Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.11.24 05:07:36

Syistä eli jos huoltajalla ei ole mahdollista tarjota lapselle taloudellisesti riittävän hyvää ja vakaata elämää? Sijoituksen aikana lapsi voi harrastaa, hän saa monipuolista ruokaa, hygienia rahan ja samalla kerätä itsenäistymisrahaa. Laitoksen sijainti saattaa usein olla ns hyvällä alueella ja mahdollisuus omaan huoneeseen jne.

Tämä oli siis anonyymi facebook postaus. Mua on viime aikoina alkanut suututtamaan ihmisten taloustaidottomuus ihan suunnattomasti. Tai no ei sekään, olisin vaikka valmis auttamaan maksuhäiriömerkinnöissä olevaa perhettä mutta en jaksa kun omasta huonosta talousosaamisesta syytetään yhteiskuntaa.

Toimeentulotuilla ei mitään luksuselämää kustanneta. Mutta kyllä niillä rahoilla saat monipuolista ruokaa, hygieniatuotteita, varaa edulliseen harrastamiseen. Ongelma on se, että ihmiset ostaa kaikkea turhaa vaikkei rahaa olisi ja sitä pidetään jotenkin pakollisena.

Lisäksi en tiedä missä satumaassa tässä eletään, millaista elämä on laitoksessa. Ilmeisesti kirjoittajalle on tärkeämpää se, että lapsi saa asua omakotitaloalueella kun se, että hänellä olisi välittävä rakastava vanhempi ja turvallinen kiintymyssuhde. Aika minimibudjetilla ne siellä laitoksessa myös elää. Että laitoksessa asuvan lapsen elämää en kyllä alkais kadehtimaan.

Mutta no lapsen ei silti pitäisi joutua kärsimään vanhemman taloustaidottomuudesta. Saisiko lapsille jotenkin omat tuet ja omat menot joita vanhempi ei pääsisi sotkemaan?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.11.24 05:16:18

Kannattaa ottaa hyvinvointialueen sossuun yhteyttä. Ensisijaisesti yleensä katsotaan, olisiko muita keinoja auttaa. Toimeentulotukea saava voi saada täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea perustellusti, esim. lasten harrastuskulut. Huostaanotto on aina viimesijainen vaihtoehto. Usein on myös lapsen edun mukaista saada asua omassa kodissaan.

Lähettäjä: Kivaa 
Päivämäärä:   26.11.24 06:17:12

Perheen rahatilanteesta huolimatta on perheitä joissa on välittävä kannustava ilmapiiri tai sitten loputtoman tyytymätön, vähättelevä ja kateellinen.
Aina on vertailtu mitä toisilla on mihin ei itsellä ole varaa. Vaan kuinka oppia tekemään valintoja elämäntapoihin ja harrastuksiin omien rahkeiden mukaan. Siinä se.
Talous on yksi niitä elämänhallinnan mittareita. Se ei ole peruste hylätä lapsia yhteiskunnan vastuulle. Mutta tuo ilmapiiriasia on karmea. Lapsi on syytön vanhempiensa vastuuttomuuteen ja välinpitämättömyyteen.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   26.11.24 07:36:18

"Ongelma on se, että ihmiset ostaa kaikkea turhaa vaikkei rahaa olisi ja sitä pidetään jotenkin pakollisena."

-Joo. Tämä on aina häirinnyt rahan puutetta valittavissa ihmisissä, vaikka nuorena opiskelijana sorruin samaan varmasti itsekin. Kun päällimmäinen syy kaikkiin kulutusvalintoihin on käytettävissä olevan rahan vähyys, niin ihmismieli alkaa toimia todella oudosti. Mieli on laiska, eikä tarkastele enää lainkaan mahdollisia muita syitä ostamatta jättämiselle, vaikka yleensä niitäkin olisi pitkä lista. Taloutta koitetaan sitten hallita ajatuksella, että mitään ylimääräistä ei nyt saa ostaa, vain pakolliset. Tämän jälkeen jokainen mieliteko aletaan perustella välttämättömyydeksi, että sellaisen ostamisen voisi oikeuttaa. Sitten ollaan vakavissaan selittämässä milloin mitäkin turhuutta täysin pakolliseksi hankinnaksi ja suorastaan pahastutaan, jos joku muu ei sellaista hanki, eikä koe tarvitsevansa.

Jos raha ei rajoita jokaista kulutusvalintaa, alkaa nähdä ihan eri tavalla niiden ominaisuudet ja huonot puolet. Havaitsee monien tarpeettomuuden. Mutta kun erehdyt sanomaan, että tuostahan olisi helppo säästää, niin se on hirveää richsplainausta vaan, eihän nyt oman mieliteon välttämättömyyttä saa noin julmasti kyseenalaistaa.

Rahan ainainen puute on kulttuurissamme erittäin hallitseva ajatusmalli tulotasosta riippumatta. Tästä syytän osaltaan lasten kasvatusta: on helpompi sanoa yksipuolisesti, että et saa haluamaasi, kun ei ole rahaa sellaiseen. Ostamatta jättäminen olisi hyvä jaksaa perustella vaihtelevasti erilaisin ja tuotekohtaisin syin. Et saa nyt karkkia, koska se on epäterveellistä. Et saa lelua, kun se on tarpeetonta muoviroskaa, eikä mahdu mihinkään. Saat vasta kun luovut nykyisistä niin että kaapissa on tilaa. Et saa uusia farkkuja vielä, kun vanhojakin on aivan riittävästi. Opetettaisiin lapset tarkastelemaan hankintoja todellisen tarpeen ja tuotteen ominaisuuksien kautta. Oppisivat samalla kriittisemmiksi kuluttajiksi ja ymmärtäisivät vaatia parempaa laatua. Nykyään mikä tahansa roska myy kaikissa tuotekategorioissa, kun ominaisuuksiin ei kiinnitetä mitään huomiota enemmistön miettiessä vain saako tämän perusteltua välttämättömyydeksi vai jääkö hinnan takia ostamatta.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.11.24 07:45:24

Sijoitukseen tarvitaan aina vahvat perustee, käytännössä lapsen kasvu, kehitys ja turvallisuus tulee olla vakavasti uhattuna, jos siihen päädytään. Toki vanhempi voi olla aikamoisessa umpikujassa jo tuollaista pohtiessaan, mikä kamala hylkäämiskokemus tuollainen pois antaminen olisi lapselle...
Eli ei, lasta ei noin vain voi "antaa pois" vaikka kokee yhteiskunnan tuet riittämättömiksi, ensin kokeillaan eriasteisia avohuollon tukitoimia, huostaanotto on aivan viimesijainen vaihtoehto. Laitossijoitus muuten nuoren kohdalla maksaa kunnalle kuukausittain jopa 7000e luokkaa, tämä riippuu tietenkin lapsen iästä ja laitoksesta. Vanhempi ei myöskään voi valita laitosta, lapset pyritään sijoittamaan mahdollisuuksien mukaan lähelle mutta tilan puutteesta johtuen kunnat ostavat sijoituspaikkoja ympäri Suomen.