Lähettäjä: Pojekke 
Päivämäärä:   12.11.24 08:55:10

...kaikki vain eräänlaiseksi näytelmäksi tai peliksi puettua oman edun ajamista?

Uskon että vanhempien ja lasten välillä vallitsee jonkinlainen biologinen suojelemisen, tukemisen ja hoivaamisen pakko, mutta entä muut ihmissuhteet?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.11.24 08:56:31

Mun mielestä ei. Olisi sen pitänyt jollain todennäköisyydellä osua kohdalle mutta ei muhun ole kukaan rakastunut.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.11.24 09:12:20

"kaikki vain eräänlaiseksi näytelmäksi tai peliksi puettua oman edun ajamista?"

Oletko itse ihmissuhteesi tällaisiksi? Pidätkö kaiken aikaa yllä teatteria, kun olet tekemisissä tuttujesi kanssa?

Lähettäjä: Pojekke 
Päivämäärä:   12.11.24 09:15:30

"Oletko itse ihmissuhteesi tällaisiksi?"

Tavallaan joo. Jos saan ihmisistä mielihyvää, haluan heidän seuraansa, mutta jos en, niin väistelen heitä.

Koskee myös parisuhdetta. Kokemuksesta tiedän, että masennukseen sairastunut kumppani on todella raskasta seuraa. Kummasti rakkaus muuttuu ensin velvollisuudeksi ja periaatteelliseksi auttamiseksi ja tukemiseksi. Sitten se lakkaa kokonaan ja toisesta tulee pelkkä taakka.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.11.24 09:20:42

Uskon, että todellista rakkautta (myös osittain romanttista) on olemassa, mutta sellaisen kokee ehkä promille ihmisistä. Eli siihen todelliseen rakkauteen törmää todella harva ihminen.
Siksi ihmiset sitten elää niissä tavallisissa ihmissuhteissa, jotka perustuvat jollekin muulle, ehkä juuri sille pelaamiselle, hyötymiselle jne tai päättävät elää mieluummin yksin.

Lähettäjä: Lopu 
Päivämäärä:   12.11.24 09:25:28

Mä ukson että se on enemmän elokuvien ja laulujen luomaa, sekä seksistä johtuvaa mielenkiintoajoa muuttuu kiintymykseksi ajan kanssa, oli siinä sitten uka tahansa.
Joidenkin kanssa tulee paremmin toimeen kun taas toisten kanssa.
Joidenkin välillä on vetovoimaa jne.

Lähettäjä: Pertti 
Päivämäärä:   12.11.24 09:28:59

"...kaikki vain eräänlaiseksi näytelmäksi tai peliksi puettua oman edun ajamista?"

Sinällään rakkauden kokemus on tavallaan subjektiivinen, määritelmästä riippuen. Mutta vastatakseni sun kysymykseen, on. Todin se, mitä nuoruuden viitekehyksestä luulin rakkaudeksi, oli enemmänkin molemminpuolista himoa, ja jopa tietynlaista epätervettä rajojen asettamista. Tässä parikymmentä vuotta myöhemmin voisin sanoa, että kun ihminen lähestyy itseään, ja kumppani itseään, on mahdollista löytää/päästä tilaan, jossa olemme erillisiä, mutta yhdessä, ja enemmän kuin osiemme summa. Kutsun tätä rakkaudelliseksi tilaksi, ja se ei tarkoita, etteikö välillä olisi haastavampia ja ikävämpiä tuntemuksia ja olotiloja.

Lähettäjä: Pojekke 
Päivämäärä:   12.11.24 09:30:38

"Tässä parikymmentä vuotta myöhemmin voisin sanoa, että kun ihminen lähestyy itseään, ja kumppani itseään, on mahdollista löytää/päästä tilaan, jossa olemme erillisiä, mutta yhdessä, ja enemmän kuin osiemme summa. Kutsun tätä rakkaudelliseksi tilaksi, ja se ei tarkoita, etteikö välillä olisi haastavampia ja ikävämpiä tuntemuksia ja olotiloja."

Tämä on minusta jotenkin tosi hienosti sanottu. Otin talteen.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.11.24 09:39:06

"Jos saan ihmisistä mielihyvää, haluan heidän seuraansa, mutta jos en, niin väistelen heitä."

Mutta onko tämä teatteria vai todellisia tunteitasi?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.11.24 09:40:15

Se, että rakkaus aiheuttaa mielihyvää ei tee siitä epäaitoa.

Lähettäjä: Pojekke 
Päivämäärä:   12.11.24 09:42:11

"Mutta onko tämä teatteria vai todellisia tunteitasi?"

Todellisia tunteita. Rakkautta on kai kuitenkin tapana ajatella tunteena, joka ei perustu ehdollisuuteen vaan on ehdotonta. Lasten ja vanhempien välillähän tämä usein toteutuu. Äidit saattavat rakastaa poikiaan, joilla on rankka rikoshistoria. Mutta kuinka usein tällainen ehdottomuus toteutuu kumppanien välillä?

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   12.11.24 09:48:15

Luulin että ei tai se on tietoista valintaa kunnes tapasin nyk mieheni ja muutin mieleni.

Lähettäjä: Tavis 
Päivämäärä:   12.11.24 09:55:37

Mistä ihmeestä olet saanut mieleesi, että rakkaus olisi ehdotonta? Oletko siis sitä mieltä, että ihmisten tunteet eivät voi muuttua koskaan, mistään syystä? Jos näin on, niin eihän se rakkaus koskaan edes alkaisi, sen enempää lasta kuin puolisoa kohtaan. Olisi vain välinpitämättömyyttä.

Eikö sinulle tosiaan löydy mitään muuta paikkaa suoltaa näitä trollailujasi? Joku mielenterveysfoorumi vaikka. Siellä voisit saada tosi erikoisia keskusteluja aikaan, olisivat sinulle paljon parempaa ajanvietettä, kun ei sinulla vaikuta muutakaan elämää olevan.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.11.24 09:57:28

Rakkaus on teonsana.

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   12.11.24 10:00:46

Parisuhteessa ei ikinä voi olla ehdotonta rakkautta. Siihen sisältyy aina ehtoja, jollei ulkonäkö, niin tietyn tyyppinen käyttäytyminen ainakin.

On kaunis ajatus että voisi rakastaa toista ehdoitta, olla vaan omana itsenään ja hyväksyä toinen täysin kaikkine varjoineen ja vikoineen eikä pyrkiä ikinä muuttamaan toista, ei vaatia mitään.

Mutta täälläkin on nähty mitä vaatimuslistoja kumppanille on tai millainen ei ainakaan saisi olla.

Ehdotonta rakkautta esiintyy joskus ehkä lasten ja lemmikkien kohdalla.

Lähettäjä: Pojekke 
Päivämäärä:   12.11.24 10:01:18

"Eikö sinulle tosiaan löydy mitään muuta paikkaa suoltaa näitä trollailujasi?"

Aloituksessa mikään ei viittaa trollailuun. Se on kysymys, jota on mietitty maailman sivu, eikä miettiminen rajoitu pelkästään peruskansaan, vaan aiheesta on esimerkiksi kirjoitettu kirjoja ties kuinka paljon.

Reaktiosi perusteella sinulla on mielenterveysongelmia. Kun koet neutraalin pohdiskelevan ja kysyvän aloituksen trollailuksi ja sen jälkeen vielä tahdot kuormittaa itseäsi osallistumalla ketjuun, se viittaa siihen, ettet pysty hallitsemaan käytöstäsi vaan valitset elämääsi ärsykkeitä, jotka kuormittavat oloasi ja heikentävät hyvinvointiasi.

Kannattaisi kokeilla ammattiapua. Silloin, kun ihminen ehdoin tahdoin etsii tiensä itseään ärsyttävien asioiden pariin, jokin on vialla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.11.24 10:01:33

Tutkimusten mukaan pitkät parisuhteet eivät perustu pelkästään romanttiseen rakkauteen vaan mukana on paljon muita tunteita, haluja ja tahtotiloja. Onhan se romanttinen ja lohduttava ajatus, että rakkaus iskee päälle jonain hetkenä ja sen jälkeen ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin lillua siinä rakkaudessa kunnes kuolema meidät erottaa, mutta ei se todellisuudessa mene niin. Romanttinen rakkaus haaltuu, syttyy udestaan ja haalistuu taas.

Tällä ei ole mitään tekemistä teatterin tai esittämisen tai edes hyödyn kanssa.

Lähettäjä: Pertti 
Päivämäärä:   12.11.24 10:28:10

"Eikö sinulle tosiaan löydy mitään muuta paikkaa suoltaa näitä trollailujasi? Joku mielenterveysfoorumi vaikka. Siellä voisit saada tosi erikoisia keskusteluja aikaan, olisivat sinulle paljon parempaa ajanvietettä, kun ei sinulla vaikuta muutakaan elämää olevan."

Mä en näe alun kysymystä, tai pohdintaa trollailuna. Onhan tällä palstalla paljon hullumpaa, ja suoranaista loukkaamistakin.

Mä itse näen tietyllä tavalla uskon, toivon, ja rakkauden ainoina syinä miksi elän. En tarkoita mitään uskontoihin liittyvää, vaan matkaa kohti itseäni, ja rakkaudellista olotilaa, jolla ei ole mitään tekemistä länsimaisen kaupallisuuden kanssa, ja eloa on takana kohta 50 vuotta. En myöskään elä missään kuplassa, ja kyllä, kyllä mä toisinaan vihaan myös, mutta en subjektiivisesti. Olen myös vain elänyt vihaa ja ollut tuntematta mitään, joten viitekehyksiä on ollut monenlaisia.

Tämän tuon esille siksi, että moni pohtii, miksi täällä olemme, ja se on hyvä. Ihmisillä on tarve tulla kuulluksi, nähdyksi, ja rakastetuksi.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   12.11.24 10:44:20

Ei mikään oman itsen ulkopuolelle kohdistuva tunne ole ehdotonta, aina sen laukaisee jokin tekijä tai useiden tekijöiden summa. Rakastut esim. kauniiseen, älykkääseen ja mukavaan, mutta et rakastu niihin, joissa vain 2/3 ehdosta täyttyy.

Tunteita kuitenkin tulee ihan luonnostaan, ei niitä tarvitse esittää, ellei koe jostain syystä painetta näytellä tunteidensa vastaista käytöstä. Joku ei yksinjäämisen pelossa uskalla osoittaa negatiivisia tunteita läheisiään kohtaan tai taloudellisen edun toivossa näyttelee kiinnostuneempaa kuin oikeasti on. Silti joku toinen kokee ihan aitoa kiinnostusta ja avoimesti tuo esiin myös negatiiviset tunteensa pelailematta mitään. Sama ihminenkin voi toimia yhdessä sosiaalisessa tilanteessa yhdellä tavalla ja toisessa toisella tavalla. Useimmat on kotona avoimempia ja virallisemmissa, varsinkin toimeentuloon liittyvissä tilanteissa, pelailevampia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.11.24 10:46:48

Minä en vieläkään ihan ymmärrä, miten omien tunteiden mukaan toimiminen voi olla pelailua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.11.24 11:20:14

Jännä, että aina esiin nousee se, että puolisolla tai muulla rakkauden kohteella on huonoja puolia, pimeyttä ja varjoa ja vikoja.
Mitäpä jos se rakkaus syntyykin siloin, kun tapaat ihmisen, jossa ei ole vikaa, pimeyttä ja huonoja puolia? Ne asiat, jotka muut laskevat vioiksi eivät sinun mielestäsi ole mitään vikoja jne.
Ja tietenkin tarvitaan myös se ajatus, että se toinen ajattelee ja tuntee sinusta samalla tavalla.
Kuulostaa utopistiselta, eikö vain? Mutta voi se olla tottakin. Tarvitaan vain älyttömästi onnea ja sattumuksia ja malttia ja niitä ei valitettavasti vaan kaikille anneta.

Lähettäjä: tassu 
Päivämäärä:   12.11.24 11:31:01

Onhan sitä, mutta ei se ole alusta loppuun ruusunpunaisten lasien läpi katsottua tunteiden ilotulitusta, vaan elää ja muuttuu vuosien mittaan. Joskus sitä meni pää pyörälle jo pelkästään siitä, kun makoiltiin mieheni kanssa sängyllä vierekkäin, nykyään jo miettii, miten sitä koskaan tulikaan toimeen ilman pieniä arkisia hellyydenosoituksia. Pitkässä suhteessa rakkaus toki on välillä koetuksella, kun jompikumpi tekee jotain todella tyhmää tai muu elämä vie kaiken energian, mutta niistäkin selviää jos on rakkauden lisäksi tahtoa selvittää tilanne.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.11.24 11:40:08

Kannattaa ehkä tarkentaa puhutaanko romanttisesta rakkaudesta vai rakkaudesta yleensä, inhimillisellä tasolla.
Harva äiti rakastaa lastaan, mutta tottakai kristillisen kulttuurimme takia uskomme äidin ja lapsen välisen rakkauden olevan puhtainta ja hyvintä ja pyyteettömintä. Romanttiselle rakkaudelle ei tällaista viitekertomusta ole, esimerkit sitten ovat huomattavasti myöhempiä ja vähemmän tunnettuja.

Lähettäjä: jes 
Päivämäärä:   12.11.24 11:59:18

Äidinrakkautta lapsiin on. Vanha sanonta: "Parisuhteessa rakkaus on sellaista kutinaa jota ei yletä sormella rapsuttamaan". Tiedä sitten onko totta, saattaa olla.

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   12.11.24 12:32:56

Rakkaus on erinäinen yhdistelmä kiintymystä, välittämistä, tottumusta ja tarvitsemista.

Lähettäjä: ; 
Päivämäärä:   12.11.24 13:18:33

Näen ihmissuhteet lähinnä näytelmänå siinä mielessä että meillä kaikilla on jokin rooli toistemme elämässä. Pitää vaan tietää mitä roolia milloinkin tarvitaan. Tässä monet menevät sekaisin, koska eivät jostain syystä tunnista näitä rooleja, vaan luulevat että kaiken aikaa pitää olla "aito".

"Jännä, että aina esiin nousee se, että puolisolla tai muulla rakkauden kohteella on huonoja puolia, pimeyttä ja varjoa ja vikoja.
Mitäpä jos se rakkaus syntyykin siloin, kun tapaat ihmisen, jossa ei ole vikaa, pimeyttä ja huonoja puolia? Ne asiat, jotka muut laskevat vioiksi eivät sinun mielestäsi ole mitään vikoja jne.
Ja tietenkin tarvitaan myös se ajatus, että se toinen ajattelee ja tuntee sinusta samalla tavalla.
Kuulostaa utopistiselta, eikö vain? Mutta voi se olla tottakin. Tarvitaan vain älyttömästi onnea ja sattumuksia ja malttia ja niitä ei valitettavasti vaan kaikille anneta. "

Threadsissa oli hiljattain juttua siitä kuinka erityisesti miehet hakevat rentoa seuraa eli käytännössä kaikki vähänkin epämukava on poissuljettua. Yleensä toisen ihmisen viat ja pimeys ovat näitä epämukavuusalueita. Itse esimerkiksi vältän menneisyyden kaivelua, koska sieltä tulee usein esiin kaikenlaista viemärikamaa. Toinen virhe on jämähtää paikoilleen. On paljon helpompaa suhtautua asioihin, jos ajatellaan että kaikki on ainaisessa muutoksen tilassa. Lisäksi olen sitä mieltä että jokaisen pään sisäinen pimeys on jotain, jota ei ole mitään syytäkään tuoda päivänvaloon. Jokaisella pitää olla omat salaisuutensa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.11.24 13:27:55

Kyllä minustakin lähtökohtaisesti suhteesta tulee parempi jos sen osapuolet lähtökohtaisesti eivät koe kumppanissa olevan suuria vikoja ja ongelmia. Kukaan ei tietysti ole täydellinen eikä niitä sielun syövereide nrumimpia ajatuksia ole aina tarpeen penkoakaan, mutta kyllä sopivan kumppanin kanssa yhteisen elämän rakentaminen on helpompaa kuin sellaisen, jonka ominaisuudet kokee ongelmiksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.11.24 13:33:04

Kyllä sitä on. Mieheni joskus tuskaili kun hän on ollut 35-vuotiaasta asti eläkkeellä eikä hänellä omien sanojensa mukaan ole minulle mitään annettavaa.

Kysyinkin sitten, että eikö se ole hänen kannaltaan parempi, että tietää ainakin varmasti että olen tässä suhteessa aivan vain hänen itsensä takia enkä hänen rahojensa tai aseman takia. Se helpotti huomattavasti hänen tuskailujaan, jostain jäänyt ajatus että pitäisi elättää puoliso tai tarjota parempaa elämää rahallisessa muodossa muutoin.

"
"Tässä parikymmentä vuotta myöhemmin voisin sanoa, että kun ihminen lähestyy itseään, ja kumppani itseään, on mahdollista löytää/päästä tilaan, jossa olemme erillisiä, mutta yhdessä, ja enemmän kuin osiemme summa. Kutsun tätä rakkaudelliseksi tilaksi, ja se ei tarkoita, etteikö välillä olisi haastavampia ja ikävämpiä tuntemuksia ja olotiloja.""

Näinpä. On jotenkin omituista itselle olla parisuhteessa jossa molemmilla saa olla myös omia, yksityisiä asioita. Ei sellaisella salailevalla tavalla, vaan ettei kumpikaan tunkeile asioissa jotka eivät sinänsä toiselle kuulu, antaen toiselle valinnanvapauden siitä mitä jakaa varsinkin asoista joihin liittyy muita ihmisiä. Voi luotttaa ihan täysin, että toinen kertoo mitä kokee kertomisen arvoiseksi. Toki kaikesta saa aina kysyä, mutta kun ei enää koe sellaista tarvetta koko ajan tietää mitä toinen tekee tai ajattelee tai puhuu kuten minulta tentattiin aiemmassa pitkässä parisuhteessani.

Ehdoton rakkaus on rajatonta rakkautta, huonolla tavalla. Eli rakastetaan läheisriippuvaisella tavalla toista siitä huolimatta miten tuhoisa se ihmissuhde olisi itselle.

Olen huomannut, että parinvalinnassa rakkauden lisäksi on erittäin tärkeää, että omat ongelmat eivät ole konfliktissa toisen kanssa. Jokaisella on jotain ongelmia, mutta terveessä suhteessa ne eivät aiheuta kitkaa vaan niissä voi olla toisen tukena ilman että omat traumat triggeityvät toisen ongelmista. Ja toki päinvastoin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.11.24 13:41:47

"Olen huomannut, että parinvalinnassa rakkauden lisäksi on erittäin tärkeää, että omat ongelmat eivät ole konfliktissa toisen kanssa. Jokaisella on jotain ongelmia, mutta terveessä suhteessa ne eivät aiheuta kitkaa vaan niissä voi olla toisen tukena ilman että omat traumat triggeityvät toisen ongelmista. Ja toki päinvastoin."

Tämäpä.

Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   12.11.24 13:46:11

"Mun mielestä ei. Olisi sen pitänyt jollain todennäköisyydellä osua kohdalle mutta ei muhun ole kukaan rakastunut."

Jos käsityksesi rakkaudesta on oikeasti se että sinä olet vain objekti johon rakastutaan ja sinä sitten jollakin tavalla reagoit tähän rakkauteen, niin ei mikään ihme ettei se tunnu "osuvan kohdalle"

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   12.11.24 15:20:13

Lompsan paksuudesta se on.

Lähettäjä: ; 
Päivämäärä:   12.11.24 15:45:30

"
Kyllä minustakin lähtökohtaisesti suhteesta tulee parempi jos sen osapuolet lähtökohtaisesti eivät koe kumppanissa olevan suuria vikoja ja ongelmia. Kukaan ei tietysti ole täydellinen eikä niitä sielun syövereide nrumimpia ajatuksia ole aina tarpeen penkoakaan, mutta kyllä sopivan kumppanin kanssa yhteisen elämän rakentaminen on helpompaa kuin sellaisen, jonka ominaisuudet kokee ongelmiksi."

Tässä on hyvä pointti. Onko kyse siis omasta asenteesta, etsiikö sitä suurennuslasin kanssa vikoja vai onko se kuten joku muukin sanoi, että tietynlaiset traumat eivät vain sovi yhteen.

Lähettäjä: Kivaa 
Päivämäärä:   12.11.24 15:47:59

Näitä pohtii kaikenikäisenä. 30vuotta yhteiseloa viettäneenä pieni hämärä ajatus on olemassa. Kun yhteistä taivalta on kuljettu ja käyty läpi kaikenlaista niin jo se yhdistää vahvasti. Tunneaaltoja tukee ja menee. Puolison olisi voinut päästää päiviltä ja kaikki ärsytyksen jotenkin dealattu. Omassa kasvuympäristössä miehet oli malli moukka. Niinpä ei ole vaivannut suuresti kun mies ei älyä ostaa joulu rai synttärilahjoja tai vanno ikuista rakkautta. Sivusta hämilläni seuraan miten nykyään miehet huomioivat kauniisti puolisoitaan, osallistuvat kotitöihin ja osoittavat tunteitaan.
Hiukka nousisi tukka pystyyn jos tuo ukkoni ryhtyisi hempeilemään. Rakastaako tuo vai kun ei ole ikinä sanonut? Vaan vahtii kärppänä kulman takana etten loukkaa itseäni kun innostun talon seinien maalaamiseen tai rännejä puhdistamaan. Joka aamu käy ennen töihin lähtöäni raappaamassa auton ikkunat.
Kaipa se sitten rakastaa. Entäs minä? Kaipaan sänkyyn että tämä on mennyt ensin peittojen alle niitä lämmittämään ja että minun kylmät kankut lämpiää lusikassa.
Kun tulee konflikteja sukulaisten tai naapureiden kanssa, puuttuu peliin ja kylmänrauhallisesti lopettaa tyhmät riidat johonkin järjestykseen. Puuttuu turhiin tai kalliisiin haihatuksiin joten talous pysyy kunnossa.
Väitän että tuo on rakkautta joka ei tule muuttumaan eikä siitä halua luopua.