Lähettäjä: järjellä? 
Päivämäärä:   16.11.24 21:59:40

En tarkoita rotua vaan koirayksilöä.

Jos menet katsomaan koiraa (pentua tai aikuista) lemmikiksi, oletko jo tehnyt valinnan etukäteen "järjen" perusteella esim. sukutaustaan pohjautuen ja tiedät ottavasi kyseisen yksilön riippumatta siitä miten koira suhtautuu sinuun tai millainen sen luonne/käytös vaikuttaa olevan vai teetkö valinnan enemmän tunteella ja jätät kyseisen koiran ottamatta jos se ei "tunnu sinun koiraltasi"? Onko jälkimmäisessä järkeä?

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   16.11.24 22:12:12

Seulon järjellä mutta tunne on se mikä sanoo viimeisen sanan. Vielä ei ole käynyt niin että olisi ollut ehdoton ei, mutta joskus on pentu vaihtunut ja joskus on tullut sellaisia missä järki on yrittänyt sanoa että ei. Kertaakaan ei ole vielä vikaan mennyt.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   16.11.24 22:18:08

Yritän kuunnella järkeä, mutta tunnekin merkitsee paljon. Paras suhde mulla on ollut niiden koirien kanssa, jotka on jo ensitapaamisella tuntuneet oikealta. Viimeksi vaihtui narttuhaaveet urokseen, koska yksi urospentu vain tuntui oikealta jo kaksiviikkoisena :D ja on kyllä elämäni koira.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   16.11.24 22:20:38

Pitää siinä olla jonkinlainen ns. yhteys molemmin puolin. Vaikka kuinka olisi järkevää ottaa kyseinen koira, mutta koira ei ole mieltynyt sinuun tai edes kiinnostunut sinusta, todennäköisesti yhteyttä ei tule myöhemminkään tai ainakaan sellaista kuin sen pitäisi olla. Tämä siis koskee lemmikkejä ja varsinkin jo aikuisia (kodinvaihtaja/eläke)koiria. On ihan mahdollista, että esim. kasvattajalla koira jota menet katsomaan, ei käy kuin vilkaisemassa ja menee hommailemaan omiaan, kun taas joku toinen koira on innoissaan sinusta ja tunkee syliin. Kemiaa joko on tai ei ole.

Toki jos ollaan hankkimassa käyttö-, harraste- saati jalostuskoiraa, speksit on erilaiset kuin "vain" lemmikillä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   16.11.24 22:24:57

Kaikki ovat tuntuneet valinnan hetkellä erilaisilta mutta kotona heti omilta. Jotkut ovat olleet pentueen viimeisimpiä vapaina olleita, hyviä koiria niistäkin on tullut. Yksi spesiaali valitsi minut. Istuin kylpyhuoneen lattialla, missä pennut olivat ja tämä yksi mönki minuun kiinni ja nukahti siihen. Kasvattaja silloin sanoikin että oli sitä pentua minulle ajatellut ja tämä vahvisti sen :D Siitä tulikin sitten semmonen mamman tissiposki.

Mutta elämäni the koira oli alepentu, jota ei kukaan huolinut. Oli ollut kahteen kertaan varattuna ja kiinnitin huomion siihen kun taas oli myytävänä. Otin sen sitten ja sain uskomattoman hyvän koiran.

Kai mä vähän tunteella oon menny näiden valintojen kanssa. Mutta kertaakaan ei ole tarvinnut katua yli 25 koiranomistajavuoden aikana.

Lähettäjä: Dee 
Päivämäärä:   16.11.24 22:33:19

Koira on aina valinnut minut, kun menin katsomaan niin aina on joku tullut ja on heti ollut tunne että tämä on se oikea.ja kasvattaja sanonut että sitä sulle ajattelin.Mistä se tieto tulee sekä ihmiselle että koiralle yhtä aikaa? Samoin kun hain rakkainta koiraani kotiin,se juoksi vastaan ja asettui tuolini alle odottamaan kun joimme kahvit ja oli valmis lähtemään mukaan ja ikää oli 7viikkoa ja 5päivää.Sitä olin käynyt katsomassa kaksiviikkoisena.Se oli kyllä kaikin tavoin elämäni koira.

Lähettäjä: Justiinsajuu 
Päivämäärä:   16.11.24 22:33:47

Valitsen pentueen järjellä, mutta pennun tunteella. Kahdesta koirasta olen jo 1 vrk ikäisenä ensimmäisestä kasvattajan lähettämästä valokuvasta tiennyt, että ne ovat minun koiriani ja ensitapaaminen vain vahvisti sitä tunnetta. Kolmannen koiran kohdalla sitten pähkäilinkin 7-viikkoiseksi asti. Pentuja syntyi vain kaksi ja toinen niistä kolahti alkuun enemmän, mutta tunne ei silti ollut riittävän vahva ja epäröin. Pentujen ollessa hieman vanhempia se alun perin vähän sisaruksensa varjoon jäänyt yksilö alkoi kuin varkain tuntua omalta, ja lopulta siihen päädyin. Ei se helpoin koira, mutta ihan mielettömän rakas tyyppi ja paras ystäväni ja uskon valinnan olleen ehdottomasti oikea. Sääliksi kyllä kävi sitä jonossa toisena ollutta , joka sai vasta vajaa viikko ennen pennun hakua tietää kumman saa kun minä jahkailin.