Lähettäjä: Ihmetyttää vain 
Päivämäärä:   27.11.24 16:31:21

Lapseni kaverin äidillä on mielestäni outo tapa puhuessa korostaa kuinka läheinen on kenenkin kanssa. Minusta on jo sinällään outoa, että reilu nelikymppinen puhuu bestiksestä tai siis se vain kuulostaa oudolta minun korviini. Esim eilen juttelimme ovella kun hain lastani heiltä. Tämä äiti kertoi menevänsä viikonloppna konserttiin ”menen sinne hyvän ystäväni Johannan kanssa tai oikeastaan hän on kyllä nykyään minun bestis kun bestikseni Mari muutti paikkakunnalle x niin näemme nykyään niin harvoin etten oikein voi häntä enää sanoa bestikseksi. Juu, kyllä Johanna taitaa nykyään olla minun bestikseni ja Mari vain oikein hyvä ystävä”. Aina jos tulee puhe hänen tutuistaan ja on esimerkiksi lähdössä isommalla kaveriporukalla johonkin niin luettelee heidät kaikki minulle erikseen ja mainitsee kuka heistä on bestis, kuka hyvä ystävä, kuka oikein hyvä ystävä ja kuka kaveri. Kaikille on siis oltava jokin edellämainittu nimitys ja sitten saattaa jäädä vatvomaan ja selittämään onkohan hän sittenkin kaveri vai ystävä.

Te ketkä jaottelette tuttunne ulkopuoliselle (joka ei ole heistä tavannut ketään koskaan eikä ole aikeissakaan tavata) miksi on niin tärkeää pistää kaverit tärkeysjjärjöstykseen ja korostaa kuka on teille mitäkin? Oletuksena kuitenkin on, että viihdyt heidän seurassaan jos teette jotain yhdessä, onko sillä niin väliä onko kyseessä bestis, oikein hyvä ystävä, hyvä ystävä, ystävä vai kaveri?

Ikinä ennen en siis ole törmännyt ihmiseen jolla on niin kova tarve jaotella tuntemiaan ihmisiä tärkeysjärjästykseen small talkissa.

Lähettäjä: Jone O 
Päivämäärä:   27.11.24 16:35:19

Murrosikäisten tyttöjen touhu jäänyt päälle?

Lähettäjä: +++ 
Päivämäärä:   27.11.24 16:41:46

Kokeeko kenties yksinäisyyttä, kärsinyt lapsena tai nuorena kaverittomuudesta?

Lähettäjä: Tupsu 
Päivämäärä:   27.11.24 16:46:26

Ei tarvitsekkaan, joten jos et halua tehdä niin niin älä tee :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.11.24 16:49:35

Mulla on ollut aina ihan vaan kavereita.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.11.24 16:58:37

Luulen että kaikilla ihmisillä on elämässään jokin asia, josta juttelu "menee yli". Kaverillesi ystävyyssuhteiden tason määrittely on tärkeää, jollekin toiselle taas esimerkiksi koiriensa rotujen korostaminen. Turha sitä on sen kummemmin miettiä, kaikilla meistä on omat kummallisuutemme.

Lähettäjä: SJ 
Päivämäärä:   27.11.24 17:01:37

Jos työpaikan kahvipöydässä kerron, mitä tein viikonloppuna, niin saatan sanoa:

1. ”Kouluaikainen bestikseni, joka muutti opiskelujen perässä Helsinkiin ja jäi sinne, oli viikonloppuna käymässä vanhempiensa luona ja näimme pitkästä aikaa”.

2. ”Käytiin kaverin kanssa lenkillä.”

3. ”Vietettiin pikkujouluja tallikavereiden kanssa.”

1. tapauksessa tuon esiin, että kyseessä ei ollut kenen tahansa kaverin näkeminen vaan oltiin kouluaikoina läheisiä

2. tapauksessa tuon esiin, että olen itse valinnut ko. kaverin (vrt. lenkillä serkun kanssa -> sukulaisiaan ei voi valita)

3. tapauksessa tuon esiin, että meitä yhdistää tietty paikka (talli) ja jos ko. yhdistävää tekijää ei olisi, en välttämättä viettäisi vapaa-aikaa heidän seurassaan.