|
Lähettäjä: ***
Päivämäärä: 13.11.24 11:26:26
Kun mesotaan näennäisviljelystä ja siitä, miten laiskat maajussit kasvattelevat jotain rikkaruohoja eivätkä viitsi edes satoa korjata, niin siinä esitellään omaa tietämättömyyttä oikein urakalla.
Joku ylempänä kirjoitti, että tuet satomäärien mukaan, mutta arvatkaas mitä? Ne tuet toimivat tällä hetkellä osittain juuri toisinpäin. Kaiken maailman vihreistä pelloista, joista ei välttämättä edes saa korjata mitään satoa, voi saada jopa enemmän tukea kuin pellosta, jolla tuotetaan ja korjataan kunnollinen sato. Tiesittekö esimerkiksi sitä, että ainakin osassa Suomea on ollut pakollista pitää tietty osa pelloista tuottamattomana? Siis kyllä, pakollista! Tämä liittyy osittain tähän nykyiseen ilmasto- ja ympäristöpainotukseen. Ja se ei ole millään tavalla maajussin vika, jos ylemmältä taholta halutaan ohjata ja kannustaa tekemään jotain muuta kuin tuottamaan satoa.
Sitä en myöskään ymmärrä, miksi maajussia haukutaan, jos hän jättää sadon korjaamatta, kun korjaaminen olisi kannattamatonta. Siis tämähän on tässä nyt juuri se ongelma, että maatalous ei kannata! Miksi ihmeessä se maajussi menisi pellolle hikoilemaan työssä, joka ei tuota mitään tai joka tuottaa jopa tappiota? Menisitkö itse töihin punnertamaan, ellet saisi palkkaa tai jos joutuisit maksamaan omasta työnteostasi? Juuri tämähän tässä nyt on se asia, joka pitäisi saada korjattua, että kunnollisen viljelyn ja sadon tuottamisen pitäisi olla maajussille kannattavaa! Tällä hetkellä tilanne on se, että pahimmillaan kyse ei ole vain kannattamattomuudesta vaan siitä, ettei se ole edes taloudellisesti mahdollista. Eli maajussin pitäisi jostain muualta tienata suuria summia rahaa, jotta hän pystyisi viljelemään ja tuottamaan muille ruokaa. Ja näinhän osa piruparoista jopa tekee...
"Jaksan vain ihmetellä sitä, että miksi kukaan tekee työtä joka ei kannata? Onko näillä maatilaYRITTÄJILLÄ jokin palikka irronnut päästä?"
Kuinka paljon mahdat tuntea pienyrittäjiä? Voin nimittäin kertoa, ettei se aivan ainutlaatuista ole, että pienyrittäjät tekevät työtä erittäin heikolla kannattavuudella. Yritystoiminnan lopettaminen ei ole useinkaan helppo, sormia napsauttamalla tapahtuva asia. Maajusseilla tässä on vielä se lisämauste, että heillä on usein erittäin paljon velkaa, mikä vaikeuttaa yritystoiminnan lopettamista hyvin paljon.
Lisäksi maatila on usein myös maajussin koti, mahdollisesti ties kuinka monennessa sukupolvessa. Jos sinä olet joskus tilanteessa, jossa voit valita jotenkuten kädestä suuhun köyhyysrajalla kitkuttelun tai sitten sen, että luovut ammatistasi, kodistasi ja mietit, miten muutaman sadan tonnin velat kuitataan siinä rytäkässä, niin ehkäpä haluat, että joku tulee sinulta kyselemään, onko päässäsi vikaa, kun et osaa lopettaa kannattamatonta yritystoimintaa? :)
Lisäksi vaikka kaikki Suomen maajussit lopettaisivat huomenna, ongelmat eivät siihen lopu vaan siitä ne vasta alkavat. Suomalaisessa ruoantuotannossa ei ole kyse vain siitä, että olisi kiva syödä kotimaista, vaan kyse on myös esim. huoltovarmuudesta, mikä tällaisessa maailman tilanteessa on aika iso juttu.
Sehän se juuri on, mitä tyhmät eivät ikinä ymmärrä, että vaikka maanviljely on yritystoimintaa, se ei kuitenkaan ole samalla viivalla muun yritystoiminnan kanssa, koska se on tärkeydeltään aivan eri luokkaa kuin moni muu yritystoiminta. Kun pienyrittäjä lopettaa, se on yleensä lähinnä häntä itseään koskettava murhe, mutta maatilojen kannattavuus ja pystyssä pysyminen on koko Suomea ja suomalaisten hyvinvointia koskettava asia.
Siihen nähden on aika kestämätön tilanne, että maatilat eivät voi toimia edes normaalin yrityksen tavoin vaan niillä on itse asiassa heikommat toimintaedellytykset.
|