|
Lähettäjä: Kolmas täti
Päivämäärä: 13.11.24 08:41:16
Enää en ole kotiäiti, mutta aikanaan ei kyllä ollut kotiäitinä vapaa-ajan ongelmia ;) Meillä lapset (3) ovat syntyneet kaikki 4 vuoden sisällä.
Toki päivien kulkuun vaikuttavat lasten temperamentti ja terveys, tukiverkot ja omat jaksaminen yms. yms. Meillä ei kukaan lapsista ollut esimerkiksi oppikirjan mukainen nukkuja, joten käytännössä kaikki kotityöt piti hoitaa lasten kanssa heidän ollessaan hereillä. Ei voinut luottaa siihen, että jäisi aikaa mihinkään lasten nukkuessa. Ensimmäinen oli vauvana "työläin", vaikkei ollut vasta kuin 1 lapsi. Saattoi nukkua vain vartin pätkissä, joten piti miettiä, että pyyhkiikö tässä kohtaa keittiön pöydän vai käykö vessassa. Kiireetöntä tai leppoisaa meidän meininkin ei ehkä ollut ;)
Puoliso tekee kahta työtä (palkkatyö ja maanviljelys), joten siltäkin kantilta kaikki kotona tapahtuva jäi käytännössä minulle. Ei ollut sellaista "normaalia" kahden vanhemman touhua, jossa molemmat tekevät edes jotain.
Onneksi suurimmilta terveysmurheilta on vältytty eikä kellään lapsista ollut erityistarpeita. Ainoastaan yhdellä oli aikansa puheterapiaa viikottain etäyhteydellä, mikä tietysti vaati minunkin läsnäoloni. Ja olihan pikkulapsiaikaan tietysti kaiken maailman vauva- ja taaperoneuvolaa kolmen kanssa ihan riittämiin.
Käytiin lasten kanssa kerhoissa, leikkipuistoissa ja tapahtumissa tai tehtiin leikkitreffejä. Samalla sain aikuista seuraa. Toki silloiset tulot rajoittivat tekemistä jonkin verran, mutta leikkipuistot ja oma piha eivät onneksi maksa mitään.
Kotiäitiys ei ollut koskaan mikään unelmani, mutta meidän perheemme tilanteessa paras ratkaisu, jonka tein oman jaksamiseni takia. Pikkulapsiaikaan ei olisi onnistunut yhtälö palkkatyön kanssa meidän kuviossa. Mutta tämä oli meidän perheemme ratkaisu - jossain toisessa perheessä kotityöt jakautuvat tasaisemmin tai löytyy mummoja ja kummeja auttamaan arjen härdellissä.
Kivaa aikaa, jota en vaihtaisi pois, mutta kyllä ajottain myös todella raskasta. Aikamoisella univajeella tuli mentyä monta vuotta. Toisaalta tekeminen ja arjen rutiinit auttoivat selviytymään niistä rankemmista päivistä sekä viikoista. Rankempaa se aika olisi silti varmasti ollut töissä käymällä - ja olisin varmaan hukannut itseni sinne ruuhkavuosiin lopullisesti. Nykyistä työtäni saan myös tehdä pitkälti etänä, joten pystyn olemaan sitä kautta läsnä lasten arjessa enemmän. Kun tulevat koulusta, voin olla paikalla edes kysymässä, miten päivä meni.
|