Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.11.24 08:34:18

Kertokaa te ketkä ootte olleet nuoresta asti saman puolison kanssa, mikä on avain onnistumiseen? Se että menitte yksiin jo nuorena? Voimakas rakkaus? Onko suhteenne intohimoinen edelleen? Hyppäsittekö koskaan vieraissa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.11.24 09:08:01

Avain onnistumiseen on kärsivällisyys, joustavuus ja helkkarin huono muisti :) On intohimoa. On molemmat käyneet vieraissa.

Lähettäjä: Kir 
Päivämäärä:   12.11.24 09:42:25

Sanoisin että halu olla yhdessä, antaa anteeksi ja yrittää aina uudestaan. Välillä on parempia kausia ja välillä kasvetaan eri aikaan jolloin kehitysvaiheet eivät osu yksiin. Taas nykyään on intohimoa. Kun lapset oli pieniä niin oli useamman vuoden kausi että seksi ei ollut kummoista ja sitä harrastettiin muutaman kerran vuodessa. Hyvin usein on ollut kausia ja tapahtumia jolloin on pitänyt miettiä erotatko vai jatkaa. Välillä miehellä oli töissä kovasti stressiä ja muutaman vuoden kaljaa meni liikaa. Itse sulkeuduin lasten ollessa pieniä ja suoritin aivan liikaa. Äyskin ja tiuskin kotitöistä mutten osannut puhua rakentavasti. Ja jos tässä vielä toisetkin 30 vuotta yhdessä saadaan olla niin varmasti niitä huonoja kausia tulee jatkossakin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.11.24 13:19:35

Voiko siitä päästä yli jos toisen naama ja tekemiset pännii ihan sikana?

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   12.11.24 14:45:37

Kyllä se siihen alkujaan eli alusta asti olleeseen suureen rakkauteen aina kiertyy <3 Se ainakin meillä on määrittänyt kuinka paljon on valmis tekemään töitä sen kehnomman ajanjakson aikaan tai että aina edes toinen hetken vetää rekeä jos toinen meinaa lipsahtaa tai väsyä. Itse rakkaus kuten intohimokin on muuttanut ilmenemismuotoaan varmasti monella tavalla ja moneen otteeseen, mutta rakkautta, hellyyttä, kuhertelua ja (hyvää) seksiä kyllä on edelleen !

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.11.24 14:58:10

Halu ymmärtää toisen näkökulmaa, keskinäinen kunnioitus. Ei olla kovin intohimoisia oltu koskaan muttei ole myöskään käyty vieraissa

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.11.24 15:03:52

Mikä on pitkä liitto? Reilu 20 vuotta takana enkä vaihtaisi. Ei mitään suurempia kriisejä tai kipuilua, ei vieraissa juoksemista tai muuta hölmöilyä. Ehkä jollain tapaa tasaisen tylsää jonkun mielestä, mutta ei minusta/meistä. Omaa ja yhteistä aikaa sopivassa suhteessa. On eletty yhteisessä stressissä ja välillä tasaisessa helppoudessa. Avain liene on tahto olla yhdessä. Rakkaus on ehkä muuttanut muotoaan, mutta ei alun kipinöinnin jälkeen ainakaan huonompaan suuntaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.11.24 16:51:12

"Avain liene on tahto olla yhdessä."

Lienee on olla-verbin muoto.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   12.11.24 17:21:19

Meidän osalta varmaan ihan luonnekysymys. Ollaan kumpikin rauhallisia, leppoisia ihmisiä. Ei kehity helposti konflikteja. Kumpikin arvostaa perhettä ja ihan tavallista elämää. Eli toisin sanoen ollaan tylsiä.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   12.11.24 22:14:10

Täälläkin kaksi tylsää ja arjesta pitävää. Myös laiskoja ja saamattomia ollaan, vaikka haluaisi erota niin ei vaan viitsi koko sitä ruljanssia. Jossain vaiheessa unohtuu koko eroajatus. Intohimoisia ei olla oltu koskaan, mutta toistemme parhaat kaverit kyllä. Myös yhteinen omaisuus ja lapset hillitsee ettei joka v*tutuksesta ole pakkaamassa laukkujaan.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.11.24 22:19:57

Sanoisin että samanlainen seksuaalisuus on se tärkein elementti. Itse olisin voinut olla eksäni kanssa maailman tappiin asti, jos hän ei olisi ollut niin himokas. Itselle seksistä muodostui pakkopullaa ja painostava ja ahdistavakin ajatus joten ero oli vöistämätön mun mielentereveyden kannalta

Lähettäjä: åok 
Päivämäärä:   13.11.24 00:26:48

No, 39 vuotta avioliittoa on takana. On ollut ylä ja alamäkiä, erokin ollut mielessä sen kymmeiä kertoja. Kerran olen käynyt vieraissa 20 vuotta sitten ehkä mieskin, en tiedä. Yhä riidellään tosi paljon, yleensä politiikasta, taloudesta, ylipäätään arvoista ja asenteista. Mies on huppuälykäs, välillä ihan sairaan hauska,välillä lapsellinen kiukuttelija, yhä. H'nessä on miljoona hyvää puolta ja miljoona huonoa.Itseäni en osaa arvioida, Varmaan mussa hyviäkin ominaisuuksia kun tuo on tuossa pysynyt. Seksiä ei koskaan ole ollut paljoa, kumpaakaan ei niin kiinnosta. Lapset ja lapsenlapset on ärettömän tärkeitä ja rakkaita.
Molemmilla ollut aina paljon omia harrastuksia ja omia kavereita, ei olla yhdessä nyhjäävää tyyppiä oltu ikinä.
Sanoisinko että nykyään hyvä toveruus ja luottamus ja samanlainen huumorintaju. Ja yhä vaan jotkut miehen mielipiteet maailmasta saa mut raivon partaalle...

Lähettäjä: ;; 
Päivämäärä:   13.11.24 08:41:50

Täälläkin kaksi tylsää ja arjesta pitävää. Myös laiskoja ja saamattomia ollaan, vaikka haluaisi erota niin ei vaan viitsi koko sitä ruljanssia

- tämä meilläkin ja se ettei jaksaisi enää yli 20 vuoden jälkeen kokeilla sopiiko kemiat yksiin jonkun muun kanssa, ymmärtäkö joku uutuus asiat samoin kuin itse, mitä mieltä toinen on mistäkin asiasta vai pitääkö rautalangasta vääntää.
Yli 20 vuotta rinnalla ollut puoliso ymmärtää puolesta sanasta ja tietää miten hommat sujuu.

Lähettäjä: Sad Lisa 
Päivämäärä:   13.11.24 08:51:18

Yli 40 vuotta yhdessä. Ei tämä mikään unelmaliitto ole, mutta huonomminkin voisi olla. Elämässä on paljon kiinnostavia ja tärkeitä asioita, eikä parisuhde ole minun listallani ykkösenä. Kai tämä on sitten riittävän hyvä kummallekin.