Lähettäjä: .
Päivämäärä: 22.11.24 15:25:48
Totisuutta ainakaan omasta kiharastani ei löytynyt tippaakaan.
Itsepäinen ja itsenäinen. Iso, voimakas, älykäs. Omani oli haastava kouluttaa, ja koira usein sovelsi ja suoritti kuten itse näki parhaaksi, vaikka itse käskin tai ohjasin toisin. Kihara ei ole niin perso ruoalle kuin esim. labbis, joten palkitsemisessa oli käytettävä mielikuvitusta ja luovuutta, kun toisinaan namit ei kiinnostaneet tippaakaan. Huumorintaju ja kärsivällisyys joutui yhteiselossa koetukselle päivittäin. Mutta vastaavasti koira oli hyvin anteeksiantavainen omia virheitäni kohtaan ja aina täydellä sydämellä lähdössä kaikkeen mukaan.
Kun itselläni on taas elämäntilanne sopiva uuden koiran ottamiseen, niin kihara on kyllä ainoa vaihtoehto. Tuota edellisen pisteen mainitsemaa karvanlähtöä ei kyllä ole yhtään ikävä, ja ainakin omassa kämpässä pyöri robotti-imuri päivittäin tuon takia. Kiharalla muuten on, kuten muillakin noutajilla, aika voimakas ominaishaju, joka varsinkin märkänä on todella tyrmäävä.
|