Lähettäjä: hyrr 
Päivämäärä:   22.11.24 18:38:24

Siinäpä tämän illan pohdinta. Olen 32 vuotias ammattikorkeassa opiskelija. Opiskelen kuitenkin monimuotona, joten kampuksella oloa on aika vähän. Minulla on kolme lasta, jotka ovat 10v, 7v ja 4v.

Minulla on kyllä pari ystävää ja olen enemmän introvertti kuin ekstrovertti. Silti kaipaisin jotain enemmän. Pari ystävääni eivät ole kovin paljoa yhteyksissä ja olen huomannut vuosien kuluessa, että meillä ei vain ole kovin paljoa yhteistä. Olemme tunteneet molempien kanssa n.9v ajan jo, mutta syvyys suhteesta puuttuu edelleen. Opintojen kautta yksi super kiva tyyppi, mutta elämämme on liian erilaista (sinkku lapseton kaupungissa/parisuhteessa syrjäkylällä ja lapsia). Hän käy esim paljon baareissa, on jo paljon kavereita ja ystäviä jo. Mutta kampuksella ollaan ikään kuin parhaat koulukaverukset, mutta se rajautuu sinne. Tarvisin jotain sellasta "parannetaan maailma, puhutaan syvällisiä" -juttuseuraa. Sellasta tyttökaveria, kenen kanssa voi istua sohvalla vierekkäin. Nauraa traumoille ja elämälle mustan huumorin turvin ja kertoa parhaat ja paskimmat ajatukset.

Kuten sanottua, olen kuitenkin aika introvertti. Toisaalta, pölötän kyllä kun oikea seura löytyy. Olen ADHD. Ehkä siksi tai elämän vuoksi ylipäätään en ole aina aivan kartalla ja saatan sanoa jotain hassusti tarkoittamatta mitään pahaa. Miten ihmiset löytää sen oikean, kun puhutaan ystävistä? Se the match? Olen sellainen, että ei niitä mätsejä nimittäin killu joka oksalla, olen aina ollut "se outo tyyppi" tavalla tai toisella. Onko tällanen vain mahdotonta aikuisena?