|
Lähettäjä: O
Päivämäärä: 13.11.24 17:29:28
En pelkää ja voin sanoa mitä tahansa. En tiedä miksi kukaan on suhteessa, jossa ajatukset omaa kumppania kohtaan on niin voimakkaan negatiivisia, että on tarpeen suodattaa sanomisiaan loukkaamisen välttämiseksi. Ei meillä kumpikaan hauku tai nälvi riidellessäkään, vaan riidellään pelkästään erimielisyyttä aiheuttavasta asiasta ratkaisukeskeisesti, vaikka ärtymys tilanteeseen nostaisi volyymiä. Uskallan pitää kiinni rajoistani, enkä välttele konflikteja. Eteenkin yhteenmuuton aikaan rajat tuli asetettua molemmin puolin hyvin ehdottomasti.
Sen verran olen alkanut vanhemmiten taktikoimaan, että saatan hieman harkita missä tilanteessa otan asian käsittelyyn. Nuorempana töksäytin juuri siinä hetkessä, kun jotain juolahti mieleen. Koska miehelläni on vakavia nukkumisvaikeuksia, niin vältän nykyään vähänkään kierroksia nostavia keskusteluja juuri ennen nukkumaan menoa ihan puhtaasti huomaavaisuuttani. En pelkää miestäni silloinkaan, kun hän unettomuusjaksoinaan on äreä, mutta en halua edesauttaa unettomuusjakson käynnistymistä tai pahenemista vaikeuttamalla nukahtamista. Ja esim. yhteistä tekemistä ehdotan mielummin virkempänä hetkenä, kun mies saattaa sitä jopa harkita, enkä haasta riitaa esittämällä ehdotuksia passiivisen väsyneelle, jonka arvaan sanovan kaikelle ei.
Suhteen ulkopuolisesta ihastuksesta varmasti kertoisin, koska olisin siinä kohtaa todella huolissani suhteemme tilasta. Olen suhteeseen aikanaan ryhtynyt, kun muut ei enää kiinnostaneet ja jotain pitäisi olla todella muuttunut, jos lähes 20vuoden jälkeen alkaisi muut kiinnostaa.
|