kautta hallinnan sinusta. Onneksi tunnistan jo paremmin toksiset ihmiset. Toki eivät hekään koko aikaa ole hankalia, mutta se perusta on ja pysyy.

Lähettäjä: Syyllisyys 
Päivämäärä:   7.12.24 07:39:12

Jos pitää puoliaan, niin se jäätävä syyllisyys iskee kohta tajuntaan. Mitenhän siitä pääsisi eroon?

Lähettäjä: Daa 
Päivämäärä:   7.12.24 08:26:14

Kirjolla tai ei, niin on helpottavaa, kun lakkaa vetämästä perässään ihmistä, joka ei anna sinulle mitään. Tai antaa joo ihmetystä ja pahaa mieltä. Kyllä kirjolla olevakin osaa osoittaa arvostavansa toista.
Hirveän yleistä minun elämässäni on aina ollut, että muutun näkymättömäksi. Puhun jonkun kanssa ja kolmas henkilö kävelee tilaan ja pyytämättä keskeytystä anteeksi, alkaa keskustella henkilön kanssa, jonka kanssa minulla on juttu kesken, jopa lause kesken. Yritän jatkaa siitä mihin jäätiin, niin nämä kaksi jatkavat ihan kuin en olisi siinä enää. Tätä voi tapahtua töissä, mikä on jonkin verran ymmärrettävää, mutta viimeksi perjantaina omalla tallillani kävi näin. Käykö muilla näin? Minua tämä vaivasi jo lapsuuden perheessä, jossa olin nuorin lapsista. Vielä aikuisenakin kaikkien muiden asiat olivat tärkeämpiä ja akuuteimpia kuin minun. Yleensä jätän koko jutun nykyään kesken ja jatkan vasta, kun toinen tekee aloitteen jatkaa, esim. se kolmas häipyy tilanteesta. Onko nämä keskeyttäjät nyt sitten myös kirjolla vai muuten vain epäkunnioittavia?

Lähettäjä: Entinen kiltti 
Päivämäärä:   7.12.24 09:05:51

Daa, mulle käy välillä myös noin. Erityisesti töissä, kun on joku kiireellinen asia ja pitäisi kysyä "pomolta", niin väliin tunkee joku muu "tärkeämmän asian" kanssa ja joudun odottamaan vuoroani. Tämä muu henkilö saattaa vitsailla "pomon" kanssa tyhjänpäiväisiä asioita ja itse joudun odottamaan, milloinkahan olisi minun vuoro. Olen asioihin keskittyvä ihminen enkä ainakaan kiireessä heitä läppää, vaan mieluumminkin muutun kireäksi. Mutta se on todella ärsyttävää! Lapsuudessa olin myös aika näkymätön, enkä tuonut omia asioita esille, koska huomasin, ettei äiti kuuntele. Hänellä oli tärkeämpiä asioita aina meneillään.