Lähettäjä: hilima 
Päivämäärä:   13.11.24 19:31:55

Olen päälle viiskymppinen sinkku, ei lapsia. Olen havahtunut huomaamaan, että ei ole ollenkaan harvinaista, että ikäiseni saavat sairauskohtauksia sydäninfarktista lähtien. Sen tajuaminen, että jos terveenä ollaan, minulla on parikymmentä vuotta, ehkä parhaimmassa lykyssä kolmekymmentä vuotta, aikaa asua omassa kodissani, on musertava. Kun mietin kaksikymmentä, tai kolmekymmentä, vuotta taaksepäin, se tuntuu menneen yhdessä hujauksessa. Ja silti tuntuu, etten tekisi mitään toisin.

Mutta nyt vaan mietin, että ei hyvänen aika: aika loppuu kesken. Olen aina halunnut matkustella, olen halunnut parisuhteen, olen halunnut paljon eläimiä. Eniten kaipaan matkustelua, sen oikean kanssa. Yksin minusta ei ole lähtijäksi ja toisaalta ystävilläni on perhe tai muut kiireet. Haaveilen reissuista, missä voisin kävellä rakkaani kanssa käsi kädessä rannalla ilta-auringossa. Olisi palmut ja muut kliseet, pitkä loma.

Tämä oli nyt tällainen avautuminen. Joskus lopullisuuden tajuaminen sattuu.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   13.11.24 19:54:28

Vähän sama (ikä vajaa 50v, mutta mulla on se puoliso), mihin vuodet vaan kadonneet...en tunne itseäni ollenkaan keski-ikäiseksi.
Ota yksi haave ja tee siitä totta. Matkustelu on hankalaa jos paljon eläimiä, mutta onnistuu sekin. Lähtisikö joku ystävä reissuun sun kanssa? Ihan yksinkin voi mennä, ja kuka tietää vaikka siellä tutustuisi johonkin jos vaan on sosiaalinen. Matkustelu on ihanaa.
Mulla onneksi mies lähtee mukaan, mutta hänellä alkaa olemaan enemmän ikää kuin itsellä ja nyt hänellä alkanut tulemaan kaiken maailman kolotunsia.. ja kauhulla ajattelen tulevaisuutta..

Lähettäjä: messi 
Päivämäärä:   13.11.24 20:02:10

Mä olen 40 ja samat ajatukset :D En oikeesti ymmärrä et mist nää ajatukset on tulleet! Mut yht'äkkii jysähtänyt kauheet pelot et elämä on ohi enkä oo tehny mitää saati saanu aikaseks! Ja pelottavinta on se, et mieles on koko ajan se et elämä loppuu kohta!
Pitäis varmaa vakavasti harkita hoitoon hakeutumista (siis mun!)

Lähettäjä: hilima 
Päivämäärä:   13.11.24 20:02:35

Kiitos...!
Minäkään en tunne itseäni ollenkaan tämän ikäiseksi. Töissäkin tulen parhaiten juttuun nuorempien kanssa.

Minullahan siis ei ole eläimiä, eli sen suhteen olisin valmis matkustelemaan. Ystävistä on hankala saada matkaseuraa, kun ei sovi aikataulut tai budjetit. Olen kyllä miettinyt yksin lähtemistä, mutta reissulle en niinkään kaipaa kaveria vaan rakastettua. Olisi ihanaa olla rakkaan kanssa jossain lämpimässä. Toki olen miettinyt myös yksin lähtemistä tuttuihin kohteisiin, mutta tuntuu vaikealta.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   13.11.24 20:06:54

Kannattaisiko teidän tehdä asioille jotakin? Tota kai elämä vaan lipuu ohi, jos ei koskaan tee mitään. Minä päätin joskus, että aion matkustaa ja nähdä maailmaa, kokea ja tehdä niin kauan kuin terveys sen sallii. Eipä sitten tarvitse harmitella, että "enpä tuotakaan koskaan tehnyt". Enemmän harmittaa asiat,joita ei ole tehnyt kuin ne, jotka on tehnyt.

Lähettäjä: hilima 
Päivämäärä:   13.11.24 20:15:28

Ällö: Olisi niin paljon kivempaa tehdä asioita jonkun toisen kanssa, eikä yksin. Tämä jarruttaa mun reissaamista. Yksin ei ole niin kiva lähteä reissuun.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   13.11.24 20:16:56

Hilima, minä taas unelmoin reissaamisesta yksin. Ei toki mies siinä mukana haittaa, mutta olisi ihanaa kerrankin vaan käyttää aikaansa oman itsensä kanssa. Kirjoittaa, lukea, tarkkailla ympäristöä...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.11.24 20:24:25

Odotahan kun täytät 60 ja tajuat ettei sitä oikeaa ole löytynytkään. Eikä ehkä koskaan löydykään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.11.24 20:39:33

Mummuni asui kotona 90-vuotiaaksi, kaverien mummut 98 ja 96 asuvat kotonaan. Enempää en mummuja ja pappoja tunne.

Että saat varmaan asua kotona pidempäänkin, nyt on oiva aika alkaa miettiä terveyspääomaa jotta elämästä jaksaa nauttia vanhanakin.

Luen aina mielelläni vanhuksista kertovia artikkeleita enkä skippaa niitä, aika moni vanhus vielä matkustelee, käy tapahtumissa ja lukee kirjoja ja käy kursseilla. Mutta. Ja tämä on se tärkeä mutta; he on olleet aktiivisia myös aloittajan iässä ja kaikissa i'issä.

Jos ei mitään tee eikä minnekään mene, ei sitä mitään saakaan. Pitää itse mennä ja tehdä, ei kukaan tule sinun ohjelmatoimistoksesi.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   13.11.24 20:48:12

Lopeta unelmoiminen "rakkaudesta", se ei vaaleanpunaisena hattarana tule luoksesi. Parhaassakin parisuhteessa on aina kulmakohtansa. Tietysti vastarakastuneena on ihanaa olla, mutta sitä euforiaa ei kyllä kestä ikuisesti, ei koskaan, ei kenelläkään. Arki iskee läsärin päin näköä ja kompromisseja kompromissien perään on tehtävä. Silti se ihminen siinä vierellä ei välttämättä niitä arvosta. Ehkä tekee omiaan, joita et edes tajua. Sitten on ne käytännön syyt, joiden vuoksi sen toisen kanssa oman arjen jakaminen on ihan jees. Mutta ei, se ei ole mitään käsi kädessä palmujen alla kävelyä ja siihen ei kannata tuudittautua.

Jos haluat romanttisen suhteen, niin hanki sellainen. Se ei vaadi edes niitä palmuja. Se voi vaatia kompromisseja muiden asioiden suhteen, mutta kyllä keski-ikäisiä miehiä on vapautettu takaisin luontoon jo ihan kiitettävä määrä. Valitset niistä sen, joka vikojen kanssa voit elää ja se kestää sun oikkuja.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   13.11.24 21:06:08

"Kannattaisiko teidän tehdä asioille jotakin? Tota kai elämä vaan lipuu ohi, jos ei koskaan tee mitään."

-Kaikille asioille ei itse mahda mitään. Esim. aloittajan tapauksessa haave matkustella nimenomaan puolison kanssa on mahdotonta toteuttaa, jos ei satu löytymään puolisoa.

"Jos haluat romanttisen suhteen, niin hanki sellainen. Se ei vaadi edes niitä palmuja. Se voi vaatia kompromisseja muiden asioiden suhteen, mutta kyllä keski-ikäisiä miehiä on vapautettu takaisin luontoon jo ihan kiitettävä määrä"

-Ei se, että vapaita miehiä on olemassa tarkoita sitä, että aloittaja tapaa niiden joukosta sellaista, johon rakastuisi. Yksin on parempi kuin huonossa suhteessa, eikä mikä tahansa puolisontekele korvaa aidosti haluttua puolisoa. Ei kaikki suhteet ole tällaisia : "Arki iskee läsärin päin näköä ja kompromisseja kompromissien perään on tehtävä. Silti se ihminen siinä vierellä ei välttämättä niitä arvosta" ja siksi kukatahansa ei puolisoksi aina kelpaa.

Ja ymmärrän aloittajaa erittäin hyvin. Ilman työtä ei ole toimeentuloa, joten ainainen työvitutus tulee olemaan riesana vielä vuosikymmeniä. Asumiseen liittyviä haaveitani taas en voi toteuttaa, jos sopivaa ostettavaa ei kukaan myy, joten voi olla että senkin osalta aika vaan menee ohi. Itsekään en mitään tekisi toisin: olen aina valinnut omiin tarpeisiini parhaan mahdollisen vaihtoehdon, mutta joskus joissain asioissa tarjolla on vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja, eikä siinä omat tekemiset niitä vaihtoehtoja muiksi taio.

Lähettäjä: 50+ 
Päivämäärä:   13.11.24 21:11:01

Hyvää pohdinta. Itselläni aivan päinvastoin olen asunut ulkomailla ja työni vuoksi matkustanut 20v. Nykyisin haluan olla kotona ja käydä tallilla. Haaveissa hankkia pieni piilopirtti ja ulkomailta asunto talven ajaksi. Jos terveys on ok hanki. Toisn hevosen kun aikaa on tarpeeksi. Olen kokenut niin paljon elämässä että on hienoa jos pystyy elämään rauhallismmin.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   13.11.24 21:15:49

A, vielä enemmän elämä lipuu ohi, jos asioille ei tee mitään. Yksinkin voi elää hyvää elämää ja kotoa ei kukaan tule hakemaan.

Lähettäjä: Ob 
Päivämäärä:   13.11.24 21:46:02

"Olen päälle viiskymppinen sinkku, ei lapsia. Olen havahtunut huomaamaan, että ei ole ollenkaan harvinaista, että ikäiseni saavat sairauskohtauksia sydäninfarktista lähtien. Sen tajuaminen, että jos terveenä ollaan, minulla on parikymmentä vuotta, ehkä parhaimmassa lykyssä kolmekymmentä vuotta, aikaa asua omassa kodissani, on musertava. Kun mietin kaksikymmentä, tai kolmekymmentä, vuotta taaksepäin, se tuntuu menneen yhdessä hujauksessa."

Mulla oli toi vähän yli 40-vuotiaana, kun äiti kuoli vähän vajaa kahdeksankymppisenä. Siinä tuli ajatelleeksi, miten nopeasti aika on mennyt siihen asti, ja ennen kuin ehdin toisen kerran kissaa sanoa, olen haudassa tai ainakin lähellä sitä. Silloin voi sanoa että ihan ahdisti jonkun aikaa.

Kriisi meni kuitenkin ohi, ja nyt elän hetken kerrallaan, kiitollisena jokaisesta päivästä joka vielä annetaan. Pitkä parisuhde on ollut ja mennyt, jatkuu hyvänä ystävyytenä. Olen saanut kokea romanttista rakkautta hyvine ja huonoine puolineen, enkä sitä enää kaipaa. Lapsena ja nuorena olin eläinrakas, toki vieläkin, mutta omia en tahdo kun sitovat liikaa.

Mitä tulee matkusteluun, minäkin luulin ettei se ole kivaa yksin. Olin väärässä. Viime kesänä kokeilin, ja se oli paras reissu ikinä :) Kannattaa ehkä aloittaa kotimaasta eikä hypätä suoraan syvään päätyyn.

Omasta terveydestä ja lihaskunnosta kannattaa pitää huolta, niin säilyy pidempään toimintakykyisenä. Siinä olisi itsellä petrattavaa.

Lähettäjä: Ob 
Päivämäärä:   13.11.24 21:53:31

Niin se tuosta matkustuksesta, että tietty persoonallisuudesta riippuu kuka viihtyy yksin, ja kuka taas kaipaa enemmän seuraa. Itse olen aina ollut melko hyvin yksin viihtyvä, mutta matkusteluun oli joku kynnys.
Sen huomasin, että yksin kulkiessa vieraat ihmiset tulevat juttusille paljon enemmän kuin omalla porukalla tai pariskuntana liikkuessa. Minustakin se oli satunnaisena kivaa, ehkä joku sosiaalisempi löytää sitä kautta jopa ystäviä tai kumppanin :)

Lähettäjä: Pottu 
Päivämäärä:   13.11.24 22:26:01

Samalta tuntuu ja just tänään näitä mietin. Mulla on kyllä kiva työ, harrastuksia, reissaan yksin tai kavereiden kanssa, mutta jotenkin sitä miettii että näitä tässä nyt teen ja samat ensi viikolla. Ei ole kumppania jonka kanssa jakaa mitään, vaikka olen siitä aina haaveillut. Perhettäkin olisin voinut haluta, jos olisi se puoliso jonka kanssa jakaa arki ja vastuu.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   13.11.24 22:38:22

Painotan nyt vielä, että älkää jääkö miettimään, että elämä lipuu ohi ja olisi kiva sitä tai tätä. On itse irrottauduttava oravanpyörästä ja tehtävä. Jos jää odottamaan, niin odottaa niitä samoja asioita vielä vuosikymmenen päästäkin. Jos jää siihen turvalliseen arkeen, niin koskaan ei saavutakaan mitään.

Ja netistäkin löytyy matkaseuraa, jos ei yksin uskalla.

Tärkeimpänä silti: sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi. Ota ohjat käsiisi ja ala elää. Kukaan muu ei sitä puolestasi tee.

Lähettäjä: M51 
Päivämäärä:   13.11.24 22:49:49

Hieman samaan olen törmännyt viime vuosina. Olen tottunut viettämään aika aktiivista elämää, ajamaan moottoripyörällä, tekemään polttopuut itse metsästä kaataen, tekemään työtä jossa joutuu nostelemaan ja käsittelemään raskaita esineitä ja työkaluja, hoitamaan lähes kaikki omakotitalon ja puutarhan hommat itse ja niin edelleen. Yhä enemmän ja enemmän tuntuu siltä että nuoriso pyyhkii ohi oikealta ja vasemmalta, oma jaksaminen ja kroppa eivät vaan kestä kuten ennen, ja ensimmäiset merkit ovat jo ilmassa siitä että en välttämättä ehkä pystykään tekemään kaikkia näitä asioita ikuisesti kuten olen tottunut. :( Ja sama homma kuin aloittajalla, olen kyllä elänyt todella täyttä elämää ja katumuksen aiheet ovat lähinnä sellaisia että hitto, kun olisi vaan pystynyt olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa. :D

En nyt sitäkään ihan hirveästi sure, rahoitan ihan mielelläni nuorempaa polvea tekemään niitä asioita mitä en itse enää jaksa ja pysty sitten kun se aika tulee, mutta kyllähän se hieman kaihoisalta tuntuu ikäänkuin antaa soihtu eteenpäin ja katsoa kun joku muu tekee puolestani sen minkä ennen tein itse vasemmalla kädellä ja vielä ylpeyttä taidoistani tuntien.

Lähettäjä: Ankku 
Päivämäärä:   13.11.24 23:01:53

Ymmärrän aloittajaa tosi hyvin, ajattelen itse ihan samoin! Tosin palmun alle en niinkään kaipaile, mulle sopisi paremmin vaeltelut kansallispuistoissa ja Islannissa.
Se on ihan hemmetin helppoa parisuhteessa olevien sanoa, että senkun alat matkustella ja muokkaat elämäsi mieleiseksesi; kun sellaisella tavallisella pienehköllä palkalla maksat vuokran, sähköt, vedet, ruuat, puhelimen, läppärin ja netin, auton ja sen korjaukset, mahdollisen eläimen kulut, vakuutukset ja muut välttämättömyydet ja ostat kaikki pakolliset palvelut joita et itse osaa tai voi tehdä, niin lomamatkoille ja ripsipidennyksille ei kovin paljon budjetista riitä.
Eläminen maksaa kahdelta aikalailla saman kuin yhdeltäkin. Ainut ero on siinä, että joillakin on vain yksi palkka käytettävissä.
Kannattaa kokeilla, jos sellaista tilannetta ei ole vielä eteen sattunut!

Lähettäjä: Ankku 
Päivämäärä:   13.11.24 23:16:22

Ja jatkan ihan hiukan vielä edellistä avautumista; mun psykologiystäväni sanoo, että ihmisille tulee tässä 50-60- vuotiaana ikään kuin toinen murrosikä. Katsellaan taakse ja eteenpäin, ymmärretään elämän rajallisuus ja se mitä on saatu aikaan ja mitä olisi ehkä haluttu saada aikaan. Ollaan kulminaatiopisteessä. Siksi tää on niin hankala elämänvaihe, jos se elämä ei mennytkään niin kuin suunnitteli tai halusi.

Lähettäjä: ooh 
Päivämäärä:   13.11.24 23:25:33

Elää voi elämää ihan ilman matkustelujakin.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   13.11.24 23:31:18

ihmisille tulee tässä 50-60- vuotiaana ikään kuin toinen murrosikä. Katsellaan taakse ja eteenpäin, ymmärretään elämän rajallisuus ja se mitä on saatu aikaan ja mitä olisi ehkä haluttu saada aikaan. Ollaan kulminaatiopisteessä. Siksi tää on niin hankala elämänvaihe, jos se elämä ei mennytkään niin kuin suunnitteli tai halusi.
----

Ahaa. Eli tämänkö takia osa ihmisistä muuttuu seesteisiksi ja tyytyväisiksi vanhetessaan, ja osasta tulee siinä viidenkympin korvilla kuin perseeseen ammuttuja karhuja.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   14.11.24 02:28:05

Ankku, juuri siksi on TEHTÄVÄ se muutos, eikä jäädä surkuttelemaan. Jos unelma on matkustaa, niin myy vaikka kaiken minkä irti saa, pihistelee rahoista ja lähtee. Jos unelma on kirjoittaa kirja, aloittaa sen kirjoittamisen. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Se, että murehtii ja märehtii viikosta toiseen, kuukaudesta tai vuodesra toiseen panematta tikkua ristiin ei ainakaan asioita edistä tai tuo muutosta. Ratkaisu on sinussa itsessäsi, ei muissa.

Lähettäjä: Äijä 
Päivämäärä:   14.11.24 02:47:52

Juu... Mä voin myöntää, että kulissien romahdettua (ero ja konkurssikin naisen takia) meni muutama vuosi itseä hakiessa. Sitten löytyi jostain syystä seuraa täältä ja pian tyttöystäviä ja vaikka vaihdoin vanhempaan pari kertaa, niin nìin ei viimeinenkään ole iällä pilattu. Nyt on sit ongelmanainen jonka kanssa fwb-suhde ja sen eläköitynyt rikas työkaveri (vois olla äitinsä) on ihastunut muhun. Sattuu vaan olemaan hankala ja pihi ihminen. Ei halua reissata yksin, muttei maksaa muakaan seuralaiseks. On kuitenkin sitä mieltä että mun pitäis maksaa oma osani ja olla tekemättä töitä jotta voisin olla kanssaan...

Aloittajan elämä lipuu varmuudella ohi jos ei tee mitään. Kantsis varmaan laittaa treffi-ilmoa ja hakea matkaseuraa. Mukaan saa valita parhaan tarjokkaan ja siihen on syytä tyytyä. Vähän sillä ajatuksella jonka fwb-ni sanoiksi puki: "Seksi on kuin pizzerian pizza, vaikkei se olis edes hyvää, niin on se aina syömisen arvoista, nälkä lähtee ja tulee hyvä mieli kun odotukset eivät ole ylisuuret".

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   14.11.24 06:39:28

"Ja netistäkin löytyy matkaseuraa, jos ei yksin uskalla."

-Mitä h... Vielä kamalampaa olla koko reissu jumissa jonkun vieraan ihmisen kanssa kuin yksin!

" Jos unelma on matkustaa, niin myy vaikka kaiken minkä irti saa, pihistelee rahoista ja lähtee."

-Matkustelu ei välttämättä ole ainoa unelma. Jos joku 50v myy kaiken rahan arvoisen, mitä on halunnut ja mistä pitää, niin samaa ei ehkä ehdi ostaa takaisin, saati löytääkö vaataavaa. Harvalla on vain yksi unelma ja realiteetit voi estää toteuttamasta yhden, jos ei halua luopua isommasta.

Eikä elämän ohitse lipumisen tunne johdu vain siitä, että jotain jää ehkä saamatta tai kokematta. Vaikka kaikkeen olisi täysin tyytyväinen, niin vuodet juoksee hengästyttävää vauhtia ja kaikki se hyvä mitä on, tulee katoamaan. Oma terveys tulee rapistumaan, läheiset sairastumaan ja kuolemaan. Siinä missä 0-40v elämä menee eteenpäin ja on edessä, niin 50-90v on isossa kuvassa luopumista. Edessäpäin on yhä vähemmän mitään saavutettavissa.

Lähettäjä: 2 
Päivämäärä:   14.11.24 08:18:37

''Olen aina halunnut matkustella, olen halunnut parisuhteen, olen halunnut paljon eläimiä. Eniten kaipaan matkustelua, sen oikean kanssa. Yksin minusta ei ole lähtijäksi ja toisaalta ystävilläni on perhe tai muut kiireet. Haaveilen reissuista, missä voisin kävellä rakkaani kanssa käsi kädessä rannalla ilta-auringossa. Olisi palmut ja muut kliseet, pitkä loma.''

- Sun pitää manifestoida se ja saat tuon kaiken. Oikeastaan, sulla on tuo kaikki jo.

Jos ymmärsit yllä olevat lauseet, olet jo jäljillä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   14.11.24 08:29:42

Nää keskustelut menee aina pilalle kun Ällö saapuu pätemään.

Lähettäjä: Kaisla 
Päivämäärä:   14.11.24 09:14:52

Mä täytän piakkoin viisikymmentä ja osittain samoja ajatuksia kuin muilla. Lähinnä tuosta että aika menee älyttömän nopeasti. Usein sitä tulee mietittyä asumisen kautta koska justhan mä ostin tän talon ja olen asunut tässä kohta parikymmentä vuotta.

Mut mulla ei ole sellainen olo (vielä) että aika loppuu vaan vähän niin kuin päinvastoin että vielähän tässä on aikaa tehdä kaikkea. Matkustelu on minunkin unelma. Siihen ei ole ollut aikaisemmin mahdollisuutta, mutta ensiaskelia olen jo ottanut ja toivottavasti pian pääsen pidemmällekin reissuun. Yksin tämäkin jänishousu tulee reissunsa toteuttamaan.

Parisuhdetta eikä oikeastaan minkäänlaista läheisempää kontaktia ole miehen kanssa ollut pariinkymmeneen vuoteen. Yllättäen tullut mahdollisuus jonkinlaiseen fwb tms suhdeviritykseen yhden miehen kanssa. Varattu on ja muitakin hidasteita, mutta kyllä tekisi mieli antaa mennä vaan ja kokea tälläkin saralla vielä jotain.

Lähettäjä: -*- 
Päivämäärä:   14.11.24 09:19:23

"Haaveilen reissuista, missä voisin kävellä rakkaani kanssa käsi kädessä rannalla ilta-auringossa. Olisi palmut ja muut kliseet"

Todellakin kliseet. :) Et ole missannut mitään, t. been there done that ja olipahan turhaa hommaa

Lähettäjä: N57 
Päivämäärä:   14.11.24 10:41:13

Mä tein mun rakkaan kanssa tuon reissun pari vuotta sitten, käveltiin rannalla ilta-auringossa käsi kädessä palmujen huojuessa hiljaa. Oli ihanaa.

Lähdetään kyllä heti uudestaan kun taloustilanne sallii.

Ollaan tunnettu 5 vuotta, asutaan erillään, minä maalla ja hän kaupungissa. Viikonloput vietetään yhdessä mun luona. Ei muuteta ikinä yhteen kun kummallakin takana lähes 30v avioliitto ja kumpikin haluaa nyt sitä omaa rauhaa ja tilaa. Meillä tää homma toimii paremmin kuin hyvin. Ehtii viikolla jo alkaa kaipaamaan toista ja viikonlopun aikana ei ehdi kyllästyä.

Lähettäjä: Sohvapöytä 
Päivämäärä:   14.11.24 11:06:32

N57, niin että halusit oikein kääntää veistä aloittajan haavassa, vai kuinka?

Mutta aloittaja, haaveilu on alku, mutta sitten aletaan tehdä käytännön toimia. Oletko tinderissä, oletko sopivissa faceryhmissä? Säästätkö esim. lomarahoista vaikka pikku summia, jotta matkakassa karttuu?

Minun unelmani oli oma pikkutila, johon saan hevoset kotiin. Säästin ja etsin ja kymmenen vuoden aktiivisen etsinnän jälkeen se minun oma pikkutilani tuli eteen ja ostin sen. Mutta vaati tosiaan sen 20 vuotta säästämistä pienistä palkoista ja 10 vuotta sopivan paikan hakemista.

Lähettäjä: N57 
Päivämäärä:   14.11.24 11:19:05

Sohvapöytä, en, vaan yrittää motivoida tekemään jotain asian eteen.

Ei mullekaan ole mitään tullu niinkuin manulle illallinen.

Lähettäjä: Kolmas täti 
Päivämäärä:   14.11.24 11:29:43

Tämä kai se ihmisen perusongelma on, että märehtiminen ja mutku-ajattelu on helpompaa kuin toimeen tarttuminen. Ja juu, toki taloudelliset realiteetit yms. rajoittavat tekemistä, mutta ei nyt takerruta tähän.

Ymmärrän toki aloittajaa, jos kumppanin kaipuu on kova. Mutta nyt ehkä takerrut johonkin haavekuvaan tai leffaunelmaan, joka ei välttämättä toteudu sen kumppaninkaan kanssa tai reissu ei vastaa unelmiasi.

Verkot vesiin ja tinderi laulamaan ja kerro selvästi hakevasi matkustelusta kiinnostunutta elämänkumppania. Fwb:t ja muut voit kiertää kaukaa samantien, jos et sitten halua elämääsi seikkailua siinä muodossa.

Varaa pikkureissu yksin ja aloita kokemustan kartuttaminen sitä kautta. Valmis matka tai tuttu kaupunkikohde, jossa uskallat ja osaat liikkua yksin. Ja sitten vaan silmät ja korvat auki.

Panosta myös omaan hvvinvointiisi, henkiseen ja fyysiseen. Aina ei kaikkia terveyshuolia voi estää omilla toimilla, mutta saumat pitkään hyvään elämään ovat paremmat, jos et yritä tappaa itseäsi omilla elintavoilla. Reissaamisestakaan ei nauti, jos ei omin voimin pääse sängystä ylös.

Lähettäjä: Me too 
Päivämäärä:   14.11.24 12:46:20

Helpottavaa lukea, että ei ole yksin ikäahdistuksen kanssa, 59 mittarissa vaikka siltä ei tunnukkaan muuta kuin särkyjen kautta. On ikävää ajatella , että elämää edessä vähemmän kuin takana, ahdistaa.
Koitetaan jaksaa ja löytää uutta innostusta sekä aktiviteetteja.
Itse aloitimme puolison ( myös 59v.) kanssa kuntosalilla käynnin , kaksi- kolme kertaa viikossa, sitä ennen pyöräiltiin kesä/syksy, kolme neljä kertaa viikossa kunnes kelit meni, molemmissa liikuntamuodoissa vuosien tauko. Aluksi oli raskasta mutta sitten helpotti, kunto alkoi hissukseen nousta. Kuntosalia takana vasta reilu kuukausi mutta olo ryhdikkäämpi ja jaksaminen fyysisiin toimiin parempi. Suosittelen liikunnan aloittamista, jos ei kuulu ohjelmistoon. Pelkkä työliikunta( itsellä hevoshommat ja maatilan töissä avustaminen), ei näemmä riitä pitämään kuntoa yllä.
Matkustelu myös hienoa ja antaa virtaa pitkäksikin aikaa, mutta meillä kiinni rahasta ja aiemmin hevosista(hoitajat), nyt heppoja enään kaksi niin hoitajan saa helpommin ja kesän alussa päästiin euroopan reissuun viikoksi vuosien tauon jälkeen. Jos varaa matkustella niin hyvät kanssakulkijat, matkustelkaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.11.24 13:03:20

Mitäs jos aloittaja koittaisit matkustamista yksin ensin Suomen sisällä? Sitten Ruotsi tai Viro? Helppoja kohteita, pääsee helposti takaisin Suomeen ja englannin kielen taso on hyvä. Toinen hyvä kohde on fuengirola Espanjassa, jossa pärjää lähestulkoon Suomella koska alueella on iso Suomalais keskittymä.

Sitä puolisoa ei löydä jos ei mene ulos ja ole "saatavilla" ellet sitten käytä sitä Tinderiä tai muuta vastaavaa. Matkustamalla yksiksesi saatat tavata myös muita ihmisiä ja saat niitä kivoja kokemuksia. Varmasti menee elämä hukkaan kotona istuessa.

Yhden kerran kun matkustaa yksin niin ei pelota sen jälkeen enää. Lähdin yksin ensin Espanjaan ja sen jälkeen olen matkustellut yksikseni Euroopan sisällä ilman ongelmia. Pitää vaan järjen päässä ja miettii vähän mihin aikaan ja missä liikkuu. Miten suojautuu taskuvarkailta jne.

Lähettäjä: M51 
Päivämäärä:   14.11.24 13:25:43

"Mut mulla ei ole sellainen olo (vielä) että aika loppuu vaan vähän niin kuin päinvastoin että vielähän tässä on aikaa tehdä kaikkea."

Mulla aikalailla sama. Bucket-listakin on jo niin lyhyt että siihen pitää kohta keksimällä keksiä lisää :D

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   14.11.24 13:38:33

"Matkustelu ei välttämättä ole ainoa unelma. Jos joku 50v myy kaiken rahan arvoisen, mitä on halunnut ja mistä pitää, niin samaa ei ehkä ehdi ostaa takaisin, saati löytääkö vaataavaa. Harvalla on vain yksi unelma ja realiteetit voi estää toteuttamasta yhden, jos ei halua luopua isommasta."

Aivan sama, mikä unelma on,kunhan alkaa määrätietoisesti tehdä asian eteen jotain, jotta se olisi saavutettavissa. Hyvin pienistä asioista voi säästää, eikä tarvitse radikaalisti vaikka myydä koko asuntoa ja muuttaa Intiaan astangajoogaopettajaksi.

Vietän vuosittain reilut pari kuukautta ulkomailla ja olen tehnyt ratkaisuja, jotka mahdollistavat elämäntapani. En välttämättä niitä helpoimpia ja parhaimpia ja ne ratkaisut tuovat pientä epävarmuutta eloon, mutta näiden ansiosta minun on mahdollista elää tällä tavoin. Ja väitän, että kelle tahansa on mahdollista tehdä vastaavia ratkaisuja, jos tahtotila on riittävä. Siksi kannustan tekemään asioille jotain, enkä vain rypemään siinä omassa elämässään ja toivomaan, että jotain tapahtuisi. Omalla kohdallani korona oli se käänteentekevä asia.

Lähettäjä: Tiku 
Päivämäärä:   14.11.24 13:56:25

N57: älytön kommentti!!!
Millä tavalla itsekehuskelu auttaa aloittajaa?
Olisiko motivoivaa kertoa köyhälle ”mulla on sata tonnia tilillä, on kyllä ihanaa, aion pitää raha-asiat kunnossa!”

Lähettäjä: Affena 
Päivämäärä:   14.11.24 14:32:53

Tässä komppaisin Ällöä ja muita - ratkaisut löytyvät itsestäsi. Tee asioille jotain äläkä jää vellomaan ja odottamaan, että asiat muuttuisivat. Eivät ne muutu odottamalla, vaan työstämällä asioita ja muuttamalla niitä itse. Lue kirjoja elämäntapamuutoksista ja mieti, miten voisit saavuttaa saman.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   14.11.24 15:57:57

Mut sehän just on hyvä, että elämä menee ohi. Olis aika kamalaa, jos täällä pitäis ikuisesti pyöriä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.11.24 16:03:23

”Mummuni asui kotona 90-vuotiaaksi, kaverien mummut 98 ja 96 asuvat kotonaan. Enempää en mummuja ja pappoja tunne. ”

Mun isomummulla lähenee 95v synttärit ja kotonaan asuu. Ei käy edes kotihoito. Eli kyllä niitä vuosia voi olla aloittajallakin vielä jäljellä reippaasti!

Lähettäjä: G 
Päivämäärä:   14.11.24 18:03:19

"Mut sehän just on hyvä, että elämä menee ohi. Olis aika kamalaa, jos täällä pitäis ikuisesti pyöriä"

No eikä olis. Kyllä minä keksisin tekemistä kevyesti vaikka 400 vuodeksi, toki edellyttäen että suht nykyisessä kunnossa saisi pysyä.

Lähettäjä: Tip 
Päivämäärä:   14.11.24 19:51:00

Mä kriiseilin päälle kolmikymppisenä, erosin alkkismiehestä ja järjestin elämän uusiksi. Sitten jouduin onnettomuuteen jossa lonkkaannuin vaiavasti ja hengenlähtö tai halvaantuminen oli ihan senttien päässä ja jotenkin synnyin uudelleen. Ihan uusi valo syttyi mun elämään, kiitollisuus pienistä asioista.

Hyväksyin kuoleman ja olin Ihan rauhallinen. Jonain päivänä se ei ole vain läheltä piti, ja silloin haluan olla kiitollinen siitä, millaisen matkan tein! Turha murehtia että aikaa in vain 30 vuotta.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   14.11.24 19:58:14

.. , kummasti taas poimit minun kommenttini esiin, vaikka muut sanoivat ihan samaa? Hanki apua tuohon neuroosiin tiettyä nimimerkkiä kohtaan.

Lähettäjä: Mmm 
Päivämäärä:   14.11.24 20:11:28

Mun elämä alkoi kun (onneksi jo nuorena) tajusin että olen itse itseni parasta seuraa ja en tarvitse ketään muuta jees-mieheksi tai perässävedettäväksi. Ajattelin että yksin on hyvä, en perusta elämääni toisen tarpeelle.

Otin äkkilähdön yksin etelään kahden päivän varoitusajalla, pelkät lennot. Kohteessa oli puolituttu FB-kaveri jonka kanssa jaoin hotellihuoneen 2 yön ajan. Sitten lähdin huitelemaan pitkin maata yksin. Elämäni paras matka joka osoitti että tulen todellakin toimeen itseni kanssa ja minulla on hauskaa siellä missä päätän niin. Sain uskomattomia uusia ystäviä ja kokemuksia, mitä en olisi ikinä saanut jos olisin jonkun muun kanssa koittanut tehdä kompromisseja ja maata rannoilla.

Sen jälkeen olen löytänyt rakkauden ihmisestä jonka kanssa voin olla oma itsenäinen itseni. Olen käynyt unelmieni vaelluksella Islannissa ja saanut hänetkin innostumaan asioista. Mutta elämäni ei menisi ohi jos olisin yksin, tekisin kaikkea mitä haluaisin luottamuksella siihen että kyllä universumi hoitaa kun vaan heittäytyy. Kukaan ei tule kotoa hakemaan vaan pitää itse ottaa hyppy sinne tuntemattomaan.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   14.11.24 21:14:26

"Mitäs jos aloittaja koittaisit matkustamista yksin ensin Suomen sisällä? Sitten Ruotsi tai Viro?"

-Jos aloittajan haave on kävellä palmun alla rakkaan puolison kanssa, niin mitä ihmettä siihen auttaa käynti Kouvolassa tai Tallinnassa yksinään? :D Sama kuin joku haaveilisi hevosen omistamisesta ja neuvoisitte ostamaan paketin meetvurstia. Joo, saat haltuusi hevosperäistä massaa, mutta kokemuksella ei ole mitään tekemistä sen haaveen toteutumisen kanssa :D

"Sun pitää manifestoida se ja saat tuon kaiken"

-Tämä toimii ehkä, jos laatuvaatimukset on tasoa netistä tilattava kiinakrääsä. Haaveilemisen arvoisia asioita saa manifestoida maailman tappiin tuloksetta. Ihan tuurista kiinni kelle lopulta sattuu mitäkin vaihtoehtoja valittavaksi.

Jokaisen kannattaa ehdottomasti toimia aktiivisesti omien toiveidensa täyttämiseksi, mitä ikinä ne onkaan. Mutta nämä "kaikki on vain itsestäsi kiinni"-lässyttäjät voisi koittaa ymmärtää, että kaikille ei mikätahansa vähän sinnepäin-ratkaisu riitä ja parempia vaihtoehtoja ei nökötä joka sadannenkaan kulman takana. Kuten joku ylempänä kertoikin pikkutilansa etsimiseen menneen 10v. Vaikka selaisi myynti-ilmoituksia aamusta iltaan ja jättäisi lappuja joka mökkiin, niin jos sopivaa ei kukaan ole valmis myymään, niin homma ei vaan etene. Ihan samalla tavalla ihmiseltä voi elinikä tai toimintakyky loppua kesken ennen kuin se haluamansa asia olisi ylipäätään tarjolla.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   15.11.24 00:56:42

On hyvä, että aloittaja on havahtunut siihen, että haaveita on. Harva haave toteutuu aivan itsekseen; ilman että laittaa tikkua ristiin.

Kannattaa aloittaa pienin tai ainakin sopivan kokoisin askelin, ja määrätietoisesti nähdä vaivaa, jotta saavuttaisi haaveensa. Reissaamisen voi aloittaa vaikka Virosta tai Tukholmasta, kuten oh ehdotettukin. Tai Espanjasta tai Thaimaasta, jos ne tuntuvat sopivammilta. Matkustaminen on helppoa, kun alkuun pääsee.

Olet niputtanut kaksi haavetta yhteen: matkustaminen ja seurustelu. Reissaa ensin yksin, ja deittaile samalla sekä Suomessa että ulkomailla. Matkoilla tapaa hyvin ihmisiä, ja romansseja tulee kyllä.

Haaveita voi aika ajoin tarkistaa. Ehkä palmurannat ovat oma juttusi, tai sittenkin vuoret tai kaupungit. Tai tosiaan oma koti ja elukkalauma. Oma kultakin voi vaihtua toiseen.

Baraa nyt kuitenkin se eka reissu!

Lähettäjä: tikki 
Päivämäärä:   15.11.24 07:30:26

Minäkin sanon samaa kuin moni muu, että aloittajan kannattaa ainakin yrittää tehdä voitavansa saavuttaakseen unelmansa. Jos ei sitten onnistukaan, niin ainakaan ei tarvitse katua sitä ettei edes yrittänyt.

Itse aikanaan vähän päälle kolmikymppisenä olin aika vakuuttunut siitä, että ei taida omalle kohdalle osua sellaista parisuhdetta kuin haluaisin ja asettunut elämään kutakuinkin tyytyväisenä sinkkuna. Silti jossain aivomutkassa kyti ajatus, että ehkä sittenkin pitäisi vielä yrittää vähän enemmän ja jos ei onnistu, niin sitten annan itselleni luvan todeta että "ei sitten". Kokeilin kaverin kannustuksesta nettideittiä (silloin ei vielä ollut tinderiä, vaan S24 :D). Onneksi kokeilin, sillä taisi mennä alle vuosi ja tapasin tulevan aviomieheni jonka kanssa olemme edelleen melkein 20 vuotta myöhemmin yhdessä.

Pointtini on siis se, että omien haaveiden ja toiveiden eteen kannattaa nähdä vaivaa. Palastella ne osiin ja yrittää. Onneakin tietysti tarvitaan matkaan ja voi olla ettei kaikki mene kuten toivoo, mutta yrittää kannattaa. Jos sitä ei tee, voi olla varma siitä että haaveet jäävät haaveiksi. Mutkuttamaan ei kannata jäädä, sinulla on vain tämä yksi elämä joka ei suinkaan viisikymppisenä ole vielä ohi.

Lähettäjä: N57 
Päivämäärä:   15.11.24 08:15:16

Tiku, mitä sä oikein vaahtoat? Lueppa uudestaan mun kommentti ajatuksella jos osaat.