Lähettäjä: Mari 
Päivämäärä:   15.11.24 22:52:12

Vanhempani haluavat minut na. joulutorille.
Muuten menisin mielelläni, mutten oikein jaksa.

Perussairaus, joka aina luokiteltu laiskuudekseni (sydämen vajaatoiminta/diastolinen kardiomyopatia). Vaivaa nyt hieman normaalia enemmän. Kun ollut työrasitteita.
Haluisin jäädä kotiin, mutta helpommalla pääsen vaivautumalla torille.

Ärsyttää taas olla viimetipassa peruja. Vanhempani eivät suostu tajuamaan jaksamisrajoitteitani...

Lähettäjä: Aaa 
Päivämäärä:   15.11.24 22:58:47

Sano, että sulla on ripuli.

Lähettäjä: Hicks 
Päivämäärä:   15.11.24 23:00:00

Ehkä nyt on korkea aika sanoa jo vähän ei niin nätisti. Aikuiset ihmiset, jotka eivät käsitä oman lapsensa sairautta ja sen oireita. En voi ymmärtää tuollaista itsekkyyttä. Normaali reaktio olisi olla huolissaan sinusta.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   15.11.24 23:02:08

Ei se vanhempien syy ole, että sinä vaan lupaat mennä. Opettele sanomaan ei, älä ole tuollainen tossu.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   15.11.24 23:08:41

Sanot, ettet jaksa. Että olet sairas, sydänsairas ihminen, ja et jaksa.

Jos ei usko, ni kysy, haluaako ne, että sydänsairaus saa siinä torilla otteen ja sydän pysähtyy? Tuskin sitä haluavat. Eivät vaan ymmärrä sun sairautta, ni se pitää kertoa esimerkein.
Ja tästä eteenpäin, älä lupaa mennä. Sano ei. Se on hyvä sana opetella.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.11.24 23:08:45

ai että pistää vtuttamaan kun arvostellaan ja vähätellään toisten sairauksia. sano ettet jaksa, piste. miten edes voit kutsua tollasia vanhemmiksi, kun eivät välitä sun terveydestä...

Lähettäjä: Näinmeilläkuinkast 
Päivämäärä:   15.11.24 23:24:52

.= vanhemmuus ei määrity sen mukaan, välittääkö vai ei, vaan sen mukaan, ketkä lapsen ovat laittaneet alulle, kasvattaneet ja hoitaneet. Eli äiti ei ole äiti, kun se sattui väheksymään pikku pirjo-petteriä?

Lähettäjä: Kuningatar Loana 
Päivämäärä:   15.11.24 23:28:44

No jos nimitellään niin nimitellään puolin ja toisin;)

Lähettäjä: Marengo 
Päivämäärä:   16.11.24 01:09:15

Halaus aloittajalle <3 Täällä myös yksi kroonisesti sairas, jonka sairaus vaikuttaa jaksamiseen ja liikuntakykyyni sekä aiheuttaa kipuja, toisina päivinä enemmän ja toisina vähemmän. Äidilleni tämä asia on ollut aina mahdoton käsittää, tavallaan kieltää koko asian. Lapsena äitini väitti jopa sairaalaassa lääkärille vastaan etten ole kuulema sairas, vaan laiska. No onneksi isäni oli puolustajani silloin kun vielä eli. Varmaan arvaatte, ettei näin aikuisena tilanne ole muuttunut. Olen todennut, ettei kannata yrittää edes selittää. Ilmoitan tarvittaessa vaan nykyään lyhyesti että nyt en valitettavasti pääse terveyteni takia, sanokoon mitä sanoo. Ja se sovittujen asioiden peruminen terveyden takia sattuu minua joka kerta yhtä pahasti. Minä en haluaisi olla se epävarma, mutta terveyteni valitettavasti vaan on sitä. Aamulla saatan herätä virkeänä, mutta huonon päivän sattuessa kohdalle jo saman päivän iltapäivästä olla sängyn pohjalla kun oireet iskee päälle.