|
Lähettäjä: Vux
Päivämäärä: 2.12.24 07:41:36
Olen samanlaisessa tilanteessa, mutta "äitipuolena" tai isän naisystävänä, kun ei asuta yhdessä. Mä olen monta kertaa ottanut asiaa puheeksi, mutta tuhraan ja nyt vähän koen että en voi tehdä asialle mitään pitkiä katseita lukuunottamatta. Olen surullinen lasten puolesta.
Sekä isä, että äiti ovat pulleita. Lapsille on 2-vuotisneuvolasta saakka huomautettu painosta, on käyty ravintoterapeutilla jne. Muistan tyttön olleen 5-vuotias kun neuvolassa oli käytetty sanaa ylipainoinen ja äiti oli vetänyt täydet pultit.
Toinen tyttö (10v) on oikein reilusti ylipainoinen ja toinen (12v) on selkeästi.
Mua harmittaa tilanne niin paljon, että ei tee mieli lähteä samoihin juhliin ja kesäisiin tapahtumiin. Isänsä ei nimittäin juurikaan rajoita syömistä kahvipöydässä. Lapset ottavat koko ajan lisää ja lisää. Nuorempi voi syödä nopeasti laskien 1500 kaloria kahvipöydässä.
Kun lähetään kesätapahtumaan ostetaan ensin metrilakua ja lähtiessä palkitaan hyvästä käytöksestä jäätelöllä. Itse seison hiljaa ja esimerkilläni näytän, että itse en syö.
Joskus kun kysyn mitä olette tehneet äidin luona niin "meillä oli leffailta ja herkkuja."
Viikonloput alkaa silllä, että ostetaan niin isot karkkipussit, että niistä napsitaan sunnuntaihin saakka. Ruokarytmit ovat, (aamu, päivä, iltapäivä ja iltapala) mutta isä ei katso loppuun saakka vaan välillä ruoka ei maistu ja tunnin päästä lapset hakevat itse kaapista nakkeja.
Omien lasten kanssa olen todella paljon puhunut terveellisen ruuan tärkeydestä avoimesti on juteltu myös syömishäiriöistä ja mistä ne johtuu. Omakin lapseni oli 3-vuotiaana pluskäyrällä, jolloin meiltä lähti kaapista suklaamurot, maidot vaihtui rasvattomaksi ja mummoillekin sanottiin ettei herkuilla ylenmäärin ole syytä lahjoa. Siitä lähtien lapsi on ollut normaalipainoinen.
Mun toinen lapsi syö terveellisesti ja itse säännöstelee syömisiään "syön karkkia vain viikonloppuisin" Toinen on tällä hetkellä "aikuinen" ja hänen ruokailuissaan kyllä on parantamisen varaa (kebabia, pitsaa ja "ei mitään rehuja"), mutta toivon että sit kunnolla aikuisena muistaa taas opit. Lihava ei ole hänkään.
Kyllä olisin aloittajana todella tiukka miehen kanssa. Ole onnellinen, että sä sentään voit sanoa ja vaikuttaa. Meillä vähän mitätöidään ja naureskellaan. Että kun olen niin nipo. Ja nimenomaan en sanoisi mitään lapsen painosta vaan nimenomaan pitäisin lukua näistä herkuista.
|