Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   28.11.24 10:13:07

Tuli tuosta toisesta topikista mieleen, että vanhemmat ihmiset eivät usein ymmärrä tätä nykyihmisen tavara-ahdistusta, eivätkä he tee sitä tahallaan. Kun ennen vanhaan naiselle on ostettu se yksi kattila, ja miehelle ei yhtään ja yhteen muuttaessa heillä onkin vain ollut se yksi kattila. On otettu mielellään vastaan toinenkin perintökattila ja paistinpannu.

Joo, tuo oli ratakiskoesimerkki, ei takerruta siihen. Mutta nykyään sekä miehellä että naisella on jo molemmilla kaikki kodintarvikkeet, niitä ei haluta enää häälahjaksi eikä tupareille. Jos on lapsia, niin tavaramäärä vain lisääntyy. Vauvalle toki pitää hankkia yhtä sun toista, mutta mietitään isompia. Tarvitaan vaikkapa luistimet ja ne ostetaan. Ne jäävät liian pieniksi, ja ne säästetään pienemmälle. Ostetaan sopivat ja saadaan serkulta liian isot odottamaan. Tässä on jo kolmet luistimet. Tarvitaan myös kypärä, haalari ja varahaalari, sadeasu, polkupyörä (ehkä niitäkin on kolme), pyöräilykypärä, sukset, uimavarusteet, harrastusvälineitä, pulkkaa... ja tässä on vasta pieni alku. Ei noiden lisäksi vain pysty säilyttämään kaappitolkulla leluja, vaikka 50-luvulla takuulla iloittiinkin siitä ainoasta puulelusta, minkä pukki toi. Ja halutaan antaa lapsenlapsille sitä, mitä ei itse saanut.

Omat vanhempani ovat karsineet omista tavaroistaan paljon, ja silloin oli ongelmana se, että olisivat halunneet kuskata ne ylimääräiset tavarat meille lapsille. Meillä on jo oman maun mukaiset verhot, on nojatuolit, emme lue Kalle Päätaloa, mukejakin on... onneksi tänä vuonna on tullut vasta yksi airfryer, kun heilläkin alkaa olla ylimääräinen karsittu.

Kyselevät myös nykyään lahjatoiveet tarkasti, viime jouluna ostivat lapsille suksia ja stigaa, tänä vuonna ostavat kullekin kirjan toiveiden mukaan ja karkkia ja antavat pienen setelin. Hyviä lahjoja. Joskus heilläkin oli tapana ostaa kaikkea älytöntä, mutta ehkä se oma karsiminen auttoi tuohon.

Vaikeaa noihin on puuttua, kun tekevät sen varmasti sydämestään eivätkä tajua, että nykyään ongelma on päinvastainen kuin ennen.

Oma pointtini hukkui nyt tähän paatokseen, mutta ehkä tästä saadaan keskustelua aikaan.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   28.11.24 10:15:10

Itse olen vaan huono heittämään roskiin. Jos paistinpannussa on pinnoite rikki, se on terveydellisistäkin syistä aika uusia, ja ostankin uuden, mutta jostain käsittämättömästä syystä vanha jää kaappiin pyörimään.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   28.11.24 10:23:02

Ja ennen vanhaan lahjaksi saattoi saada sen yhden nuken, jolla leikittiin koko lapsuus. Jos sille sai uuden mekon seuraavana jouluna, niin se ei lisännyt tavaran määrää millään tavalla. Sekin mekko tehtiin äidin vanhasta essusta. Tai joku nukkekoti, jonne saattoi saada verhot tai pienen pöydän. Tämä ei ole vanhojen ihmisten syytä, vaan meidän nuorempien, että nykylasten lelut ovat "kertakäyttöisiä". Silti niistä ei haluta luopua eikä ne kyllä aina kelpaakaan kuin kaatopaikalle :(.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.11.24 10:51:41

Meillä on ollut pitkän aikaa jo perhepiirissä tapana, että aikuisille ei hankita lahjoja. Aivan loistava päätös, koska kaikilla on jo kaikkea ja kaikki ovat työelämässä olevia, joilla on rahaa ostaa itselleen mitä haluavat. Ystäväni perheessä on tapana, että lahjoja ei osteta, mutta he menevät tammi-helmikuussa esimerkiksi vaikkapa kylpylään isovanhempien, sisarusten ja serkusten kanssa.

8-vuotias lapseni on aina ollut maltillinen lahjojen kanssa, varmaan minimalisti jo syntyessään :D Lahjatoiveita on tälle vuodelle kaksi ja kuulema ei tarvitse muuta. Vanhoja leluja on laitettu kiertoon, niitä on myyty ja lahjoitettu, samoin vaatteita on laitettu kiertoon aina tasaisin väliajoin. Mutta tuntuu silti, että kaikkea kertyy ja nurkat on täynnä.

Lähettäjä: <33 
Päivämäärä:   28.11.24 11:00:58

Tästä syystä annan syötävää lahjaksi, jos annan.
Minulla on kummankin mummoni astioita. Ärsyttää ihan, kun ne ei hajoa millään, että saisin uusia. Samoin olen saanut vanhemmiltani huonekaluja, jotka vaan kestää ja kestää. Vaatteet 80 luvulla oli kestäviä, joten niitäkin vielä löytyy kun en ole lihonnut. Ne ei edes veny ja vanu, eikä haprastu ja pölise. Silti mietin, miten isovanhempani ovat kandestaan mahtuneet pieneennkaksioon, jossa keittiö onn2m komero ja vaatekaappeja on 2x60xm ja kylppäri 6 m2 ja makkari 8 m2
Niin ja sitten vielä käyn kirppiksellä shoppailemassa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.11.24 11:53:06

Ennen oli ennen ja nyt on nyt.
Tarvitaan vaikkapa luistimet ja ne ostetaan. Ne jäävät liian pieniksi, ja ne säästetään pienemmälle.

Vanhemmalle ei ole suuri rahan menetys jos hän laittaa myyntiin eteenpäin ja ostaa sitten seuraavalle, kun tarvitsee vaikka ihan käytetyt välineet. Ei niitä ole pakko hillota asunnossa.

Tyhmähän se on, joka menee ostamaan kaiken uutena kaikille kuudelle lapselle.
Eihän välttämättä luistimien jalankoko täsmää toiseen lapseen. Jalka on voinut mennä yli sen, sitten kun on talvikausi.

Lähettäjä: 2 
Päivämäärä:   28.11.24 12:02:06

Jokainen miettii itse, säästääkö luistimet tai haalarin tai nallen pienemmälle. Se ei oikeuta toisia ostelemaan krääsää.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.11.24 12:17:40

Mielestäni on vain fiksua säästää tavaroita, joille on käyttäjä kasvamassa. Mutta esimerkiksi siinä ei ole mitään järkeä, että anoppilasta löytyy vielä 8-vuotiaalle sopivia juttuja, kun siellä ei ole lapsia ollut vuosikymmeniin. Puolisoni on 43v., veljensä 35v. ja anoppilan kaapeista löytyy tavaroita, jotka ovat lapsellemme sopivia. "Ei tarvitse lumilautaa ostaa, tuolla varastossa on Laurin vanha!"

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.11.24 12:25:59

No varmaan jotkin lumilaudat voivat olla eri, jos on varastotilaa. Monet kengät saattavat varastoinnista haurastua jo varastoinnin aikana. Ne on suunniteltu niin, että pohja murenee silloinkin. Kiva sitten vetäistä varastosta 10 vuoden jälkeen murenevilla pohjilla kengät seuraavalle.

Lähettäjä: Chip 
Päivämäärä:   28.11.24 12:30:18

Olemme tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, ja todellakin säästämme ja kierrätämme vaatteet ja urheiluvälineet, lelut ja muut. Siskollani on 12- ja 5-vuotiaat lapset, minulla kaksi siltä väliltä. Usein saamme juuri serkun vanhoja tavaroita, ja parhaimmillaan ne menevät takaisin heidän nuorimmaiselleen, ja esimerkiksi nyt kasailen meidän juniorin vanhoja leluja siskon nuorimmaiselle. Ei olisi mitään järkeä ostaa ensin luistimia, sitten myydä niitä torissa vitosella ja toivoa, että tarpeen tullen sopivat taas löytyvät torista. Ei sellaiseen ole aikaa eikä rahaa, vaan säästetään ne isompien entiset jos ne ovat käyttökelpoiset ja jos on vaikka eri mallinen jalka eikä luistin käy yhdelle lapselle, niin ostaa sitten hänelle kun se aika tulee, ja laittaa ne vanhat seuraavaa odottamaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.11.24 12:31:35

Ei lumilaudoissa ole mitään järkeä, kehitys kehittyy niissäkin ja lähes kolmekymmentä vuotta vanhat lumilaudat ei ole lähellekään nykypäivän lautojen tasoa tai laskutuntumaa. Sillähän noita tavaroita säilytetään, koska on tilaa. Oli se tavara sitten ihan mitä vaan. Kun tilaa ei ole, niin on pakko tehdä se päätös tavaran kohtalosta heti.

Sitten taas ne vanhat maatalot, joissa on vinttiä ja vanhan navetan nurkkaa, jossa on sekaisin länget 60-luvulta, vanhat maalipurkit, taunuksen talvirenkaat ja mummon arabian maljakot. Mikään ei missään järjestyksessä, mihinkään ei saa koskea eikä mitään heittää pois.

Lähettäjä: Chip 
Päivämäärä:   28.11.24 12:32:34

Harva niitä kuitenkaan kymmentä vuotta säästää sille seuraavalle.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   28.11.24 12:46:16

"
Sitten taas ne vanhat maatalot, joissa on vinttiä ja vanhan navetan nurkkaa, jossa on sekaisin länget 60-luvulta, vanhat maalipurkit, taunuksen talvirenkaat ja mummon arabian maljakot. Mikään ei missään järjestyksessä, mihinkään ei saa koskea eikä mitään heittää pois."

Olen muuttanut tällaiseen taloon eli mieheni kotitilalle. Voi jee sitä ryönän määrää mitä täällä oli, ja meidän olisi pitänyt asua sen saastan keskellä. Anoppini oli sitä mieltä, ettemme me tarvitsisi makuuhuoneita vaan voisimme koko perhe nukkua tuvassa, koska kammarit olivat täynnä hänen ja edellisten sukupolvien vanhaa kamaa. Niissä oli siis kujat kävelyä varten ja ihan jo paloriski, koska sitä roinaa oli kasoissa ja yhdessä kamarissa vielä sähköpatteri, joka oli jo ihan mustunut pölyn palaessa! Ja se tavara oli vaatetta (ei mitään kansallispukuja tai vintagea, vaan keinokuitupaitaa ja miesten harmaita housuja yms), petivaatteita, vauvan tavaraa, tyhjiä suklaarasioita, tyhjiä huuhteluainepulloja, vessan peilikaappeja, vessan mattoja, rievuiksi revittyjä vaatteita jätesäkeissä, lahjoiksi saatuja servetti-kynttiläasetelmia sellofaanissa, käsirasvoja 16 putelia, parasta ennen mennyt 15 vuotta sitten niissä, joista katsoin sen..

Minä olin paha miniä, kun kierrätin ja poltin tuon jätteen, vaikka mies mätti niitä samalla tavalla sinne kauhaan. Samoin vintti oli täynnä vielä järkyttävämpää vanhaa krääsää, hyi hyi. Anoppini oli sitä mieltä että ne kaikki on säästettävä, ja kun vinttiä remontoitiin asuinkäyttöön, anoppini neuvoi että ne vanhat lehtiniput voisi ottaa siihen lämpimälle puolelle häntä odottamaan. Juu ei, jokin oli järsinyt niitä ja muutenkin olleet siellä säiden armoilla :D nekin saivat lähteä ja anoppi oikeasti luulee, että ne ovat autotallissa häntä odottamassa samoin kuin ne riemut, vaatteet ja tyhjät pullot. Tästä raivaussiivouksesta on aikaa 17 vuotta eikä ole vielä tavaroitaan tarvinnut.