Lähettäjä: Näppylä 
Päivämäärä:   13.11.24 23:04:27

Miten kerron siitä uudelle miesystävälleni, joka haluaa nähdä koko ajan ja pölöttää jatkuvalla porinalla ja sinkoilee sinne tänne? Saako tuon jotenkin ymmärtämään, että en oikeasti jaksa jatkuvaa hälinää. Kuinka saan oman mieleni muutettua vai enkö vaan välitä hänestä?

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   13.11.24 23:06:17

Suu auki vaan. Teen työtä, jossa oma persoona ja sosiaalinen aspekti on vahvasti läsnä. Mies on oppinut, että jos joskus kotiin tullessa sanon, että nyt on saatava olla hetki rauhassa jahiljaa, niin ymmärtää sen. Jokainen hyvä puoliso ymmärtää.

Lähettäjä: Jes 
Päivämäärä:   13.11.24 23:54:38

No ehkä ette vaan sovi sitten toisillenne. Itse olen yleensä suhteen alussa kertonut että tarvitsen myös omaa aikaa. Välillä on parempi hengittää hetki ja miettiä ennen kuin sanoo jotain mitä katuu.

Lähettäjä: Jone O 
Päivämäärä:   14.11.24 01:50:08

Niin minäkin. Siksi oma osoite. Enkä vastannut illalla yhdelle edes puhelimeen. Mun ei tartte, en oo parisuhteessa, vaan mieluummin sinkkuna ellei sitä oikeaa löydy. Fwb-tilanteeni on kuitenkin hyvä enkä tässä iässä enää tartte seksiä joka päivä montaa kertaa vaikka tarjolla toki onkin.

Lähettäjä: Hh 
Päivämäärä:   14.11.24 12:48:10

Ap älä huoli. Nykyään ihan kaikki haluavat olla rauhassa, eivät kestä ketään tai mitään ja kaikilla on diagnoosit siihen. Olet siis ihan normaali nykyihminen.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   14.11.24 12:52:12

Tapasin miehen, jonka piti ladata akut yksin. Minäkin ymmärrän sen ja minustakin on joskus kiva olla yksin. Mutta tämä mies rupesi haluamaan sitä enemmän ja useammin, niin päätin lopettaa suhteen. Haluan elää yhdessä ja tuollaiset osa-aikapoikkikset eivät ole minun juttuni :(( Toivottavasti sinä aloittaja saat yksinäisyyttäsi, mutta älä ala myöhemmin täällä vinkua, kuinka yksinäinen olet, jookos?!

Lähettäjä: !! 
Päivämäärä:   14.11.24 13:15:43

Olen vähän samaa mieltä nykyajan menosta. Monelle asiat ovat yhtäkuin minä. Ei osata tai viitsitä huomioda kumppania. Suhteet ovat kuitenkin aina ennen kaikkea sellaista puolin ja toisin vastaantuloa. Nykyisin ihmiset keskittyvät vain omiin tarpeisiinsa.

Minusta aloittajan täytyy keskustella tuon kumppaninsa kanssa suoraan ja rehellisesti. Ehkä tosiaan ette ole sopivia toisillenne.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.11.24 13:18:56

Suu auki. Jos et osaa pyytää omaa aikaa nyt, niin milloin? Parisuhteen perusta on se että osaat ITSE ilmaista omat tarpeesi. Tyypillistä että siedetään kun ei osata vaan ilmaista mitä tarvitsee ja sitten huomaa että vihaa kumppaniaan kun on ihan itse sysännyt omat rajansa jonnekin metsään. Se mies ei ansaitse sitä, menee valehtelusta, vaikkei itse tiedostaisi.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   14.11.24 15:20:53

"Olen vähän samaa mieltä nykyajan menosta. Monelle asiat ovat yhtäkuin minä. Ei osata tai viitsitä huomioda kumppania. Suhteet ovat kuitenkin aina ennen kaikkea sellaista puolin ja toisin vastaantuloa. Nykyisin ihmiset keskittyvät vain omiin tarpeisiinsa."

Anteeksi mitä? Jos 12 h olet jatkuvasti asiakkaiden saatavilla, juttelet, kuuntelet, olet mukava ja myötäelät, niin kotiin tullessa on liikaa pyytää puolisolta, että saisi ihan hetken olla rauhassa ilman, että kukaan puhuu mitään? :D Kokeilepa kuule huviksesi, niin alat ymmärtää, että joskus on ihan kiva lukea vaikka kirjaa hetki yksikseen. Vaikka kuinka sosiaalinen olisi, niin silti se kiintiö tulee joskus täyteen.

Lähettäjä: Pertti 
Päivämäärä:   14.11.24 15:26:06

"Kuinka saan oman mieleni muutettua vai enkö vaan välitä hänestä?"

Mä en näkisi näin. Meillä kaikilla on omanlaisemme systeemi, ja toinen tarvitsee enemmän tilaa, kuin toinen. Sun on asetettava rajasi, ja pidettävä ne. Ja rajojen pitäminen ei tarkoita mitään absoluuttista asiaa, vaan esimerkiksi sitä, että sulla on tarpeeksi tilaa olla yksin. Välillä tarve voi olla enemmän, toisinaan vähemmän.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.11.24 15:47:36

Tämä on yksi syy siihen, miksi koen Tinderin hankalaksi. Mulla on puhelin netissä vain silloin, kun oikeasti käytän sitä johonkin, eli vain kerran-pari päivässä. Lomalla voi mennä parikin päivää, etten käy puhelimella netissä ollenkaan. Vaikka Tinderissä tulisikin match ja on kivaa jutella, niin mä en yksinkertaisesti halua olla kännykkä kädessä koko päivää tai olla jonkun kanssa juttusilla 24/7.

Koen ne pingahtelut stressaaviksi. Yksi syy on varmasti etätyön ja erilaisten työkuvioiden muuttumisen kautta uudeksi normiksi tullut Slack. Meillä istuu porukkaa vähintään viidellä eri paikkakunnalla, joten yhteydenpito tapahtuu pääosin Slackin kautta ja notifikaatiot on _pakko_ olla päällä. Kun teen 8-10h työpäiviä pomppuikkunoiden kanssa ja pingahtelut tulee uniinkin, niin vapaa-ajalla mä en siedä enää mitään ylimääräistä aistiärsykettä ja keskeytystä.

Niinpä matchien kanssa jutustelu hyytyy, koska en miesten mielestä vastaa tarpeeksi nopeasti ja/tai ole tarpeeksi aktiivinen. Toki kännykän saa äänettömälle ja niin se mulla pääosin onkin, mutta ehkä se jatkuvasti tavoitettavissa oleminenkin on yksi kuormittava tekijä.
Läheiseni tekstaavat tai soittavat ja ymmärtävät, että en välttämättä ole salamana vastaamassa.

Niin että ymmärrän kyllä aloittajaa. Paras ratkaisu olisi varmaan yrittää löytää jokin kompromissi, jossa saisit enemmän omaa rauhaa, jonka avulla ehkä kestäisit miehen sinkoiluakin paremmin?
Toki voisin itsekin yrittää jonkinlaista kompromissia, jos vastaan tulisi sellainen suhde joka kannustaisi sen yrittämiseen. Ehkä siis en vain ole mätsännyt juuri sen oikean tyypin kanssa.

Lähettäjä: !! 
Päivämäärä:   14.11.24 16:32:19

Ällö, olen asiakaspalvelussa ja sanoisinko vaativassa sellaisessa, joten todellakin tiedän, mitä älämölö on. Asumme kolme henkeä 44 neliön kaksiossa koirien kanssa, joten tiedän taas, mitä oma aika on.

Lukekaa ihmiset ajatuksella nämä viestit. Nykyään ihmiset eivät oikeasti jaksa toisiaan. Ennen ihmisiä asui yksiössä jopa pari perhettä. Vielä 80-luvullakin kavereitani asui kaksiossa, vaikka lapsiakin oli monta. Tilan tarve on nykyihmisellä iso. Kaikkea ei voi myös saada. Jos omaksi tilaksi ei riitä toiseen huoneeseen meno, minusta on itsekästä roikottaa mukanaan miestä, joka selkeästi haluaa parisuhteen. Mieti, mitä oikeasti aloittajat toivot ja eteni reilusti sen mukaan.

Lähettäjä: Meiju 
Päivämäärä:   14.11.24 16:35:53

Aika ristiriitainen aloitus. Halutaan suhde ja halutaan omaa aikaa. Jälkimmäiseen toki on jokaisella joskus tarve. Mutta ehkä tämä mies ei ole ap:n match?

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   14.11.24 16:39:26

!!, mulle on ihan se ja sama, onko mies paikalla vai ei (läsnäolo ei häiritse), mutta haluan silti olla joskus rauhassa. Ahdistuisin aloittajan tapaan, jos olisin jonkun elämän keskipiste. Hyi!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.11.24 16:57:25

"Lukekaa ihmiset ajatuksella nämä viestit. Nykyään ihmiset eivät oikeasti jaksa toisiaan. Ennen ihmisiä asui yksiössä jopa pari perhettä. Vielä 80-luvullakin kavereitani asui kaksiossa, vaikka lapsiakin oli monta. Tilan tarve on nykyihmisellä iso. Kaikkea ei voi myös saada. Jos omaksi tilaksi ei riitä toiseen huoneeseen meno, minusta on itsekästä roikottaa mukanaan miestä, joka selkeästi haluaa parisuhteen. Mieti, mitä oikeasti aloittajat toivot ja eteni reilusti sen mukaan."

Kuinka moni asui niin tiiviisti omasta vapaasta tahdostaa, eikä pakon edessä? Maaseutuyhteisöissä on tietysti asunut useampi sukupolvi samaa taloa, ja isovanhemmat huolehtineet natiaisista sitten, kun eivät ole enää talon töitä jaksaneet tehdä. Tästä ovat hyötyneet niin isovanhemmat, vanhemmat kuin lapset.
80- ja 90-luvulla on asuttu pienissä asunnoissa, koska ensinnäkin asunnot olivat neliömääriltään suht pieniä, eikä etenkään lamavuosina isompiin asuntoihin olisi ollut varaa vaikka olisikin ollut tarve. Lisäksi tilankäytöltään vanhemmat asunnot ovat erilaisia kuin uudemmat, esim. kasaritalossa 50-neliöinen kaksio on aivan erilainen kuin 2020-luvun 50-neliöinen kaksio.

Tätä voi miettiä myös siltä kantilta, että ahtaasti 80- ja 90-luvulla asuneet ovat juuri nyt niitä, jotka kaipaavat sitä omaa tilaa. Tunnistan sen ainakin itse. Muutin pois kotoa lukion jälkeen ja siihen asti jaoin pienehkön makuuhuoneen vanhemman sisaruksen kanssa. Nukuin ensimmäisen kerran ikinä(!) yksin vasta 18-vuotiaana.
Nykyisin omistan yksin vajaa 60-neliöisen kaksion. Haaveilen kolmiosta tai mummonmökin rakentamisesta periferiaan (tontti on jo).

Lähettäjä: Zet 
Päivämäärä:   14.11.24 18:17:34

Pystytkö olemaan rennosti kumppanisi kanssa? Voiko olla että olette vielä vähän vieraita toisillenne ja päällä jonkinlainen rooli, joka vie energiaa ja rentoutta? Saatan siis olla aivan väärässä..
Itse siis olen syyllistynyt joidenkin suhteiden alkuvaiheessa siihen että "yritän" vähän liikaa uuden kumppanin seurassa. Jossain kohtaa se käy raskaaksi eikä homma toimi. Sehän kertoo siis enemmän minusta ja tarpeestani tuntea oloni hyväksytyksi. Toisten kanssa taas pystyy heti olemaan rennommin, eikä haittaa hiljaisuus/puhumattomuus vaikka oltaisiin yhdessä. Se toinen ei vaan vie yhtään energiaa. Heidän kanssaan jotenkin haluaakin vaan viettää aikaa vaikka olisi väsynyt. En tiedä tajuaako kukaan mitään tästä minun selostuksestani..