|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 26.11.24 14:30:42
No, itselläni hieman vastaavassa tilanteessa (tosin live-elämässä, ei some) kyse oli siitä, että se toisen saama ihailu ja huomio osui itsessä kipeään pisteeseen siitä, että en ollut koskaan elämässä kokenut vastaavaa saman tasoisista saavutuksista. Minua ei siis lapsena kotona oikeastaan koskaan kehuttu paitsi jostain ihan todella isoista asioista (esim. L:n kirjoittamisesta ylioppilaskirjoituksista, mutta E oli jo "no, olisi se voinut paremminkin mennä") saattoi tulla "kiva juttu, hyvin tehty" ja siinä se. Joten huomasin ärsyyntyväni, kun sama kaveriporukka ei ragoinut omiin saavutuksiini mitenkään, mutta kehui toista ihmistä samasta (mielestäni vaatimattomammasta) suorituksesta ja oikein ihasteli sitä. En loogisella tasolla moista kehua ja ihastelua edes kaivannut, mutta jokin siellä lapsuuden vaille jäämisen kokemuksessa kaiketi pisti. Helpotti, kun ymmärsin sen ja nykyään ei ärsytä.
En siis oikeasti edes kaipaa tai halua huomiota, varsinkaan pinnallista sellaista, siksi sen tajuaminen ei ollut ns. itsestään selvyys, että ärsyyntyminen johtui siitä. Joten voi olla, että toisen naisen saama huomio somekavereilta ärsyttää tämän vuoksi, vaikket oikeasti edes (some)kavereta kaipaa ja tiedät sen olevan pinnallista. Erityisesti ärsytystä voi lisätä, että tuo somettaminen ei kuulu omiin arvoihisi.
|