|
Lähettäjä: ....
Päivämäärä: 28.11.24 17:20:00
Olen pitkään ollut jo huolissani siitä, että miten puutteellisiksi nuorten taloustaidot ovat menneet. Tosi moni lapsi ja nuori saa rahaa "kun tarvii", vaikka maailmahan ei todellisuudessa pyöri niin. Rahaa saa tietyn verran kuukaudessa ja se pitää budjetoida riittämään. Lisäksi lapset ja nuoret eivät opi priorisoimaan halujaan ja "tarpeitaan". Kun rahat on loppu, niin ne on loppu. Ei sitä vaan ilmaannu tyhjästä, vaikka tulisikin tärkeää eteen.
Harvalla nuorella on ymmärrystä siitä, että kuinka paljon palkkaa saadaan keskimäärin, mikä on hyvätuloisen palkka ja mikä taas realismia työelämän alussa. Ja kuinka paljon kaikki maksaa.
Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että omat vanhemmat opetti rahankäyttöä ja taloustaitoja. Sain suhteellisen ison kuunausirahan, mutta sillä ostin kaiken kuukautissiteistä vaatteisiin ja huvituksista kännykkälaskuun. Opettelin jo silloin, kuinka laskuja maksetaan. Kun kesätöiden jälkeen tuli verolaput, niin äiti opetti, kuinka sitä luetaan, mitä ne asiat tarkoittaa ja millaisia vähennyksiä voisi mahdollisesti saada. Kun muutin omilleni, niin budjetointi sujui ja laskujen maksaminen oli tuttua. Myös se, että jos kaverit kysyivät johonkin, mukaan pääsi vain, mikäli rahaa oli. Jos se oli törsätty, ei päässyt. Eli mietin jo alkuunsa, että onko asia semmoinen, mihin tahdon tuhlata.
Nyt esikoisemme on menossa kouluun. Ostamme hänelle juuri turvaistuinta. Kaupassa hän toivoi erikoisväriä. Emme ostaneet, vaan tulimme kotiin pohtimaan asiaa. Kerroimme, että erikoisväri on 25 euroa kalliimpi kuin musta. Ja kerroimme mitä kaikkea tuolla 25 voi saada. Eli minkä arvoinen se raha on. Lopulta lapsi päätti, että ottaa mustan ja halvemman ja säästyneillä rahoilla tekee sitten muuta. Meillä ei mieheni kanssa ole taloudellisesti tiukkaa. Olisimme voineet ostaa erikoisvärin ja tehdä jotain muuta. Mutta näin lapsi oppii sitä, että kuinka asioiden välillä tehdään valintoja. Niin me aikuisetkin joudutaan tekemään. Meidän tuloilla ne on vaan paljon isompia asioita. Fakta kuitenkin on, että moni suomalainen joutuu aidosti valitsemaan jo näissä pienissä asioissa. Ja toisaalta ei me niin rikkaita olla, että raha loputtomasti riittäisi, jos kahmisimme "kaiken".
|