Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.11.24 14:58:59

Lähinnä nyt mietin, että onko tässä jotain josta pitäisi huolestua, vai ennemmin ajatella että hyvää harjoitusta ja aika auttaa.

Kyse on nyt siis 5 vuotiaasta joka innostui judosta tänä syksynä. Harjoituksia on nyt ehtinyt olla alle 10 kertaa.

Mutta mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän lapsella alkaa palaa hihat harjoituksissa. harmittaa sitten ihan kaikki, hän ei mielestään koskaan voita otteluista, ei osaa kiivetä köyttä, ei ole yhtä nopea kun jotkut, tai joku ohittaa hänet jonossa niin saattaa itku tulla. Nyt eilenkin katsoin, että useampaan kertaan pyyhki kyyneleitä tunnilla ja sanoikin tunnin jälkeen, että tää harrastus oli tässä, en osaa mitään.

Millä saisi toiselle vähän itsevarmemman olon, että ei kaikkea tarvitse osata heti ja jotain asioita pitää harjoitella paljon.

Harmitti itseänikin aika paljon.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   21.11.24 15:01:56

Hyvä vaan, kasvattaa motivaatiota pyrkiä parhaimpaansa ! MUTTA 5vuotias on aika pieni tuohon motivaation kasvatukseen.. Ominaisuus on hyvä, tunteiden purkamistapaa kannattaa harjoitella, mutta miettiä onko parempi odotella tiiviin harrastamisen kanssa vähän vanhemmaksi.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   21.11.24 15:05:29

Olisiko ryhmän vetäjällä vinkkejä? Viisivuotias voi olla vähän liian nuori järkeilemään, että hänellä on todella kovat odotukset itseään kohtaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.11.24 15:05:41

No toikin on hyvä pointti. Tää ei vaan oikeastaan ole kovin vakavaa ns lajiharjoittelua vaan enempi sellainen lasten liikuntatunti, mutta tehdään kyllä judojuttujakin. Esim just että yritetään saada kaveri selälleen jne, tästä tuli eilen iso harmitus kun ei onnistunut kertaakaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.11.24 15:06:11

Ehkä kannattaisi hakea jostain niitä onnistumisen tunteita? Aika kauhealta se tuntuu kun ei koskaan koe onnistuvansa vaan kokee aina olevansa huono, ja se jättää kyllä jäljet ihmiseen ja tekee yrittämisestä vaikeampaa. Miksi yrittää mitään kun koskaan ei onnistu kuitenkaan?

Vastapainoksi oikeasti jotain missä lapsi saa niitä onnistumisen tunteita. En tiedä mitä se hänelle on, joudutte selvittelemään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.11.24 15:08:38

En siis oletakaan, että hän tässä lajissa mikään luonnonlahjakkuus olisikaan. Toki noin muuten ihan ketterä ja liikunallinen lapsi.

Jotain tosiaankin pitäisi keksiä, mutten hän kohta jää pelailemaan pelejä mielummin kun kokeilee enää mitään.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   21.11.24 15:10:47

Pitää vaan oppia sekin että aina ei ole nopein ja paras.

Lähettäjä: Täti 
Päivämäärä:   21.11.24 15:11:55

Ei 5 vuotiaan pidä vielä tuollaista harratusta suorittaa. Tuossa iässä pitää "urheilun" olla ja tapahtua leikinomaisesti.

Lopettakaa tuo harrastus ja etsi tuon ikäiselle sopivampi aktiviteetti liikkua.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.11.24 15:11:59

No se on totta. Harmittaa vaan toisen puolesta ja toivoo niin paljon, että voittaisi sen ottelun edes jollain kerralla tai olisi sen kyseisen leikkikisan nopein edes kerran.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.11.24 15:13:43

No siis tämä on nimenomaan tuon ikäisille tarkoitettu ja leikin ohella niitä harjoituksia tehdäänkin.

Tosin, nyt kun nämä pettymykset on aiheuttaneet sen, että lopettaminen on lapsenkin puolesta hyvin lähellä, niin mieluusti otettaisiin vastaan ideoita niistä sopivimmista lajeista?

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   21.11.24 15:15:04

Jos lapsi ei saa harrastuksesta lainkaan onnistumisen kokemuksia, hän on varmaan liian haastavassa ryhmässä. Ei tietysti pidäkään voittaa joka päivä, mutta jos miettii vaikka kuukautta, niin kuinka usein lapsi on itse tyytyväinen suoritukseensa?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.11.24 15:17:38

No nythän noita harjoituskertoja ei vielä ole ollut kun ehkä noin 5-7 kpl.

ja siis tämä on 5 vuotiaiden ryhmä.

Tässä osaltaan on myös varmasti väsymys päiväkotipäivän jälkeen. Ennen tuo ryhmä kuulema oli viikonloppu aamuisin mutta vanhemmat ei oikein olleet tykänneet siitä, mutta minä kyllä luulen, että lapset jaksaisivat paremmin. Mekin mennään tuonne suoraan päiväkodilta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.11.24 15:52:27

Voi olla liian rankkaa. Väsymyskin voi oireilla noin. Ainakin itse tunnistan, että väsyneenä ja kuormittuuna tuntuu että kaikki kaatuu päälle enkä osaa mitään ja olen tyhmä ja huono.

Vai onko lapsi muutenkin taipuvainen itsensä mollaamiseen ja vertailuun?

Ohjaajalle toki voi vinkata asiasta. Itse näkisin ratkaisuna sen, että toisiin vertailua vähennetään ja painotetaan sitä että jokainen "kilpailee" itseään vastaan. Esim. joku tarrataulukko, jossa erilaisia taitoja ja tehtäviä ja että onnistumisia voisi fiilistellä, vaikka se olisi, että koko ryhmä onnistuu. Ja muokata jokaisen yksilöllisiä tavoitteita. Vaikka joku ryhmästä osaisi voltin, voi porukalla hurrata kun joku oppii kuperkeikan.

Lähettäjä: jes 
Päivämäärä:   21.11.24 15:57:18

-, aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Pitää myös oppia "häviämään" ja sitä kautta "voittojen tielle". Sinun pitää olla kannustava ja tehdä hänelle selväksi, että kun kaikkensa tekee niin se riittää! Lapset kehittyvät eri asioissa eri aikaan toiset nopeammin , kuin toiset. Korosta tällaisia asioita, vuoden kahden päästä saattaa olla toisin. Myös tällainen asia ettei kaikista voi tulla "maailman parhaita" ja se on hyväksyttävä.

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   21.11.24 16:00:46

Aika erikoinen ajattelutapa, että aikuisten ei tarvitse jaksaa aamulla, mutta 5v lapsen pitää jaksaa heti pitkän hoitopäivän perään fyysiseen harrastukseen. Olisi vähän eri asia, jos harrastus olisi vaikka laulamista eikä toisten heittelyä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.11.24 16:12:49

Niin minustakin. Toivottavasti vaihtuisi takaisin viikonlopulle.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   21.11.24 16:13:23

Vaihtakaa johonkin viikonloppuna tapahtuvaan harrastukseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.11.24 16:21:01

Kyllä tuo silti aika kilpailulliselta kuulostaa, judo ylipäänsä lajina ei varmaan kovin hyvin edes taivu sellaiseen leikilliseen harrastamiseen. Ja 5-vuotiaalle ei tosiaan ole hyväksi mikään suorituskeskeinen ja kilpailullinen harrastaminen. Nykyään on tosi paljon tätä, että jo ihan pieniä lapsia, vielä 5-vuotiaita pienempiäkin, ajetaan suorittamaan ja leikkiä väheksytään. Tätä on vielä enemmän ulkomailla, mutta se on leviämässä meillekin. Se ei ole hyväksi lapsen kehitykselle.

Lähettäjä: ahhhha 
Päivämäärä:   21.11.24 16:21:33

Onko lapsi aina ollut tuollainen, että kaikessa pitää olla paras ja onnistua heti? Ei siis ole koskaan oppinut tai opetettu sietämään pettymyksiä tai sitä, että joitakin asioita pitää harjoitella ja kaikkea ei voi osata?

Kyseessä on vasta viisivuotias lapsi, mutta jos on aina pidetty jalustalla ja voittanut kaikessa ja tehnyt vain asioita joissa on onnistunut, eikä ole koskaan saanut kokea pettymyksiä tai joutunut harjoittelemaan, niin ei ihme, jos heti luovuttaa kun sellainen tilanne tulee vastaan, jossa ei annetakaan lapsen osata valmiiksi vaan siellä opetellaan tekemään asioita.

Ehkä lapsen paikka ei ole tuolla harrastuksessa, jos hän ei osaa harjoitella asioita vaan suuttuu heti kun jotain asiaa opetellaan eikä vain onnnistuta? Vai onko hän ainoa, joka ei onnistu opettelematta ja ainoa, joka joutuu kokeilemaan useamman kerran?

Edelleen kyse on vasta viisivuotiaasta. Sellainen on huomattavasti pienempi kuin seitsemänvuotias tai kymmenenvuotias. Mutta juuri tuon ikäisen pitäisi opetella opettelemaan ja sietämään pettymyksiä. Hyvin tärkeitä taitoja...

Jos lapsi kokee itsensä kömpelöksi, niin sitähän voi treenata ihan kotonakin kiipeilemällä, konttaamalla, ryömimällä ja tekemällä sisällä tai ulkona. Moni lapsi ei nykyään pääse kyykkyyn tai osaa tehdä kuperkeikkaa, vaikka lasten nimenomaan pitäisi luonnostaan noihin asentoihin päästä ja hassutella kierimällä, pyörimällä, tekemällä, hyppimällä ja kiipeilemällä. Mutta monen vanhemmat eivät jaksa ulkoiluttaa lapsiaan eikä anneta kotona siirrellä tavaroita tai sotkea ja kuluttaa vaatteita sen enempää sisällä kuin ulkonakaan. Siinä ei sitten paljoa hypitä, kiivetä, ryömitä tai rakenneta majoja ja opetella motorisia taitoja...

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   21.11.24 16:35:19

Kyllä 5 v hyvin voi jo olla ohjatussa liikuntaharrastuksessa. Ja jos harrastus ei ole heti työ/hoitopäivän perään, niin monen mielestä se on liian myöhään, lähellä nukkumaanmenoaikaa.

Harmillisesti monet urheiluseurat toimii niin, että kokeneimmat valmentajat laitetaan edistyneimpien treeneihin, ja pienten ryhmiin häthätää saadaan joku teini ohjaajaksi. Teini voi olla hyvä ohjaaja, mutta ei välttämättä hoksaa pienten lasten tarpeita samalla tavalla kuin selkeästi aikuinen ja ohjaus työssä kokeneempi ihminen. Onko tässä tapauksessa tällainen tilanne? Ohjaajan kanssa joka tapauksessa kannattaa jutella.

Lähettäjä: Maria 
Päivämäärä:   21.11.24 16:39:10

Hep, meillä meni myös 5 vuotiaana judoon ja paloi aivan hänellä hermo siellä. On tosi kilpailuhenkinen ja pitää osata heti -tyyppiä. Oli liian raskas harrastus se. Jalkapallo sopi paremmin. Oli ilm liian vaativa juttu se judo

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.11.24 16:48:53

En nyt osaa muuta sanoa kuin, että 5-vuotiaalle tuollaiset kilpailutilanteet on vielä todella haastavia. Meillä joutuu välillä pitää lautapeleistä taukoa kun lapsi ei selviä siitä, että joku muu kuin hän voittaa.

Ei itselle tulisi mieleenkään valita tämän ikäiselle lajia jossa kilpaillaan. Harrastukset ja kilpailutilanteet erikseen.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   21.11.24 16:58:02

Piste: lasten judo, varsinkin viisi- kuusivuotiaiden MUKSUjudo on juuri leikkimielistä harrastelua. Ei todellakaan lähelläkään aikuisten kilpailijoiden harjoittelua. Lajia opetellaan leikin ja pelien kautta, iso osa harjoittelusta on ihan perus liikkumistaitoja. Alle kouluikäiset ei edes opettele tekniikkoja, vaan se lajiosuus on juurikin kaverin selälleen saamista, kaverin pitämistä selällään, ukemin harjoittelua ja niin edelleen. Ja suurinta osaa pitää ihan joka kerta neuvoa kädestä pitäen, ihan normaalia tuon ikäisille. Tuon ikäisillä ei ole sen enempää kilpailullisuutta kuin muissakaan vastaavanikäisten harjoituksissa. Painiminen kuuluu lajiin mutta ei siinä seurata kuka "voitti" ja kuka "hävisi".

Aloittaja: onko lapsi myös muissa asioissa samanlainen? Eli pitäisi aina olla ensimmäinen, nopein, osata kaikki vaikka ei olisi koskaan kokeillutkaan? Yksinkertaisesti kerrot aina uudelleen että ei kaikkea tarvitsekaan osata, uudet asiat joutuu ihan kaikki opettelemaan. Sanot lapselke että ei hänen tarviysrkaan vielä osata, harjoituksissa käydään opettelemassa. Ja jos joku asia on vaikeaa, kuten köyden kiipeäminen sitkeällä harjoittelulla sen oppii.

Lapsille pitää painottaa että siellä harrastuksessa oli se mikä vaan ollaan opettelemassa uusia asioita. Ne saattaa aluksi tuntua vaikeilta mutta pitää vaan harjoitella.

Harjoitusaika vaikuttaa myös, jos suoraan päiväkodista tulee harjoituksiin tuonikäisellä on monesti varsinkin näin loppuviikosta jo "takki tyhjä". Aina ei harjoitusaikoihin voi vaikuttaa, monesti kun saman salin jakaa monta lajia. Meillä oli joskus lauantaisin mutta kun salilla on viikonloppuisin paljon leirejä ja koulutuksia vanhemmat ei tykänneet kun tyyliin joka toiset harjoitukset peruttiin.

Lähettäjä: Lippe 
Päivämäärä:   21.11.24 17:06:20

On eri asia haluta olla aina ensimmäinen kuin haluta edes joskus onnistua. Harrastus syö itsetunnon, jos siitä ei koskaan saa onnistumisen kokemuksia. Ei silloin auta se, että patistellaan opettelemaan epäonnistumista entistä sinnikkäämmin.

Lähettäjä: sidenote 
Päivämäärä:   21.11.24 17:15:29

Tuossa iässä on myös helppo tappaa lapsen liikkumisen ilo, jos harrastaminen ei ole hauskaa vaan pelkkiä pettymyksiä.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   21.11.24 17:19:50

Lippe: mä en kartakaikkiaan usko että aloittajan lapsi ei yhtään missään asiassa mitä harjoituksissa tehdään onnistu. Takuulla osaa ryömiä, kontata, kieriä, hypätä tasajalkaa, kävellä ja juosta eri tavoilla (hitaasti, nopeasti, lyhyillä askelilla, pitkillä askelilla, takaperin...). Osaa leikkiä erilaisia hippoja, peiliä, jäämiestä, polttopalloa.

Ennemmin minulle tulee mieleen että se harmittaa ettei ole aina se nopein, ensimmäinen tai jotkut muut osaakin jo uutena tulevan asian.

Lähettäjä: Silja 
Päivämäärä:   21.11.24 17:55:52

Oma lapseni oli varmaankin tuon ikäisenä ja vähän nuorempana samanlainen. Esim saattoi katsoa telvisiosta aikuisten taitoluistelu kilpailuja ja halusi luistelemaan koska aikoo harjoitella samoja temppuja. Kun menimme luistelemaan niin tuli todella kova pettymys ja turhautuminen kun ei osannutkaan. Lapsi ei siis ole koskaan harrastanut luistelua vaan olemme muuten vain käyneet luistelemassa. Lapsi ei ole juurikaan ratsastanut, mutta sama homma senkin kanssa. Oli varma, että ensimmäisellä kerralla hän hyppää korkeita esteitä eikä tarvitse edes taluttajaa maastoon. Ikää tuolloinkin noin 5 vuotta.

Nykyään on 11 vuotias ja on sinnikäs harjoittelemaan ja ymmärtää, että tarvitsee harjoitella oppiakseen asioita. Mutta juuri päiväkoti iässä lapsella oli käsitys, että osaa mitä vain heti ja pettymys oli suuri kun ei osannutkaan. Tietysti olisi pitänyt vielä osata samoja asioita mitä monta vuotta vanhemmat ja paljon harjoitelleet jne

Lähettäjä: Hedig 
Päivämäärä:   21.11.24 19:10:22

Mulla kaksi nyt teini-ikäistä lasta ja takana lukuisia epäonnistuneita harrastusyrityksiä ja monia onnistuneitakin. Tuossa iässä lapsen ei tarvitse harrastaa mitään, ja moni harrastus voi hyvällä omallatunnolla jäädä keskenkin. Itsekin tein sen virheen, että lasten ollessa pieniä rahtasin heitä väsyneinä pitkien päiväkotipäivien jälkeen ties minne, ja oltiin koko perhe entistä väsyneempiä. Vanhempi lapsi oli varsinkin sellainen ja on vieläkin, että mieluusti pitkän päivän päätteeksi lepäilee ja puuhailee omiaan. Hän ei vielä lähes täysi-ikäisenäkään innostu jutuista, joita tehdään isolla porukalla, vaan käy mielummin liikkumassa yhden kaverin kanssa kerrallaan, pelaa pienellä porukalla roolipeliä jne. Nuorempi, joka pienenä kokeili ja jätti ties kuinka monta lajia, on nyt yläkouluikäisenä kilparyhmässä kahdessa lajissa. Innostus liikuntaan ja motivaatio harrastamiseen syttyi alakoulun viimeisinä vuosina vasta. Toki ollaan perheenä touhuttu vaikka mitä yhdessä, ja kannustettu kokeilemaan uusia juttuja.

Lähettäjä: Enni 
Päivämäärä:   21.11.24 21:18:03

Ihan liian pitkät päivät tuon ikäiselle jos pk päivän jälkeen harrastukset. Jättäisin tuon ikäisen kanssa vielä tauolle, ihmeellistä että judoa edes tuon ikäiset vielä harjottelee, kaikissa studioissa jossa tiedän opetettavan on aloitusikä 8-9v. Tuon ikäiselle sopii parhaiten oman kiinnostuksen mukaan esim. voimistelu/sirkus/yleisurheilujutut tai jos enemmän taiteellinen lapsi niin esimerkiksi teatteriryhmä tai musiikkipuolen juttuja. Meillä myös ratsastusta aloittaneet talutustunneilla tuon ikäisenä.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   21.11.24 22:33:30

Enni: ei tuonikäiset eli 5-6 vuotiaat vielä opettele heittoja ja muuta "oikeaa" judoa vaan leikkien ja pelien varjolla opetellaan ihan perusliikkumistaitoja, kaverin kanssa toimimista ja ne ainoat judolliset jutut on painiminen ja ukemin alkeiden opettelu. Ihan yhtä sopiva harrastus tuonikäisille kuin mikä tahansa muukin mikä lasta kiinnostaa. Ero on samanlainen kun ratsastuksessa talutustunnit versus oikea alkeiskurssi. Toisessa lähinnä tutustutaan hevosiin/ poneihin ja toisessa opetellaan sitten ratsastamaan.

Riippuu niin lapsesta mutta kaikilla ei jaksaminen riitä enää päiväkotipäivän jälkeen mihinkään harrastukseen ja se on ihan OK.

Lähettäjä: Päikkytäti 
Päivämäärä:   21.11.24 23:31:59

Tuon ikäiselle riittää vielä "nallepaini". Ei liiann totista ja kilpailutyyppistä harrastusta noin nuorelle.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   21.11.24 23:40:51

Päikkytäti: sitä se muksujudossa juuri onkin.