Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.11.24 19:43:01

Olen aina ajatellut, että en hanki lapsia. Lapset ovat kivoja, mutta en ole osannut nähdä itseäni vanhempana. Mies on aina halunnut lapsia, mutta on myös epäröinyt lapsen tekoa kovasti.

Nyt olen pian 34 ja yhtäkkiä tässä syksyn aikana se iski. Lapsi on saatava. Katson aivan haltioissani kaikkia pieniä lapsia kaupassa ja tuntuu että lapsi on pakko saada. Pelkään, että onko jo liian myöhäistä tässä iässä.

Olen ihan päästä pyörällä. En tiedä mistä pitää aloittaa sitten, jos sattuu tärppäämään. Milloin yhteyttä neuvolaan, koska pitää tehdä ilmoituksia minnekin eri taholle ja miten saan kaiken odotusaikana sujumaan. Apua, hormonit hyrräävät niin kovasti että olen ihan sekaisin!

Lähettäjä: Kps 
Päivämäärä:   12.11.24 19:45:46

Ihanaa! Muistan jotenkin itsekin sen pakkomielteen, mikä siitä seurasi!

Sitten otat yhteyttä neuvolaan, kun olet tehnyt positiivisen raskaustestin. Tai toki, jos sulla on johonkin perhesuunnitteluun tai vastaavaan jo asiakkuus esim. ehkäisyasioissa, niin voithan ottaa sielläkin puheeksi. Sit ei muuta, kun foolihapot ostamaan ja peitto heilumaan!

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   12.11.24 19:48:03

No haluaako se mies nyt varmasti lapsen?

Eikä välttämättä ole ollenkaan myöhäistä. Itse tulin helposti luomuna raskaaksi juurikin 34-vuotiaana ja toinen syntyi, kun olin 37.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.11.24 19:49:43

Kyllä se mieskin lapsen haluaa. Minulle se vauvakuume ensin iski ja mies oli samoilla linjoilla heti.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.11.24 19:51:11

Olen saman ikäinen ja odotan esikoistamme. Meni yli vuosi että tärppäsi ja haettiin apua lopulta lapsettomuuslääkäriltä. Mutta näin ei käy välttämättä sinulle, muista se! Sulla voi onnistua helpostikin, niinkuin monilla on onnistunut.

Jos ja kun tärppää, soita neuvolaan ja sitten asiat alkaa rullaamaan. Neuvola systeemi on todella toimiva ja apua ja vastauksia saat ihan kaikkeen. Ne pitävät sinua hyvin ajan tasalla siellä ja ohjeistaa, mitä tehdä, jne.

Nyt vaan mama monivitamiinit (sisältää foolihapot) päivittäin ja lakanat rullalle. Muistan tuon innon, kun aloitettiin yrittäminen :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.11.24 20:58:31

Mä olen 33-vuotias eikä vieläkään ole tullut vauvakuumetta. Pelkään sitä, etten hanki lasta ja myöhemmin kaduttaa. Ja pelkään sitä, että menen hankkimaan lapsen ja sekin kaduttaa.

Lähettäjä: Pii 
Päivämäärä:   12.11.24 21:03:13

Minulle tuli vauvakuume 37-vuotiaana, ja tärppäsi heti

Lähettäjä: Jes 
Päivämäärä:   12.11.24 21:47:10

Sama homma. Yhtäkkiä 29-vuotiaana kun elämäntilanne salli niin tuli. Miestä ei kyllä ole vielä löytynyt ja vuosi tullut ikää lisää. Tämä olisi itselleni loistava ikä kun koulut on käyty ja elämä muuten kunnossa. Nuorempana olisin saattanut katkeroitua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.11.24 22:15:36

Tietenkään ei iän puolesta ole myöhäistä! Itse olen hankkimassa lasta yksin 36-vuotiaana ja lääkäri sanoi että melko nuori olen minäkin (siis siihen nähden että hoidoissa monet nelikymppisiä tai ylikin) ja oma tilanne ainakin vaikuttaa hyvältä.

Lähettäjä: Zup 
Päivämäärä:   12.11.24 22:22:06

Ei tullut vauvakuumetta ja piru, kaksi noita on. He vaan tulivat. Eli soon vaan siitä päätöksestä kiinni, jotta aiotaan hankkia, siihen mittää kuumetta tarvita..

Lähettäjä: Same 
Päivämäärä:   13.11.24 00:36:20

Saakeli, sama. Paitsi että olen 40v. Enemmän pelottaa katuminen, kun mitään lapsikuumetta ei ole ja lapset tuntuvat vain rasittavilta. Enemmän siltä, että ottavat ja vievät terveydestä alkaen kaiken kuin antaisivat jotain. Kuitenkin tässä kalkkiviivoilla asia mietityttää. Pitäisikö se silti kokeilla?

Lähettäjä: .
Päivämäärä: 12.11.24 20:58:31

Mä olen 33-vuotias eikä vieläkään ole tullut vauvakuumetta. Pelkään sitä, etten hanki lasta ja myöhemmin kaduttaa. Ja pelkään sitä, että menen hankkimaan lapsen ja sekin kaduttaa.

Lähettäjä: Ykss 
Päivämäärä:   13.11.24 01:46:34

Muista ajatella asiaa myös järkiperäisesti, älä vain tunnekuohussa, pinkit lasit silmillä. 😁 Mieti miten se elämäänne muuttaa, mieti kaikki skenaariot hyvässä ja pahassa mitä voisi tapahtua, mieti onko tämä sitoutuminen oikeasti se mitä haluat(te) ja onko tämä sellainen maailma, johon haluatte tuoda uuden ihmisen (miltä maailma näyttää, kun hän on teidän ikäisenne?). Adoptio tai muunlainen vanhemmuus on myös vaihtoehto, jos haluaa auttaa jo maailmaan päätynyttä lasta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.11.24 06:33:08

Adoptio on tehty vaikeaksi ja mll ei ensivuonna järjestä uusia adoptioita. Itse otin silloin tästäkin vaihtoehdosta selvää, kun lasta ei kuulunut. Kriteerit ovat muka tavalliset, mutta loppupeleissä ei olekaan niin.

Jospa enempää velat ei tulisi tähänKIN topickiin "neuvomaan." Yhden velan yksi kommentti riittää. Kiitos.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   13.11.24 08:03:31

Ei sitten muuta kuin vauvantekopuuhiin. Mä olin itse 34 kun mies ilmoitti, että eiköhän aleta hommiin eikä ole kaduttanut. Toki meille siunaantui vain yksi lapsi mutta superonnellinen siitä!

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   13.11.24 08:17:27

Eihän sitä tiedä vaikka tärppäisi heti. Hyvin ehdit vielä vaikka useammankin lapsen saada. Onnea yritykseen. :)
Minulla vauvakuume alkoi aika tarkkaan 31-vuotiaana ja raskauduin onneksi heti. En ollut ehtinyt 32 vuotta täyttää kun sain ensimmäisen lapsen ja siitä kahden vuoden päästä sain toisen. :)

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   13.11.24 09:04:21

Ihanaa, tuo on kivaa aikaa. :) Jospa tärppäisi ja pääset pian valkkaamaan pikkusia vauvan vaatteita.

Niin mäkin ajattelin että en hanki lapsia, kunnes 31-vuotiaana mieli alkoi sanomaan että ehkä yksi lapsi voisi ollakin ihan jees. Jätin sitten ehkäisyn "kokeeksi" pois ja tärppäsikin heti. Ei ole tarvinnut katua, oma nyt jo 9-vuotias on ihanin ihminen maailmassa. :)

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   13.11.24 10:14:38

Myös minä olin sitä mieltä etten ikinä tee lapsia kunnes yks päivä 34 vuotiaana sinkkuna tuli pakottava tunne että haluan pienen vauvan syliini, pää vasemman rinnan puolella. Löysin sitte miehen ja sain esikoisen 36v 2 kk iässä ja kuopus 37v 10kk iässä.