Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.11.24 23:56:00

Tiedän, ettei pitäisi miettiä tällaista vaan olla onnellinen raskaudesta mutta vaikeaa on silti.

Kehoni näyttää aivan kamalalta nyt kun olen raskaana.
Minä en kammoa pullistuvaa vatsaa mutta minulla on jotenkin poikkeuksellisen ruma raskauskeho. Olen kuin jokin tynnyri, enkä lainkaan naisellisen kurvikas.
Selässä ei ole lainkaan kaarta vaan se on tasapaksu, sivulta näytän järkyttävän leveältä, mutta en ainoastaan alavatsalta vaan ihan koko matkalta rintojen alapuolelta tasapaksusti alas asti. Rinnanympärys (tai vyötärökö se on) onkin leventynyt tuntuvasti, kun vaatteet kinnaavat siitä kohti. Myös edestä päin olen paksu pitkä pötkö, ei lantiota tai vyötäröä lainkaan.

Peppukin on sen verran litteä, että se lisää tasapaksuutta.

Olen (normaalisti) hoikka, ja vartaloni on tuolloin ihan sopusuhtainen, eikä tämä tosiaan ole mitään ylipainoa nytkään. Painoa ei ole tullut mitenkään poikkeuksellisesti.

Asia jotenkin surettaa minua kun tahtoisin nauttia kehostani ja olla ylpeä raskaudesta, mutta haluan vaan piilottaa itseni, kun näytän niin luonnottoman kamalalta.
Pidän raskauskehoista yleensä, mutta tällaista mallia en ole nähnyt kellään. Onneksi on sentään talvi, eikä tarvitse näyttäytyä vähissä vaatteissa muualla kuin kotona. Olisi vaan ihana miehenkin seurassa kokea itsensä kauniiksi (siis tavallisen kauniiksi, naiselliseksi virheineen) mutta tunnen olevani jokin kummallinen pötkö-olento makkara. En myöskään halua taltioida raskautta kuvin, kun näytän tältä ja välttelen peiliä.

Onko kukaan muu kokenut vastaavaa pettymystä?
Entä palautuuko tuo vyötärö/rintakehä ennalleen raskauden jälkeen?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.11.24 00:04:07

Paljonko viikkoja?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.11.24 00:10:50

27.

Vatsa on kyllä selvästi ulkoneva jo, mutta sen muoto on jotenkin sellainen

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.11.24 00:12:09

Oletko kovin nuori?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.11.24 00:14:45

En ole. 33v

Lähettäjä: Black 
Päivämäärä:   21.11.24 00:30:44

Ei ole kahta samanlaista kehoa, sinun on varmasti aivan ihana, vaikka oma mielesi nyt syystä X väittää sinulle jotain muuta. Monesti oman kehon viha voi myös olla mielen ovela peitekeino ja harhautus pois muista syvemmistä isoista tunteista tai epävarmuuksta, sekin puoli on hyvä pohtia. Ja kehosi sekä mahan muoto myös muuttuu vielä viikkojen edetessä, toivon että opit myös arvostamaan sitä edes jokaisessa vaiheessa. Sinun henkinen hyvinvointisi heijastuu myös suoraan vauvaasi :)
Ja hei, jos vertaat omaa kehoasi somessa muihin, niin lopeta heti! Sillä et tee kuin pelkästään haittaa itsellesi. Some kun ei ole todellisuus.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   21.11.24 00:52:02

Kehosi on ihana normaali raskauskeho- raskaushormonit varmaan vaan saavat ajatukset poukkoilemaan ja luulet kehoasi rumaksi. Unohda moiset ja nauti raskaudesta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.11.24 01:02:41

Naisen pitää hehkua raskauden aikana ja ilmeisesti raskausvatsan näyttäminen timmeissä vaatteissa on voimaannuttavaa jne.

Monen malliset naiset on ollut raskaana koko ihmisen kirjoitetun historian ajan ja tuntenut olonsa tukalaksi monella tapaa, mutta ilmeisesti nykyään sekään ei riitä.

Lähettäjä: Jenka 
Päivämäärä:   21.11.24 05:13:29

Lähettäjä.
Päivämäärä21.11.24 01:02:41

Naisen pitää hehkua raskauden aikana ja ilmeisesti raskausvatsan näyttäminen timmeissä vaatteissa on voimaannuttavaa jne.

Höpö höpö, eikä pidä! Kuka tuollaista puppua sinulle on syöttänyt tai asettaa vaatimuksia (muuta kuin oma mielesi)? Suuri osa raskaana olevista hehkuu ihan luonnostaan, ilman mitään sen kummempaa yrittämistä ja edes välttämättä asian itse wtiedostamista. Ja on luonnollista että se vatsa voi tiukemmassa vaatteissa näkyä ja totta kai se odottava saa tiukkoja vaatteita käyttää mahansa kanssa, jos niistä tykkää. Toisille se voi olla vaikka tuota voimaannuttavaakin, mutta se on ihan yksilöllinen kokemus. Ei kukaan sitä keneltäkään vaadi! Kaikille raskaus ei ole mikään iloinen jakso elämässä, mutta se ei silti pois sulje sitä että monille se sitä on.
Mutta aloittaja, kurjaa kuulla että koet noin :/ Sinulla on varmasti juuri täydellinen äitiyskeho vauvallesi ja uskon että vatsasi ei todellakaan ole ruma kuten sinä mielessäsi koet. Kuten yllä sanottu, ei ole kahta samanlaista kroppaa, jokainen on kaunis omassa ainutlaatuisuudessaan. Totta kai saa olla myös ikäviä tunteita, mutta panosta niiden käsittelyyn ettei ne jää kasvamaan möröksi pääsi sisään ja syö sinua sisältä päin. Tsemppiä, puhu itsellesi armollisesti!

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   21.11.24 05:47:20

Jännä, kaverini sai raskausaikana puolisoltaan palautetta, että perse oli littana ja roikkui.
Synnyttämisen jälkeen kaveri alkoi urheilemaan ja sai pakarat takaisin ja oli ihan innoissaan, kunnes sai palautetta, että vatsa ei palautunutkaan raskauden jälkeen ja on iso.
Nyt kaveri urheilee vielä enemmän ja kipuilee sen "ison" mahansa kanssa ja käy siihen päälle töissä, opiskelee ja hoitaa sitä lasta.
Seuraan sivusta ja aavistan, ettei kaveri loputtomiin jaksa. Vaikka se maha pienenisi, niin sitten löytyisi taas uusi vika.
Mitäpä tuohon voi sanoa..? Että heivaappa se puoliso mäkeen?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.11.24 07:24:39

Mulla on sama. Maha on iso pötkylä, ei nätti pallo. Persse on kadonnut jonnekin, kohta hankittava henkselit että housut pysyy jaloissa.

Mutta ei se sureta minua. Se nyt vaan on tämmönen. Kyllä se siitä palautuu jos palautuu. Olen onnellinen siitä pikku tyypistä, joka siellä nyt kasvaa ja potkii.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.11.24 07:25:20

Se vika on päässä, ei kropassa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.11.24 07:41:41

Ihanaa, että ei ole muuta ongelmaa kuin raskauden aiheuttama pöhötys!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.11.24 08:15:30

Kiitos tsempeistä ja lohdutuksista, ne lämmittää.

Kyllä minulla on vaikeuksia elämässä, ja kuten todettua, ymmärrän tämän olevan naurettavan pinnallinen asia, ja saisin olla onnellinen. Minä olenkin. Silti asia harmittaa minua.

Mieheni muuten ei ole tämän ajatukseni takana todellakaan, päin vastoin, hän kehuu kauniiksi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.11.24 08:16:24

Isompiakin vaikeuksia, piti kirjoittamani

Lähettäjä: Kolmas täti 
Päivämäärä:   21.11.24 08:47:28

En minäkään tykännyt raskausajasta enkä raskauskehostani, vaikka kolme lasta olenkin saanut ;) Joka kerta kamala ulkonäkökriisi, joka oli voimakkain kolmannessa raskaudessa, jolloin olisi luullut, että "tiesin, mitä odottaa". Raskaus ja synnytys ovat jo sellainen "hormonimyrsky", ettei ole mikään ihme, jos vaikuttaa mielialoihin ja tuntemuksiin.

Jokainen raskauteni vielä meni ns. samalla kaavalla ja "normaalipainoisena". Parin kilon heitolla täsmälleen sama alkupaino ja synnyttämään kaikki samalla painolla. Paino nousi joka kierroksella n. 15-18 kiloa lähtöpainosta riippuen. Varmaan kokemukseen vaikuttaa myös oma kehonkuva, itsetunto yms. Itse en kuulu niihin, jotka ylipäätään pitäisivät itseään jätin kauniina kropaltaan muutenkaan.

Yhtään ei auttanut törppö neuvolan täti, joka kolmannella kierroksella alkoi yhtäkkiä viisastella painonnoususta (sama täti joka kerralla). Yritä siinä sitten piipittää, että ihan samaan tahtiin tämä paino nousee kuin aiemmissa raskauksissa ja samoissa kiloluvuissa ollaan.

Hyvä, että sait sanottua tämän ääneen - edes täällä. Kaikki tunteet ovat sallittuja ja niitä tulee ja menee. Jokainen raskauskokemus on yksilöllinen. Ehkä kipuilet ja kasvat tässä jotain muuta samalla, se vain purkautuu nyt kehokokemuksesi kautta. Oma vanhemmuus usein sysää käsittelemään muita asioita, suhteita omiin vanhempiin tai omaan itseensä sekä odotuksia elämältä ylipäätään, joskus valitettavasti menneisyyden traumojakin.

Ole armollinen itsellesi ja kropallesi. Keho ja mieli palautuvat kyllä. Raskaus- ja vauva-aika ovat lopulta lyhyt aika elämässä, sinulla on loppuelämä aikaa "saada kehosi takaisin" ja viihtyä siinä. Tai ehkä huomaat matkan varrella, että keho saakin muuttua eivätkä muutokset aina ole huonoja.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.11.24 09:10:30

Se minkä koet kauniiksi on todella kapea muotti. Eikä edes universaali. Kauneusihanteet ovat aika- ja kulttuurisidonnaisia.

Mieti mihin kehosi kykenee ja arvosta kehosi toiminnallisuutta. Kaikki kehot eivät pysty raskautumaan tai pitämään sikiötä sisällään. Vaikka keho olisi kuinka kaunis, se voi olla toimimaton. Opettele näkemään kauneus siinä, että kannat lastasi.

Ja ota kuvia. Ehkä tulevaisuudessa tyttäresi raskauskeho on samanlainen. Opeta häntä rakastamaan ja iloitsemaan siitä.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   21.11.24 12:42:22

Minulla oli ihan samanlainen kroppa, tasapaksu, vatsa ei ikinä edes pyöristynyt kunnolla vaan sekin oli jotenkin vaan kulmikas pötkylä tuossa edessä. Katosi ihan normivaatteiden alle sen verran hyvin että osa tutuista ei edes tajunnut että olen raskaana.

Ei se nätti minusta ollut mutta käytännöllinen kyllä, mulla ei edes lopussa ollut liikkuminen vaikeaa eikä selkään koskenut kun maha oli sivuilta ihan yhtä leveä kuin edestäkin. Toisaalta ratsastajat on pääsääntöisesti tasapaksuja muutenkin kun sivuttaisten vatsalihasten pitäisi olla kunnossa, eli vyötäröä ei ainakaan täällä ole näkynyt vuosikausiin vaikka paino on ihan ok

Lähettäjä: lol 
Päivämäärä:   21.11.24 14:46:18

"Ruma raskauskeho"

Niin no, ei se vartalo raskaana ollessa koskaan mikään kaunis ole siinä vaiheessa kun vatsa alkaa kunnolla erottua. Mutta se on vain ohimenevä vaihe mikä täytyy vaan kestää.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   21.11.24 15:40:48

Ärsyttäviä nämä kommentit miten se keho varmasti oikeasti on kaunis eikä muuta mieltä saisi olla.

Yleisesti ottaen esim itse todella pidän kehostani ja viihdyn siinä. Mutta mulla oli juuri tuollainen aloittajan kuvaama raskauskeho. Tasapaksu pötkö, tuskin edes näytin siltä että olin raskaana. Näytin ylipainoiselta, kömpelöltä ja pöhöttyneeltä.

Kaikki eivät yksinkertaisesti ole kauniita ja hehku raskaana. Itse vihasin raskauksia, vaikka ne olivat todella toivottuja ja helppoja.

Onneksi raskaus kestää vain 9kk.

Hyvä puoli omassa tasapaksussa muodossa oli se, että en venynyt mistään yksittäisestä kohdasta niin että olisi jäänyt jälkiä. Kahden raskauden jälkeenkin kroppani on siis taas kaunis, ei yhtään raskausarpia, vatsa on litteämpi kuin valtaosalla ei-synnyttäneistä. Joten jotain hyviä puolia oli siitä rumasta raskauskehosta…

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.11.24 15:52:10

Minulla on oikeasti aika epäterve kehosuhde, mutta jollain tavalla koin juuri raskausajat vapauttavana. Ensimmäinen raskaus oli suorastaan mukava - ei ollut kipuja eikä vaivoja, pystyin liikkumaan ihan normaalisti, joten lihaskunto pysyi aika lailla ennallaan. Maha ei näkynyt takaa päin ollenkaan, oli kaiketi sitten se "nätti" pallo, ilmeisen pieni sellainen, kun ei tarvinnut edes raskausajan takkeja hankkia.

Toiselta lapselta maha oli periaatteessa ihan saman muotoinen, mutta tuli esille paljon aikaisemmin ja oli loppua kohti todella iso. Kontrastia varmaan lisäsi oma lihaskato, olin aika alkuvaiheesta lähtien niin kipeä, että esim. lenkillä käyminen oli ihan mahdoton ajatus. Taaperoikäisen esikoisen perässä pysymisessä oli jo riittävästi tekemistä.

Mahan ulkonäköä en muista aktiivisesti miettinyt, mutta ensimmäisessä raskaudessa osasin arvostaa hyvää liikuntakykyä ja vaivattomuutta. Varsinkin tuon jälkimmäisen kohdalla sen tajusi, miten hiton hankalaa elämä on jos joku fyysinen tila kovin rajoittaa normaalia elämää.

Lähettäjä: reppu 
Päivämäärä:   21.11.24 21:16:01

Mulla ihan sama juttu, paitsi, että olin ylipainoinen ennen raskautta. Tämä on toinen raskauteni, ekassa ahdisti vain törkeän paljon kasvaneet rinnat, mutta muuten pystyin suhtautumaan todella neutraalisti kroppaani. Nyt olen onnellinen, etten ole vielä kerennyt hankkimaan haluamaani isoa peiliä meidän kotiin. Olen pötkylä. Mutta onneksi raskaus ei ole ikuinen tila.

Minun ystävistäni ei kyllä kukaan ole kokenut raskausaikaa kivaksi, saati, että olisi kokenut itsensä hehkuvaksi tai kauniiksi. Olisi kiva joskus tavata sellainen nainen, joka tästä olisi pystynyt nauttimaan…

Lähettäjä: Parsa 
Päivämäärä:   21.11.24 21:39:32

Minä olisin varmaan lyönyt, jos joku olisi raskausaikana tullut selittämään mulle jotain kehoni kauneudesta. Ei se sitä ollut. Tai no, jos jonkun mielestä valaat on kauniita. Ahdisti se ruma ja kömpelö keskivartalo. Ei mun keho vieläkään mitään yleistä kauneusnormia vastaa, mutta tulen sen kanssa paljon paremmin toimeen kuin raskausaikana. Yhtään valokuvaa minusta ei taida olla raskausmahan kanssa, enkä näin yli kymmenen vuoden jälkeen ole sellaista ainakaan vielä kaivannut. Järkeilin niin, että jos elän noin 80v, niin se 9kk on kuitenkin melko lyhyt aika siihen verrattuna. Lisäksi maailmaan mahtuu niin monenlaista menijää, että en tiedä syytä miksi just mun pitäisi olla sieltä kauneimmasta päästä? Korostakoot ne kauniimmat ihmiset vartaloaan, mä koitan pelata sitten joillain muilla korteilla ja pukeutua kaapuun :D

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   21.11.24 22:31:19

Reppu, mä ainaki nautin paljon ja pidin myös ulkonäöstäni. Että kyllä meitä on :D

Lähettäjä: Buuaa 
Päivämäärä:   21.11.24 22:34:39

On ihan ok tuntea noin. Olen myös raskaana enkä juuri välitä kehostani ja kuvia en ole todellakaan ottanut. Eniten itseäni häiritsee rinnat jotka ovat kasvaneet ihan kunnolla mutta sitäkin epämieluisampaa on niiden kovin ruma väri. Kaikki halutkin on kadonneet mikä harmittaa. Helppo raskaus kuitenkin, mutta en minä tätä mitenkään miellyttävänä tai mukavana pidä.

Onneksi on vaan sen 9kk... :)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.11.24 23:06:11

Koetko kehosi rumaksi myös silloin, kun lapsi on vaikka kantoliinassa selässässäsi että hyyyi, mikä kyttyräselkä!!!

Asiahan ei varsinaisesti eroa siitä, sillä se miksi ihosi muodot muuttuvat on sisälläsi kantama lapsi. Ei se muoto ole sinua vaan se on lasta. Ja te olette kaksi eri kehoa ja kaksi eri ihmistä.

Lähettäjä: Hope 
Päivämäärä:   22.11.24 00:50:24

”Minun ystävistäni ei kyllä kukaan ole kokenut raskausaikaa kivaksi, saati, että olisi kokenut itsensä hehkuvaksi tai kauniiksi. Olisi kiva joskus tavata sellainen nainen, joka tästä olisi pystynyt nauttimaan…”

Täällä yksi! Raskaana ollessa olen kokenut olevani elämäni aikana kaikista kauneimmillani ja eniten sinut oman kehoni kanssa, vaikka noin muuten kehosuhteeni ei ole koskaan ollut sieltä parhaasta päästä. Todellakin nautin siitä ajasta!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.11.24 16:05:16

Kiitos taas vertaistuesta ja muista sanoista.
Tulee surullinen olo aina kun luen tämän aloitukset otsikon. En tahtoisi kokea noin, ja väkisin tulee jotenkin ikävä olo vauvan puolesta, kun ajattelen noin. Vaikken tietenkään koe että tämä liittyisi häneen. Mutta hän siellä vatsassa kuitenkin on.