Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.12.24 10:42:27

Kuinka kauan pitää jaksaa? Missä välissä kertoisitte, että heidän tulisi hakea oikeaa apua sen sijaan, että avautuvat teille?

Ystäväni erosi 2v suhteestaan ja suhteen aikana haki jatkuvasti neuvoja riitatilanteisiin ja avautui epäoikeudenmukaisuuden tunteistaan, heillä oli todellä epätasapainoinen suhde. 2v jälkeen erosivat tämän toisen osapuolen johdosta ja nyt olen 2kk lähes päivittäin kuunnellut ystäväni valitusta ja tunnevyöryä. Samat asiat toistuu, samat neuvoni toistuu, ystäväni myös käy selviä yliajatuksia läpi mitättömistä tekstiviesteistä ja spämmii tätä toista osapuolta, joka ei viesteihin ole 2kk vastannut enää, vaan haluaa oikeesti selvästi jatkaa elämäänsä. Ystäväni haluaa tämän exänsä takaisin ja tunteet vaan pyörii ja kirjoittelee jatkuvasti muistiinpanoihin viestejä tunteistaan, jotka kuitenkin aina päättyy lähettämään tälle exälle, vaikka kaikki on neuvonut häntä jättämään exänsä rauhaan ja oikeasti nyt keskittymään oman elämän jatkamiseen. Joskus hän itkee, sitten suuttuu kun miten exänsä kehtaakin jättää vastaamatta, sitten taas yliajattelee kaiken ja saan päivittäin kymmeniä viestejä jossa minunkin pitää puida aina samat asiat. Kirjoittaa pitkiä viestejä monta kertaa päivässä. Jos olen ollut paikalla whatsappissa hän laittaa perään uutta viestiä, että vastaisin heti. EN VAAN ENÄÄ JAKSA. Kaikki mitä on sanottavaa, on sanottu. Olen ollut rehellinen, ollut kuulevana korvana, antanut neuvoni ja miettinytkin hänen mukana jotain hänen "miksi exä laittoi tämän viestin, koska tunteet oikeesti loppui" sälinään. Mut nyt en vaan enää jaksa. Ystäväni on sellainen, että ei sana ei mene läpi. Exänsä teki selväksi myös ennenkuin jätti vastaamatta ettei oikeasti enää halua yrittää suhdetta, EI sana ei mennyt silloinkaan ystävälläni läpi. Hän yrittää väkisin jotain pientä toivonsiementä löytää.

Toisaalta tuntuu kauheelta ignoorata ystävä jonka tunteet on aitoja ja on oikeasti todella maassa tällä hetkellä. Mutta se alkaa vetämään minuakin mukana. 2021 kärsin todella vakavasta masennuksesta ja porras portaalta olen päässyt takaisin normaaliin elämään. Pelottaa nyt, että sorrun taas sinne pohjamutiin ja nyt minun pitää oikeasti vetää jotkut rajat. Asiallisesti kun sanon, hän kyllä ymmärtäisi mutta jatkaisi samalla silti. Minulla on myös isohkoja omia ongelmia tällä hetkellä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   2.12.24 11:06:44

Kerro ystävälle suoraan että nyt loppuu ja sinä et enää halua olla yhteydessä jos tämä jatkuu. Ystäväsi lietsoo itseään tuohon ja on sen verran syvällä siinä että se että joku oikeasti ärähtää kunnolla ja hylkää saattaa herätellä hänet ottamaan sen pään pois sieltä takapuolesta. Ja pidä kantasi, et ole enää.yhteydessä jos vatvominen jatkuu. Et vastaa, et myötäelä.älä anna mitään reaktiota enää takaisin. Asiat on puitu ja aika mennä eteenpäin.
Kerro rehellisesti hänelle että hän vie sinulta kaiken energian ja pelkäät sairastuvasi hänen takiaan uudelleen.

Lähettäjä: hep 
Päivämäärä:   2.12.24 11:46:29

Mulla oli tuollainen kaveri, useasti pyysin kääntymään ammattiauttajan puoleen mutta hän sanoi etteivät sellaiset pysty auttamaan.
Soitteli päivittäin. Jossain vaiheessa tuli stoppi ja sanoin että olen itse todella kuormittunut enkä pysty nyt kuuntelemaan enkä auttamaan. Sain haukut miten pska kaveri olen ja se ystävyyssuhde loppui hänen osaltaan siihen. Itsellä ehkä lähinnä oli helpottunut olo. Olihan se vähän haikeaa koska meillä oli ollut myös todella hyviä aikoja, mutta onhan se aika yksipuolinen kaveruussuhde jos vaatii toiselta terapeuttina oloa jatkuvasti ja suuttuu kun toinen uupuu.

Lähettäjä: !? 
Päivämäärä:   2.12.24 11:55:37

Kovin erikoista, ettei aikuinen ihminen saa suutaan auki ja sano, sori, en haluaisi enää ottaa kantaa tähän. Piste.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   2.12.24 11:59:15

Olen sanonut kaverille, että minulla ei riitä pätevyys tällaisten asioiden ratkomiseen, ja puhutaanko välillä jostain muusta. On mennyt perille.

Lähettäjä: elli 
Päivämäärä:   2.12.24 11:59:36

Sun pitää vaan vetää sun omat rajat tiukemmin. Kaveri todennäköisesti suuttuu, mutta toisessa vaakakupissa on sun oma mielenterveys. Eli hyväksy se että kaveri suuttuu, muuten vaan "hukutte" molemmat.
Eli jos ei mikään puhe enää auta, niin sitten vaan ignooraat sen viestit ja puhelut. Ajattele tämä itsellesi kasvun paikkana ja oman selkärangan kasvattamisena.

Lähettäjä: 2 vaihtoehtoa 
Päivämäärä:   2.12.24 12:16:42

Eihän tässä ole mitään muuta kuin vaakakuppiin se, onko tämä kaveruus mielestäsi kaiken tämän vaivan ja kärsimyksen ja omankin mielenterveytesi arvoinen vai ei.

Jos on, niin jatkat terapeuttina toimimista ja romutat samalla itsesi, eikä kaverin tilanne muutu tod näk miksikään.

Jos ei ole, niin et jatka ja todennäköisesti käy kuten hepillekin kävi, eikä kaverin tilanne muutu tod näk miksikään.

Decisions, decisions.

Lähettäjä: muro 
Päivämäärä:   2.12.24 12:25:54

Minulla on vähän vastaavan kuuloinen ystävä ja saman tyylisessä ero/-eksän perään kaipauscasessa olen ollut kuuntelijan roolissa. Rakastan kaikkia ystäviäni ja ehdottomasti haluan olla se, jolle voi kertoa kaikki huolet ja turvautua. Siksi oli todella vaikea alkaa pitämään rajoja tuon ystävän kanssa, joten ymmärrän aloittajan oloa. Mutta tässä ystäväni tapuksessa homma meni jo ihan yli ja asian käsittely on ohittanut jo heittämällä ns normaalin käyttäytymisen rajat. Mutta tuolla henkilöllä on myös sellainen mielenterveyden sairaus, (jonka lääkitys ei ole kohdallaan) joka saa hänet maaniseksi asian suhteen. Siksi yritän ymmärtää ja enää vain olla kärsivällinen, kuunnella tyynesti ottamatta kantaa tai lietsomatta yhtään. Välillä myös viileästi jätän ihan kokonaan vastaamatta puheluihin ja vastaan vain lyhyesti viesteihin sanoen, että olen väsynyt. Kaveri pitää ehkä päivän taukoa ja jatkaa taas. Ei loukkaannu tai edes ihan tajua omaa käytöstään. Kunnossa ollessaan ihminen on oikein ihana, mutta kun tulee kausi jolloin hän jää jumittamaan tuohon eksäänsä, niin silloin häneltä katoaa kaikki muu mielestä ja silloin tarvitsen hänestä taukoa. Ja sen myös nykyään otan.
Aloittajalle sanoisin, että ota riski ja ota etäisyyttä. Itsensä ei pidä toisen takia menettää. <3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.12.24 13:09:05

Sano, että sun mielestä asian pyörittely ei oo enää terveellistä vaan menee pikemminkin ocd:n puolelle ja jatkossa pyrit kääntämään keskustelun muuhun jos hän alkaa puhua exästä. Täytyy myös osata päästää irti. Ja sitä ei voi tehdä pitämällä kiinni.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.12.24 13:48:44

Kuulostaa tosi kuormittavalta. Jos haluaisin pitää ystävyyden, sanoisin ystävälle, että hänen täytyy alkaa nyt keskittyä pääsemään yli erosta. Mies ei enää halua olla yhteydessä, eikä ystävä voi asialle mitään. On vain hyväksyttävä, että suhde on ohi. Jos oikeasti lähettää exälle jatkuvasti viestiä, vaikka exä on sanonut, että ei halua, ystävän toiminta on jo häirintää. Jos ystävän ajatukset kiertävät monta kuukautta jatkuvaa kehää päättyneen suhteen ympärillä, yrittäisin väkisin saada hänet menemään juttelemaan ammattilaiselle asiasta tai osallistumaan eroryhmiin tms. Aina, kun puhuu erosta, voisi tuputtaa väkisin terapeuttien puhelinnumeroita ja sanoisin, että ystävän käytös ei ole normaalia ja että minulla ei ole tämän enempää resursseja häntä auttaa. Kai se erosta paasaaminen jossain vaiheessa loppuisi.

Ja itse ottaisin wa paikalla-tiedon pois, jotta ei voisi sitä kytätä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.12.24 14:40:20

AP tässä

Kiitos hyvistä vastauksistanne!

Olen kaverilleni kertonut moneen otteeseen, että jättäisi exänsä rauhaan ja ryhtyisi työstämään itseään. Olen jopa ehdottanut harrastuksia millä voisi korvata sitä liikaa aikaa ja olen ehdottanut liittyväni seuraankin esimerkiksi saliharrastus. Muttei halunnut. Olen myös ollut todella rehellinen ja kertonut, että on selvää ettei exänsä häntä halua enää kun niin pitkää jättänyt vastaamatta enkä ole ruokkinut sitä toivonsiementä, joka hänellä on todella vahva. Koen että kaikki on tehty ja aijon myös rehellisesti kertoa ottavani etäisyyttä nyt. Vastauksia lukiessani tajusin myös, että hän oli todella hyvä ystävä ennen kumppaniaan, sitten hän jätti vastaamatta minulle lähes täysin ellei hänellä ollut parisuhdeongelmia. Itse en vaan huomannut sitä niin hyvin, koska itselläni on ollut myös muuta elämää ja totaallisesti jo unohdin ne illat kun ihmettelin kun vastausta en saa. Kieltämättä vähän hyväksikäytettykkin olo. Empatia kyllä ottaa osumaa, sillä vihaan jättää pohjalla olevia ihmisiä taakse. Mutta nyt saa loppua tämä touhu.