Lähettäjä: Miksi? 
Päivämäärä:   13.11.24 22:28:17

Ne jotka ovat eronneet suhteista, joissa ns. paperilla asiat ok, eli ei ongelmia rahan, työn tms kanssa, eikä väkivaltaan niin miksi olette eronneet? Ja onko lapsihaaveet tms muuttuneet?

Lähettäjä: Ex 
Päivämäärä:   13.11.24 22:32:22

Erottiin, kun miestä kiinnosti kaikki muu enemmän kuin parisuhde, lapset ja yhteinen aika. Oli monenlaista harrastusta töiden päälle ja lopulta sitten toinen nainenkin. Jouti mennä.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   13.11.24 22:36:12

Erottiin, koska mies oli nalkuttava akka, jonka mielestä minun ainoa arvoni oli koristevaimona ja kodinkoneena. Ja se toinen nainenkin lopulta paljastui.

Lähettäjä: • 
Päivämäärä:   13.11.24 23:02:06

Koska suhteessa ei ollut hyvä olla.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.11.24 23:05:00

Kasvettiin aikuisiksi ja tunteet lopahtivat nuoruuden suhteessa. Kavereita ollaan edelleen, eikä kumpikaan ole huono ihminen siksi, että viisi vuotta kestänyt parisuhde päättyi. Se oli parikymppisille hyvä suhde, josta opimme varmasti molemmat paljon itsestämme.

Lähettäjä: Ponitäti 
Päivämäärä:   13.11.24 23:07:50

En jaksanut vetää perässäni ja kannatella alkoholisoitunutta ja masentunutta miestä.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   13.11.24 23:11:21

Erottiin, koska ex ukkoutui. Viihtyi kotosalla, ei halunnut tehdä tai kokea. Ollaan edelleen erinomaisissa väleissä, elämä vaan vei erilleen.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   13.11.24 23:15:23

Aloimme seurustella 17-vuotiaina lukiossa. Yhteen muutettiin sinä vuonna kun täytettiin 20.
Vajaa kolme vuotta asuttiin yhdessä, ja sitten oli vaan pakko todeta, että ei toimi seksielämä. Miehelle riitti kerran viikossa, minulle todellakaan ei.
Aivan ihana, mukava, ja fiksu mies. Libidomme eivät vaan kohdanneet lainkaan alkuhuuman jälkeen.
Mies on vaimonsa kanssa nykyään meidän perheystäviä.
Minä taas olen ollut aviomieheni kanssa kimpassa jo kohta 36 vuotta.

Lähettäjä: Erika 
Päivämäärä:   13.11.24 23:46:27

Yhdessä 25 vuotta ja erottiin. Koska hän oli nymfomaani.

Lähettäjä: Jes 
Päivämäärä:   13.11.24 23:53:08

Mies ei koskaan halunnut tehdä minun kanssa mitään, mutta kavereiden kanssa pystyi kyllä käymään baareissa. Kun olin 23-vuotias, minun olisi pitänyt jäädä kotiäidiksi ja jatkaa työssä työssä. En hänen mukaansa olisi saanut lähteä opiskelemaan unelma-ammattiani. Noh, minä valitsin ne omat unelmat ja hän sitten laittoi toisen paksuksi ilmeisesti melkein samana päivänä.

Lähettäjä: Jone O 
Päivämäärä:   14.11.24 01:44:07

Riku, pääsit halvalla... Ja juu, en kerro koko stooria, mutta peliriippuvuus ja silloin vielä RAY:n automaatit.

Lähettäjä: Syöpä 
Päivämäärä:   14.11.24 01:51:31

Yhteinen lapsi sairastui syöpään. Ensin rankkoja hoitojaksoja ja epävarmuutta useita vuosia. Sitten lapsen kuolema. Toisen näkeminen toi mieleen vain huonoja muistoja. Parempi oli erota ja molemmat pääsivät aloittamaan elämän ”puhtaalta pöydältä”.

Lähettäjä: Hmm. 
Päivämäärä:   14.11.24 02:27:17

Alkoholia alkoi kulumaan myös arkisin, ei riittänyt viikonloppu ryyppääminen.

Lähettäjä: Jaska The Paska 
Päivämäärä:   14.11.24 07:57:49

Vaimon juopottelun takia

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   14.11.24 08:03:14

Klassinen erilleenkasvaminen. Tai ehkä minun kasvaminen ja hänen jumahtaminen paikalleen. Oli vielä kolmevitosena ihan samanlainen kuin parikymppisenä. Ei halunnut ottaa mistään vastuuta, laiskistui koko ajan, halusi vain istua tietokoneella pelaamassa, käydä baarissa tai heruttaa naisilta netissä.

Lähettäjä: —- 
Päivämäärä:   14.11.24 08:09:44

1. Miesystävä: havaittiin, ettei tulevaisuuden haaveet kohtaa. Mies halusi lapsia, minä en. Minä halusin eläimiä, mies paljasti ettei meille olekaan eläimet tervetulleita. Mies halusi muuttaa Helsingin keskustaan, minä pois Helsingistä ja kehä3 sisäpuolelta. Mies halusi matkustaa ulkomailla, mua ei ois voinut juurikaan kiinnostaa.
2. Mies rakastui toiseen. Mitäpä siinä pyristelemään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.11.24 08:31:54

Muutamassa suhteessa omat tunteet vaan kuoli. Alunperinkään nämä kumppanit eivät olleet sitä mitä olisin halunnut ja sitten muutaman vuoden päästä totesin että omat fiilikset ei kanna suhdetta enää. Nuoruuden piikkiin.

Yksi eksä oli hyvin itsekäs. Hänen talo, hänen harrastukset, hänen kaverit jne. Vaikka asuttiin yhdessä niin minua harvemmin kutsuttiin mukaan minnekkään ja olin kuin joku toisen luokan kansalainen hänen talossaan. Ero tuli kun halusin itselleni paremman elämän ja lähteä opiskelemaan ja eksä murehti ainoastaan että minun täytyy silti maksaa hänelle rahaa asumisestani hänen talossaan. Olin miehelle hyvä diili: ilmainen siivooja, hyvää seksiä ja vuokratuloja joka kuukausi.

Yksi mies oli muuten kohtuu täydellinen mutta hän oli joissakin asioissa sosiaalisesti hieman raskas ja seksi oli todella tylsää. Miehellä oli kaksi seksi asentoa jotka oli ok: lähetyssaarnaaja ja nainen päällä. Jos ei oltaisi oltu etäsuhteessa niin olisin yrittänyt korjata asiat tämän kanssa. Välimatkaa oli sen verran paljon ettei voitu nähdä edes joka kuukausi.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   14.11.24 08:33:49

Esimerkiksi alkoholin käytöstä on lapikas heilahtanut herkästi.

Lähettäjä: Muhvi 
Päivämäärä:   14.11.24 08:40:38

Emme sopineet yhteen. Lisäksi mies otti minut itsestäänselvyytenä eikä häntä kiinnostanut tehdä kanssani yhtään mitään. Erottiin, löysin muutaman viikon päästä sattumalta upean miehen ja nyt ollaan oltu vuosikymmen naimisissa. Vaihtamalla todellakin paranee.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   14.11.24 08:47:39

Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes mies sai "elämänsä työpaikan". Olin itsekin töissä eikä kyse ollut siitä ettenkö olisi pystynyt osaani taloudenpitoon laittamaan. Mies kuitenkin muuttui. Ennen oli pystytty sopimaan rahan käyttö ja maksamaan puoliksi yhteiset jutut, mutta nyt jotenkin hänen rahoistaan tuli kultaakin kalliimpia ja se vääntö siitä mihin ja miten paljon rahaa kuluu alkoi käydä hermoille. Olenkin kavereille todennut, että jos olisin nähnyt tällaista käytöstä seurustellessamme, en olisi muuttanut yhteen, onneksi emme kerenneet naimisiin. Rasittavinta siinä ei ollut se säästeliäisyys, vaan se että hänen puheissaan hänen omat rahansa olivat jotenkin arvokkaampia kuin minun matalapalkatun työni tilinauha. Jätin miehen sitten kaksistaan rahojensa kanssa elelemään ja onneksi niin, uusi onni löytyi minulle melko nopeasti.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.11.24 08:49:13

Ihan älyttömistä asioista tuntui kasvavan koko ajan isompi ongelma: yhteydenpidosta perheeseeni ja parhaisiin ystäviini, harrastuksestani ja siitä, että tarvitsen introverttina välillä omaa aikaa esimerkiksi itsekseni retkeilemällä. En tiedä oliko mustasukkaisuutta vai sitä, ettei hänellä itsellään ollut töiden ja parisuhteemme lisäksi juuri muuta elämää. Alkoi tulla sellainen olo, että elän pallo jalassa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.11.24 09:46:56

Mies oli liian kiltti. Jumaloi minua ja uskoi, että olen kaikessa oikeassa. Suhde ei tuntunut tasavertaiselta parisuhteelta ja oli todella rankkaa huolehtia toisesta ja arvailla mitä hän OIKEASTI tarvitsee ja haluaa.

Liika kiltteys ei siis ole ollenkaan positiivinen asia (paitsi ehkä hyväksikäyttäjistä). Liian kiltin kanssa on erittäin kuormittavaa olla. Et voi pyytää tai tarvita mitään, sillä et voi tietää missä raja menee. Et uskalla sanoa mitään kriittistä.

Nyt on mies, joka osaa pitää niin itsestään kuin minustskin huolta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.11.24 09:56:47

-En tullut raskaaksi monen vuoden yrittämisen jälkeen, tutkimuksiin mies ei suostunut. Olin kuulemma paska nainen, kun en edes lasta saa aikaiseksi.
- miehellä paha konsoli-/tietokonepeliaddiktio loppua kohden. Pelasi 3-4 vrk putkeen käymättä pesulla, yms.
- mies lakkasi yhtäkkiä puhumasta minulle ja katsomasta minua päin.
- välillä katosi 1-2 yöksi. Piti puhelinta näyttö pöytään päin. Arvasin kyllä, mitä oli meneillään (toistamiseen suhteen aikana).

Nämä ne isoimmat syyt oli. Olin aika loppuun palanut kun ero viimein tuli ja toteutui. Yritin suhteen aikana erota, mutta oli saanut kiedottua mut pikkurillinsä ympärille. Lopullinen eroon pääseminen vaati yhteydenpidon jäädytys kokonaan, estämisen kaikkialla ja muutto kauas siitä ihmisestä.

Nyt vuosien jälkeen löysin tasapainoisen miehen, jossa saan olla juuri niin keskeneräinen kuin olen. Ja olen raskaana, en ollut paska nainen vaikka jouduttiin käymään lapsettomuuslääkärillä.

Lähettäjä: Riesa 
Päivämäärä:   14.11.24 14:33:11

Olen lähtenyt kolmesta pitkästä suhteesta sen vuoksi, että niissä ei ole ollut hyvä olla. On ollut erilaiset tulevaisuuden näkymät ja toiveet, erilaiset käsitykset hyvästä parisuhteesta, liian erilaiset prioriteetit elämässä. Noin niinkuin suuria linjoja käyttääkseni. Näistä kaikista oppineena selvitin tällaiset asiat nykyisen suhteeni alkumetreillä. Edellisissä osa asioista toki oli eri tavalla suhteen alussa ja muuttui sitten ajan kuluessa toisenlaiseksi.

Eihän sille toisaalta mitään voi, jos oma tai toisen mieli muuttuu, ei tunnekaan oloaan hyväksi juuri tämän kaltaisessa suhteessa tai tällaisen ihmisen kanssa. Jokaisella on vain yksi elämä ja pitää kuunnella itseään, tunnistaa ja tunnustaa, että en viihdy, en haluakaan tätä, valitettavasti sinä et olekaan minulle se oikea.

Lähettäjä: Aloittaja 
Päivämäärä:   14.11.24 21:08:47

Tässä siis kärvistelen, että mitä teen "kämppissuhteen" kanssa. Vaihtoehtona hyvin samanlainen mutta onko vain uutuudenviehätystä joka lopulta paljastuu ojasta allikkoon-hypyksi. Varsinkin kun tähän asti olen ollut täysin vastaan lasten hankintaa ja tämä toinen taas on aina halunnut niitä. Nykyinen suhde on "ok", mutta ei läheisyyttä eikä varsinkaan seksiä. Pornoa molemmat taas katsovat erillään ja hoidetaan omat tarpeemme. En edes ole varma, miten tähän on päädytty. Mutta jos 3 vuoden yhdessäolon aikana 2,5v on ollut omasta mielestä liian vähän sitä niin.... Ja kun 85% tästä suhteesta on muuten hyvää. Huoh. En tiedä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.11.24 21:42:09

Miten olisi ero ja sellaisen vaihtoehdon etsiminen, joka oikeasti täyttää tarpeesi?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.11.24 21:53:28

Pitkäänpä olet sinnitellyt.

Lähettäjä: etelänkeiju 
Päivämäärä:   14.11.24 21:57:24

Yhden sankarin päätin vapauttaa menemään onneksi vain melko lyhyen tapailun jälkeen. Ihan kiva ihminen, mutta ehkä siihen se jäikin. Ja hyvä niin, en jaksa ikäerosuhteita ja tässäkin tapauksessa 25... Liika lepertely ja koko ajan kehuminen alkoi ottamaan hermoille. Koetti liikaa olla mieliksi. Ja kyllä minua sapetti tämän hevosrasismi ravurit ainoita oikeita ja muut joutaa makkaraksi ajatusmaailma.
Pitkän tauon jälkeen tämä otti yhteyttä ja kuvitteli saavansa minut itselleen tuosta noin vain, vaikka tietää minun nyt seurustelevan. Juu ei. Pysytään kavereina.

Yhdessä tapailusuhteessa mies oli muuten ihan kiva ja tälleen, mutta jotenkin liian "neiti". Ja sanoi itsekin, että hän on niin tylsä, ettei mieti kuin rahaa. Välimatkaa oli paljon ja näkemiset olisi onnistunut vain, jos mies olisi samalla voinut jotenkin hyötyä rahallisesti.
Minulle luonnossa liikkuminen tärkeää monella tapaa ja mies taas oli sitä mieltä, ettei siinä ole mitään järkeä, jos ei voi hyötyä rahallisesti samalla. Jos minä miettisin samalla tavalla, niin harrastuksista olisi mennyt mielekkyys.
Sitten älypuhelin tuntui olevan tälle niin rakas kapistus, et piti kattoa tiktokkia ja ties mitä shaibaa. Yritti peitellä minulta tupakanpolttoaan ja huomasin kyllä, että polttaa. Haaveili kaikesta olematta valmis konkreettisiin tekoihin. Ei jatkoon. Onneksi en edes vuotta tuota katsonut :D Ei olisi minulle sopinut koko tyyppi. Vapautin takaisin luontoon.

Syksyllä tutustuin aivan ihanaan mieheen ja varmaan yhteen muutetaan heti, kun miehellä velvollisuudet poistuu edellisen suhteen lapsien aikuistuttua ja omakin jälkikasvu ekasta vakavammasta suhteesta alkaa tekemään lähtöä maailmalle. Siihen tosin menee vielä yli 5 vuotta. Ainakin tähän asti synkannut hyvin, vaikka pitkän välimatkan takia ei olla päästy näkemään. Minulle introverttiluonteelle tämä onneksi sopii varsin hyvin ja kun olen muutenkin suhteissa hitaasti lämpiävää sorttia, niin on kiva kun toinen ei ole hätäilevää sorttia.

Lähettäjä: Riesa 
Päivämäärä:   15.11.24 07:57:11

Aloittaja: mitä ajattelet, että pitäisi tapahtua, jotta tuo suhde muuttuisi? Voivatko asiat muuttua kuin taikaiskusta ilman, että te kumpikaan teette asian eteen mitään? Muuttuuko, jos vain toinen tekee asialle jotain? Jos ajattelet vaikka vuoden tai kahden päähän, miltä tuo suhde näyttää silloin? Haluatko olla tuossa suhteessa silloin, vaikka asiat olisivat ihan samalla tolalla kuin nyt?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.11.24 08:59:27

Varsinaista eroa minun ei ole koskaan onneksi tarvinut käydä läpi, mutta tapailun olen monesti joutunut lopettamaan ihan vain yhteensopimattomuuden vuoksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.11.24 09:35:19

Kasvoimme erillemme.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.11.24 10:08:10

LähettäjäPonitäti 
Päivämäärä13.11.24 23:07:50

En jaksanut vetää perässäni ja kannatella alkoholisoitunutta ja masentunutta miestä.

---

Sama.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.11.24 11:07:53

Suurin osa taitaa erota ihan vain siksi että makuuhuoneessa ei enää ole sutinaa ja ruoho on vihreämpää aidan takana.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   15.11.24 11:20:56

"Suurin osa taitaa erota ihan vain siksi että makuuhuoneessa ei enää ole sutinaa ja ruoho on vihreämpää aidan takana."

Tässä kysyttiin omia kokemuksia. Onko tämä pätenyt omissa eroissasi?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.11.24 11:39:11

"Tässä kysyttiin omia kokemuksia. Onko tämä pätenyt omissa eroissasi?"

Kyllä. Ja kannatti!