Lähettäjä: ,,
Päivämäärä: 2.12.24 09:49:23
Mun vanhempi sisko on aikaisemmin aina kohdellut minua hyvin, ollut läheinen, tullut usein käymään kun asun yli 400km päässä. Sitten hänessä alkoi ilmeta narsistisia piirteitä, vaati minulta melko kohtuuttomia asioita enkä halunnut suututtaa niin suostuin niihin. Pikku hiljaa käytös muuttui aina ilkeämmäksi, haukkui mulle mun miestä (toisaalta ihan aiheestakin koska mies oli määräävä ja alkoholisoitunut) ja kerran ulkomailla sukulaisten edessä haukkui minut niin että nousin pöydästä ja lähdin itkien ulos. Serkku kysyi häneltä miksi hän on niin ilkeä mua kohtaan.
Minä kuitenkin purin hammasta koska en halunnut suututtaa siskoa. Näin meni muutama vuosi ja sitten hän sanoi ettei enää tule käymään luonani jos mies asuu täällä. Ok, ei siinä mikään koska mieheni alkoholismi paheni. Kohta viisi vuotta sitten sain miehen vihdoinkin ulos talosta, olen tehnyt remppaa ja saanut talostani tosi kodikkaan. Mutta siskoa ei ole näkynyt vaikka olen kutsunut monta kertaa. Ottaa yhteyttä vain silloin kun itse tarvitsee apua jossakin.
Kolme vuotta sitten toinenkin vanhempamme menehtyi ja tämän jälkeen sisko on muuttunut entistä ilkeämmäksi.
Kun hän halusi jotakin tavaroita entisestä lapsuudenkodista niin sanoin aina että ota vaan, jos minä halusin jotain niin se piti kuulemma ensin arvioittaa minkä arvoinen on, tai toisaalta hän otti ne mistä minä olin kiinnostonut. Myi osan tavaroista mitä minä halusin muka laskujen maksuun. Vaikka olisi ollut muita paljon arvokkaampia vaihtoehtona.
Mä oon nyt saanut tarpeekseni siskosta.
Kun saadaan kuolinpesä myytyä ja pesänjako päätökseen niin en aio enää olla siskon kanssa missään tekemisissä. Hän on jo 63v ja minä 57. Voin hyvin elää loppuelämäni ilman hänen ilkeää läsnäoloaan.
|