Lähettäjä: Kumma juttu 
Päivämäärä:   18.11.24 20:05:11

Mies tienaa 50.000€/v
Nainen tienaa 35.000€/v

Miehen mielestä vaikka minä maksan kaikki rahani talouteen lainoihin elämisiimme, eron tullessa vien vain hevoseni ja trailerin.

Millainen olisi minunKIN kannalta asiallinen avioehto?

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   18.11.24 20:13:05

Sinulle edullisin olisi ehdoton avioliitto. Ja lisäksi avioliiton aikana sellainen menotaso, että tuloistasi jää myös säästöön ja omaan elämiseen.

Kai laina ja sen kohde on teidän molempien nimissä?

Teillä on varmaan 50/50-jako kaikissa asuinkuluissa?

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   18.11.24 20:25:38

"minä maksan kaikki rahani talouteen lainoihin elämisiimme"

Siis kerrytätkö miehen omaisuutta ja itsellesi jäisi tuulessa huuhtoutunut pérse?

Lähettäjä: ,, 
Päivämäärä:   18.11.24 20:37:56

Kaksi suhteellisen pienituloista on mennyt kimppaan. Avioehdon järkevyys riippuu siitä, onko teillä jotain omaisuutta esim.perittyä tai perintöä tulossa, jota avioehdolla olisi syytä suojata.

Lähettäjä: Meppi 
Päivämäärä:   18.11.24 20:47:58

Avaatko vähän, mitä oikein maksat? En ymmärrä aloitusta. Onko teillä yhteistä omaisuutta? Mitä mies maksaa, mitä sinä?

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   18.11.24 21:01:23

Omaisuuttahan sillä avioehdolla suojataan. Ei palkkatuloilla ole merkitystä. Mitä omaisuutta teillä kummallakin on?

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   18.11.24 21:22:30

Mitä omaisuutta teillä on ja kenen nimissä omaisuus on? Kenen nimissä on asunto? Kuka sitä maksaa?

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   18.11.24 21:33:01

Aloittajallakin hyvä ehto on, että perinnöt jätetään omaisuuden jaossa pois laskuista, kuin myös ennen avioliittoa kerrytetty omaisuus.

Jos asutaan jomman kumman nimissä olevassa asunnossa, asunnon omistaja vastaa asunnon lainoista yms kuluista itse. Mukaan muuttanut sitten kustantaa peruskuluista prosentuaalisesti oman osansa (sähkö, vesi, ruoka, jätemaksut jne)

Lähettäjä: xx 
Päivämäärä:   18.11.24 22:11:39

Minusta kaikille paras ratkaisu on, että kaikki talouden kulut jaetaan puoliksi. Helpointa on olla yhteinen tili, johon kuukausittain kumpikin siirtää saman verran rahaa ja siitä maksetaan asuminen, ruuat, lasten vaatteet ja harrastukset yms yhteiset asiat. Halutessaan voi sopia, että toinen maksaa enemmän jos esim kuluttaa enemmän tai jos halutaan tasata tuloeroa.

Jos elintaso järjestetään pienituloisemman mukaan, silloin on minusta ihan reilu, että maksetaan kaikki puoliksi. Jos taas parempi tuloinen haluaa paremman elintason, hän maksaa sitten enemmän, esim maksetaan kuukausitulojen suhteessa yhteiselle tilille. Samoin tehdään jos toinen jää työttömäksi, hoitaa lapsia kotona tms.

Kumpikin voi omalla ylijäämärahalla tehdä mitä haluaa: säästää, sijoittaa, harrastaa, shoppailla…

Kun kaikki maksetaan puoliksi/ sovitulla jaolla, avioehdossa sovitaan että kumpikin pitää omat omaisuutensa. Ero on helppo, kun kaikki on maksettu ennalta sovitusti puoliksi/sovitulla jaolla. Kaikki yhteinen on yhteistä ja eron sattuessa yhteinen jaetaan puoliksi. Kumpikaan ei voi valittaa, koska ennalta on sovittu miten kaikki on maksettu.

Jos on täysin persaukinen eron sattuessa, vika on joko siinä, että yhdessä on eletty yli omien varojen tai että olet itse tuhlannut omat ”ylijäämärahat” jotka sinulle jäi kuukausikulujen jälkeen.

Jos asutaan toisen omistamassa talossa, asunnon omistaja maksaa itse lainansa. Muut kulut menee puoliksi kuten yllä kerrottu.
Tällöin yleensä se asuntoa omistamaton pääsee asumisten suhteen halvalla ja voi säästää rahaa, jolloin ei ole persaukinen eron sattuessa.

Lähettäjä: xx 
Päivämäärä:   18.11.24 22:51:46

Edelliseen viestiini vielä jatkoa.

Jos yhteisestä sopimuksesta toinen jää pidemmäksi aikaa kotiin hoitamaan lapsia tai on vaikka pitkällä siraslomalla, on reilua että työssä käyvä maksaa toiselle myös esim harrastuskuluja. Niin että sillä kotona olevallakin jää rahaa jonka voi esim säästää.

Mutta joka tapauksess. Minusta ”kumpikin pitää omat omaisuutensa” on aina paras avioehto. Tärkeämpää on se, miten kulut jaetaan arjessa niin, että kummallakin jää jotain rahaa minkä voi säästää (tai sitten kummallekaan ei jää mitään säästöön).

Ehkä ainut hyvä syy olla ilman avioehtoa on se, että toisella on vaikla maatila ja siksi pienet tulot: arjessa rahaa ei ole kummallakaan paljon, mutta kumpikin tekee yhtä paljon töitä arjen eteen. Mutta tällöinkin avioehto pitäisi olla sellainen, että se astuu voimaan vasta muutaman vuoden kuluttua. Ei ole mitään järkeä että toinen voisi viedä puolet maatilasta parin vuoden yhdessäolon jälkeen.