Lähettäjä: arjen onnea 
Päivämäärä:   26.11.24 12:30:43

Olen voinut alakuloisesti syksyn tullen ja harkinnut hakeutuvani avun piiriin masennuksen johdosta. Minulla on taustalla kaksi aiempaa masennuskautta. Tilanne kuitenkin tuntuu erilaiselta, joten en ole vielä kokenut sitä tarpeelliseksi.

Nyt kuitenkin olen onnistunut ehkä pääsemään asian ytimeen.. Arjestani puuttuu täysin ilon hetket. Saatan mennä useamman päivän läpi, etten hymyile kertaakaan. Nyt kun olen kiinnittänyt asiaan huomiota ja tarkkaillut tilannetta, olen oikeastaan aika järkyttynyt tilanteesta. Ei ihme, että arki on raskasta ja kurjaa, koska siinä ei ole mitään iloa.

Se ehkä viittaa masennuksen oireisiin, ettei mikään ratkaisu tunnu mielekkäältä kun koitan miettiä mistä saada lisää iloa arkeen. Mikään ei kiinnosta, mikään ei tunnu vaivan arvoiselta.

Miten lähteä purkamaan tilannetta? Olisi varmaan syytä opetella löytämään elämän pieniä iloja arjesta ja pienistä hetkistä, mutta miten tätä lähteä työstämään?

Olen yksineläjä ja teen etätöitä. Tietysti oma rakas puoliso olisi iso haave, mutta oikeaa yhteyttä ei ole löytynyt deittailusta huolimatta kohdalle.

Myös vertaistuki kelpaa. Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.11.24 12:33:25

Mistä olet aikaisemmin saanut iloa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.11.24 12:35:39

Ainakin etätyöntekijänä kannattaa kiinnittää huomiota ettei eristäydy (vaikka se tuntuisikin mukavalta ja houkuttelevalta). Väkisin vaan joka päivä ihmisten ilmoille

Lähettäjä: -*- 
Päivämäärä:   26.11.24 12:38:10

Samat speksit, mutta ilon kera. Ei sen ilon ole tarkoituskaan olla mitään ylitsepursuavaa riemua koko ajan, ihan pelkkä tyytyväisyys riittää. Jos mietin just tätä hetkeä, niin:
- vesipumppu ei vuoda
- töissä palaveritaukoa tunnin verran
- kissa kehrää tossa vieressä
- maha täys
- mukavan lämmin (yleensä jäätymys kilpparivaivojen takia)

Voisi siis olla paljon huonomminkin.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   26.11.24 12:38:19

Minulle kaamosmasentujana auttaa jotenkin se, että tiedostan tämän ilottomuuden olevan vain väliaikaista. Se jotenkin helpottaa ja vähentää taakkaa, kun ei ilottomuuden lisäksi vielä kärsi ja syyllistä itseään kun ei kykene olemaan iloinen.

Tämä pätee enemmän stressiin, mutta itse huomaan että pahempina aikoina en venyttele itsestään. Eli siis sellaiset normaalit haukottele-venytä käsiä -tyyppiset asiat jäävät pois, ja sitten kun alan tekemään niitä tietoisesti, keho päästää irti osasta stressiä.

Lähettäjä: reps 
Päivämäärä:   26.11.24 12:49:21

Mä päätän joka aamu, että olen hyvällä tuulella. Vaikka kuinka aamulla ottaisi päähän ulkona oleva pimeys ja märkyys niin päätän olla positiivinen ja iloinen koko päivän.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   26.11.24 12:51:07

Osaan valitettavasti samaistua tilanteeseesi. Synkkää täälläkin…ja ollut jo pitkään.

Minulla hevosten kanssa touhuaminen toisinaan auttaa ja luo lievää iloa. Miten hevoset ottavat minut aina positiivisesti vastaan ja koen olevani noille tyypeille tärkeä. Ratsastaessa hevosten edistyminen ja onnistumiset nostaa päätä pinnalle.

Pahimpana aikana pidin päivällä aina lenkkitauon ja lenkillä pyrin väkisin tietoiseen läsnäoloon ja havainnointiin pysähtymällä valokuvaamaan kaiken, mistä tuli pieninkään kiinnostuksen herääminen tai positiivinen ajatus.

Sosiaalinen samanhenkinen vuorovaikutus olisi hitsin tärkeä henkireikä, mutta kaverit kun on vähissä niin minkäs teet.

Luen juuri positiivisen psykologian teosta ja siinä auttaminen nähtiin vahvasti onnellisuuden rakennuspalikaksi. Olen itse harkinnut esim. tukihenkilötoimintaa, kun elämäntilanne sen sallisi. Olen myös toiminut SOS-lapsikylän Apuu-chatissa opintojeni aikana ja siellä moni kävi päivystämässä myös vapaaehtoisena. Tuollaiseen pääsee aika helposti mukaan ja voi löytää auttamisen iloa.

Paljon on toki ihmisestä yksilönä kiinni, mistä iloa voisi löytää. Jään kiinnostuksella seuraamaan josko ketjusta löytyisi itsellekin vielä jotain uutta näkökulmaa.

Lähettäjä: arjen onnea 
Päivämäärä:   26.11.24 13:49:45

Kiitos vastauksista!

Erittäin hyvä ja lohduttava muistutus on tuo, että tämäkin on väliaikaista.

Lisäksi tosiaan esimerkiksi vapaaehtoistoiminnasta ja harrastuksista voisi saada apua. Olen ennen joulua vaihtamassa paikkakuntaa, mikä on tietysti kivaa ja jännittävää mutta siitä syystä minulla ei tällä hetkellä ole harrastuksia tai tekemistä, mihin olisin sitoutunut. Ja koska mieli on maassa sekä jaksaminen ja mielenkiinto olematonta, ei ilman sitoutumuksia oikein tule lähdettyä..

Voisin ottaa myös kuunneltavaksi jonku positiivisen psykologia teoksen. Osaatko suositella jotain tiettyä kirjaa, joka löytyisi BookBeatista? Omaa ajatusmaailmaa tässä on ryhdyttävä alkaa muuttamaan ja löytyy iloa, onnea ja kiitollisuutta arjen asioista.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   26.11.24 14:23:03

Etätyöt, kotiin jääminen ja pienet piirit. Johan siinä kuka vaan masentuu ja jää kaikki hyvinvointia tuova itseensä panostaminenkin pois.

Aloita nyt ainakin näistä ja tee niitä päivittäin:

1. Nuku hyvin
2. Syö hyvin
3. Tapaa ihmisiä
4. Ulkoile
5. Hoida itseäsi, siistit vaatteet, hiukset, rasvaa vartalolle jne mikä toisi hyvää oloa ja huolenpitoa itsestä

Lisäksi kannattaa miettiä jotain harrastusta tai jotain muuta kivaa, mistä olet ennen pitänyt, mitä haluaisit kokeilla jne.