|
Lähettäjä: ,,,
Päivämäärä: 20.11.24 11:07:03
Meillä on miesystävän kanssa ollut vuodenpäivät ajoittain hankalempaa, ajoittain kaikki hyvin. Vaikeat asiat ovat vaikuttaneet haluihini ja olen jo melkeen kaksi vuotta sitten huomannut, ettei tee mieli. Olen järkeillyt asian niin, että kun asiat eivät ole henkisellä puolella olleet pidemmän aikaan täysin ok, ei semmoiset tunteet kun seksin haluaminen ole olleet kovin pinnalla. Miehellä tätä ongelmaa ei ole ollut, hän kyllä haluaa ja kyllä jonkin verran tehdäänkin, mutta ei siksi että minua haluttaisi. Ollaan tästä puhuttu ja ymmärretään kyllä molemmat, että on ihan loogista, kun kaikki ei ole elämässä ihan ok, ei seksin haluaminen ole päällimmäisenä mielessä ja ollaan muutamaan kertaan sovittukin niin, että kokeiltaisi tehdä juttuja ja mennä pidemmälle vain silloin, kun minusta tuntuu että voisi tehdä mieli. Sitä ei kuitenkaan tapahdu, joten olen vain antanut mennä. En seksistä tietenkään kärsi, oli se suuseksiä minulle tai mitä vain, mutta kyllähän molemmat on sitä mieltä, että olisi se tärkeää että minäkin sitä oikeasti haluaisin.
Valitettavasti merkittävimpään asiaan mikä hiertää, ei voida tällä hetkellä mitään, on semmoinen asia mikä luultavasti muuttuu paremmaksi ajan kanssa.
Olen pohtinut asiaa paljon, mitä voisin tehdä. On käynyt mielessä, että ehkä olisi apua yksin herättää omaa seksuaalisuuttaan takaisin. Pitkään aikaan en esimerkiksi nähnyt mitään innostavia unia, mutta kun on muutaman sillon tällöin nähnyt, olen ajatellut sen olevan "edistystä". Tavallaan jos se on edes unissa alitajunnassa mielessä, voisi kuvitella sen olevan askel parempaan suuntaan. Olen myös miettinyt pitäisikö ns. "väkisin" tehdä itse jotain. Väkisin tarkoitan sitä, ettei minun tee juuri sillä hetkellä mieli, mutta siitä voisi olla apua, jos vain ryhdyn toimeen ja toistan useammin. Voisiko itseään tyydyttämällä herätellä omia haluja ja saada niin sanotusti asiaa omaan mieleen. En omista mitään välineitä, mutta niitäkin harkinnut pitäisikö perehtyä.
Olen kyllä itse ollut jonkin verran surullinen ja lamaantunut asiasta, kun haluaisin haluta, mutta kun ei vaan haluta.. Kyllä siitä miehellekin tulee paha mieli, kun tuntuu etten halua häntä samallalailla kun hän minua. Seksi nyt vaan on hyvin henkinen asia, eikä se tunnu samalta, silloin kun ei ole itse siinä niin mukana kun haluaisi.
Loppujenlopuksi olen tullut myös epävarmaksi siitä, onko ollut oikein vai väärin ajatella, että olisi parempi jättää menemättä pidemmälle silloin, kun minua ei haluta. Jos minua ei vain yksinkertaisesti todella pitkään aikaan haluta, siitä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä, että ei harrasteta yhtään seksiä edes miehen haluamisen vuoksi. Että olisiko kuitenkin parempi että seksiä on eikä se lopu täysin, vaikka se ei minussa herättäisi mitään.
Löytyykö kokemuksia, apuja tälläiseen tilanteeseen? Varmasti ensimmäisenä ohjeena tulee se, että olkaa muuten intiimisti, kuin harrastakaa seksiä. Kyllä ollaan paljon lähekkäin, suukotellaan halaillaan ollaan kainalossa yms. läheisyyttä kyllä on. Se ei kuitenkaan ratkaise sitä, että myös minä haluaisin että tulemiseen liittyvät asiat toimisivat ja olisivat molemmille hyvin. Kaipaan sitä, kun halutti.
|