Lähettäjä: 224 
Päivämäärä:   11.11.24 11:58:53

Yritin vähän googletellakin, mutta eipä löytynyt oikein mitään. Ihan kuin uupuminen olisi sallittua vain, jos tekee 80-tuntista työviikkoa vaativalla asiantuntija-alalla. Sellainen kuva jäi kun googletti (työ)uupumisesta.

Tosiasiassa moni uupuu ja sinnittelee jo ihan tavallisella työviikolla tavallisessa kevyehkössä työssä. Miksei tästä puhuta? Onko se jokin tabu, ettei kevyessä työssä voisi väsyä?

Työelämässä jaksamiseen kun vaikuttaa niin moni muukin asia.

Olen oikeasti huolissani suomalaisten jaksamisesta työelämässä. Näistä ei kauheasti puhuta muuten kuin läheisimpien ja luotettavimpien ystävien kesken, mutta hyvin moni on kokenut samaa ja tavallaan häpeää sitä, ettei jaksa ''edes tavallista työviikkoa perustyötä''.

Monesti ehdotetaan ratkaisuksi, että pyydä 4-päiväistä viikkoa, mutta se näkyy palkassa aika isona miinuksena, jos lähtee n. 20 % pois. Ei moni pienempipalkkainen vain yksinkertaisesti pysty siihen, vaikka haluaisi.

Mitä mieltä aiheesta?

Lähettäjä: Miina 
Päivämäärä:   11.11.24 12:02:19

Ei se työ välttämättä ole se, mikä uuvuttaa. Työpaikan tai omat kohtuuttomat vaatimukset, työkaverien piina tai omat aiemmat henkiset ongelmat voivat ajaa uupumukseen, vaikka itse työ olisi kevyttä ja helppoa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.11.24 12:05:50

Oli niin kevyttä työtä, että tuli boreout. Siihen aikaan ei ollut edes etätöitä ja toimistolla piti istua ja keksiä aina puoli päivää tikusta asiaa, kun tekemistä ei ollut.

https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000006325351.html

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   11.11.24 12:09:03

Olen uupunut ihan normaalin työajan puitteissa. Työkaverit ovat naurettavan huonoja sählääjiä, ja mulla on koko ajan sellainen olo että kannattelen koko yritystä ja sen toimintaa, vaikka olen vain assistenttitason hommissa. Korjailen myyjien ja pomojen mokia kaiket päivät. Sairasta. Sitten kun kerron jollekin, että asiassa X on sattunut tällainen moka, luulevat että minä olen tehnyt mokan. Ei, minä vain kerron siitä teille. Työkaverit eivät ymmärrä eivätkä opi. Turhauttavaa ja raskasta on.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.11.24 12:09:47

Boreout ollut viimeiset kuusi vuotta. Ei auttanut työpaikan vaihtokaan, vaan jouduin samanlaiseen "töitä joskus ja jouluna" työhön uudessakin paikassa. Eipä tähän uuvu, kun voi lepäillä päivät pitkät.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.11.24 12:12:23

Kyllä se uupumus uhkaa ilman vaativa luokkaakin. Ihan tavallisessa asiantuntijatyössä se viestitulva on järkyttävä. Koko ajan aivojen tulisi prosessoida asioita ja saapuneita viestejä, puhelin piippaa ja vastaaja on täynnä. Kyllä se ennen pitkää alkaa uuvuttaa, kun kysyntää on enemmän, mihin pystyy vastaamaan.
Aivot kuormittuvat tietotyössä ihan toisella tavoin, kuin vaikka tallityöntekijä ottaisi karsinoita ja kuormittuu fyysisesti. Kummankin kuormitus on suurta eikä voi sanoa, että tietotyö on kevyttä ja helppoa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.11.24 12:15:28

Normaali 40h työ, jossa jatkuvasti pitää antaa 100% itsestään, ei ole "kevyttä" vaan nykystandardi on liian kova. Varsinkin kun se työelämän normi on jo hyvin kuormittava ja monessa paikassa ja henkilöstöä vahemmän kuin joitain vuosia sitten.

Nykyiset vaatimukset eivät palvele tehokkuutta vaan päinvastoin.

Toinen ongelma on sitten tosiaan liika tylsistyminen ja/ tai merkityksellisyyden puute. Vaikka työnantaja mielellään näkee työntekijät laiskoina vetelyksinä, niin tylsän työn tekeminen, käy sekin mielenterveyden päälle eikä sitä moni pitkään jaksa.

Lähettäjä: 224 
Päivämäärä:   11.11.24 12:21:34

Kevyellä työllä tarkoitin aloituksessa henkisesti ja fyysisesti kevyttä hommaa.

Itse olin / olen tilanteessa, että teen melko tylsää hommaa, mutta työ on ''tuttua ja turvallista''. Ei haasteita, tosin toistotyö rasittaa hieman fyysisesti.

Nyt kun omasta halustani vaihdoin toiselle osastolle toiseen työhön, niin tajuan että ei hitto, tämähän on vähän liiankin vaativaa, en pärjää / jaksa henkisesti. Niin paljon uutta asiaa ja pitäisi ymmärtää laajoja kokonaisuuksia. Ja siis ihan tavallisesta fyysisestä tehdastyöstä tässäkin kyse. En osannut edes yhtä perushommaa työstä, ja tuli heti ihan surkea olo.

Halusin niin kovasti pois siitä aiemmasta tylsästä hommasta, mutta nyt huomaan kaipaavani siihen takaisin (ja siis on mahdollista päästä takaisinkin). Alunperin halusin uuteen hommaan, kun tiesin palkan nousevan + vuorolisiä tulisi enemmän. Palkka ei siis ole vielä noussut, kun vasta harjoittelen.

Eli tuntuu kuin olisin mennyt ääripäästä toiseen. En tiedä pitäisikö puhua boreoutista, burnoutista vai ihan vaan väsymisestä tähän kaikkeen. Unettomuus vaivaa, työpäivinä syke on korkealla ja tuntuu tosi voimakkaana muutenkin.

Nyt jotenkin ''hävettää'' etten pärjääkään uudessa työssä, vaikka siihen niin kovasti halusin! En tiedä kehtaanko sanoa pomolle, että ei siitä tulekaan mitään.

Lähettäjä: meri 
Päivämäärä:   11.11.24 12:26:35

Mulla on työuupumus vaikka teen kevyttä, ei haasteellista toimistotyötä.

Työuupumuksen selkeä aiheuttaja on todella huono johto. Ei minkäänlaista tukea, asioiden toimeksiantoa, tietämystä kenenkään töistä. Sohlataan menemään ilman minkäänlaista tietämystä.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   11.11.24 12:28:02

Boreoutin tunnistan ja voi että sekin ketuttaa ! Tuli vielä asiakaspalvelupaikassa eli ei omaa puhelinta tai nettiä käytössä.. Kyllä siitä stressinkin aikaiseksi sai kun mietti mitä asioita voisi hoitaa tälläkin ajalla tai vaikka kotona hommia saada aikaiseksi, mitkä kuitenkin illalla olivat odottamassa.. Toimistossa voisi tuon vielä kestääkin kun olisi edes se netti ja voisi kaikki koneella tehtävät omat jutut hoitaa. Uskomatonta myös se, että toiset joutuvat hiki hatussa painamaan eikä mikään meinaa riittää ja toisilla voi olla puolet päivistä tyhjää eikä edes yritys ole sille mitään tekemässä, turhasta maksavat siis. Ja missä ovat ne osa-aikaiset työt kun kerran käytännön tasolla on ? Itsekin sellaista etsin (osa-aikaisen yrittäjyyden kaveriksi) niin ei löydy ei.
Kyllä tavallisessakin työssä voi uupua, helpostikin. Varsinkin jos on huonoa johtamista tai muuta huonoa tai hankalaa itse työpaikalla, mutta myös moni kun joutuu arjen asioita siihen tavalliseen työhön sovittamaan vaikka lasten tai nuorten takia. Puhumattakaan jos lapsella/nuorella/puolisolla on joku isompi ongelma, töissä on jaksettava vaikka ei edes kotona ollessaan meinaisi kestää sitä mitä on omassa elämässä menossa !

Lähettäjä: Henne 
Päivämäärä:   11.11.24 12:35:12

"Työuupumuksen selkeä aiheuttaja on todella huono johto. Ei minkäänlaista tukea, asioiden toimeksiantoa, tietämystä kenenkään töistä. Sohlataan menemään ilman minkäänlaista tietämystä."

Sama täällä. Työ olisi ihan jees ja mielenkiintoista, mutta kun ei täällä tiedä kukaan mistään mitään eikä osaa hoitaa mitään. Sählätään kaikki asiat mahdollisimman äkkiä, ja sitten jälkikäteen ihmetellään kun meni päin prinkkalaa. Kun myös asiakkaat ja toimittajat toimivat näin, mitä muuta voi odottaa kuin kaaosta? Kukaan ei kai keskity enää mihinkään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.11.24 12:40:23

Boreoutin tunnistan. Todella hankala tilanne. Määräaikainen kaiken lisäksi, eli jos ongelmaa johdon kanssa avaa, voi olla että ensi soppari olisi 50% työaika. Palkan tippumiseen tai töiden menettämiseen ei olisi varaa.

Lähettäjä: Konttorihiiri 
Päivämäärä:   11.11.24 13:04:37

Minä istun päivät pitkät toimistossa ja teen ajatustyötä sekä asiakaspalvelua.

Olen ihan loppu tähän. Voimat menee työpäivässä jaksamiseen.

Aiemmin tein fyysistä työtä enkä ollut juurikaan ihmisten kanssa tekemisissä, ja jaksoin paljon paremmin työssä ja elämässä.

Lähettäjä: sama täällä 
Päivämäärä:   11.11.24 13:36:35

Olen tehnyt todella raskasta fyysistä työtä vuosikaudet. En muista uupuneeni, painoin vaan menemään.
Sittemmin alanvaihtaneena tunnistan tämän ongelman. Merkitykselliset hetket harvassa, väsyn ihmisiin. On todella paljon työpäiviä jolloin vain vietän aikaa toimistolla palkan saamiseksi.
Välillä jos tuleekin enemmän hommaa niin on ihan ok.

Koen että elämä menee hukkaan, ja mietin jatkuvasti mitä kaikkea voisin ehtiä tekemään sillä ajalla. Olen perusluonteeltani tekevä ja aktiivinen ihminen, mutta työpaikalla valun ihan ameebaksi. Päätäkin särkee ja on nuhju olo.

JOten todellakin, myös kevyessä työssä voi väsyä. Asia on niin monisäikeinen: ihmisten väliset suhteet työpaikalla, työympäristö ja kulttuuri, merkityksellisyyden tunne jne.

Lähettäjä: 224 
Päivämäärä:   11.11.24 13:38:31

Ihan ''kivaa'' huomata, etten ole yksin ajatusteni ja tuntemusteni kanssa!

Onko teillä muillakin ns. häpeän tunnetta siitä, ettette jaksa tavallista työtä?

En tiedä pohjautuuko kysymykseni siihen, kun meillä ainakin töissä suurin osa on 40-60 v miehiä, joiden ajatteluun mahtuu vain se, että töistä ''saa'' olla pois vain jos on flunssa tai kipeänä fyysisesti. Ovat siis sitä sukupolvea joista osa elää vielä vanhan ajan mukaan...

Lähettäjä: 224 
Päivämäärä:   11.11.24 14:28:18

Anyone?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.11.24 14:40:40

Olen. Kuuden tunnin työpäivä fyysistä työtä viitenä päivänä viikossa ja olin muusta elämästä aivan pois pelistä, en siis yksinkertaisesti viikonloppunakaan jaksanut tehdä muuta kuin maata ja nukkua tai tuijottaa kattoon.

Sitten taas leppoisaa etätyötä kuuden tunnin päivä, josta sitä oikeaa työskentelyä ehkä muutama tunti korkeintaan, niin olin myös väsynyt, mutta pystyin kuitenkin toimimaan ns. normaali-ihmisten lailla, jaksoin mm. laittaa ruokaa ja siivota. Mutta mitään lemmikkejä, lapsia tai harrastuksia en jaksaisi.

En usko että pystyn ikinä kahdeksan tunnin työpäiviin, varsinkaan lähityössä.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   11.11.24 14:44:03

Yksi kaveri uupuu ihan missä tahansa työssä. Ihan sama mitä tekee niin pian loppuu jaksaminen ja alkaa valitus miten on niin hirveää ja raskasta. En voi kuin ihmetellä. Ei tunnu olevan päänupissa kaikki ihan kohdillaan, kun ei jaksa normaalia elämää. Mitään masennusta tms. muuta diagnoosia ei ole. Tuen kaveria parhaani ja oman jaksamiseni mukaan, mutta kieltämättä ainainen uupuminen ihan mihin tahansa työhön on aika raskasta läheisen roolissa kuunnella.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   11.11.24 15:35:30

M: Olisit iloinen, ettei itselläsi ole samanlaisia ongelmia.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   11.11.24 17:15:04

Olen kärsinyt yhtäaikaisesti boreoutin ja burnoutin oireista 80%työajalla. Työstä puuttuu mielekkyys, mikä tekee siitä todella tylsää, mutta koko ajan on kauhea kiire ja paine. Hiljaiset hetket on yhtä stressaavia kuin kiireisetkin, sillä kaikki työaika pitäisi kirjata laskutettaville hankkeille ja mihinpä kirjaat, jos et mitään hanketta pysty käytännössä edistämään? Työpäivä voi olla kaoottisen kiireinen, mutta silti mikään hanke ei ole edistynyt tavalla, josta voisit oikeasti laskuttaa. Tuntien kirjaaminen itsessään on suunnattoman stressin aihe pahimpina aikoina.

"Monesti ehdotetaan ratkaisuksi, että pyydä 4-päiväistä viikkoa, mutta se näkyy palkassa aika isona miinuksena, jos lähtee n. 20 % pois."

-Suomessa on progressiivinen verotus, mikä tarkoittaa, että jos bruttopalkka pienenee 20%, niin nettopalkka vain vähän reilut 10%.

Lähettäjä: 224 
Päivämäärä:   11.11.24 18:01:58

Se 10 prosenttiakin on liikaa, silloin kun jokainen tienattu euro on tärkeä :/ Tosiaan, jos olisi mahdollista, olisin jo tehnyt sen.

Lähettäjä: -4° 
Päivämäärä:   11.11.24 18:43:10

Juu, työ oli sellaista johon mielletään kielitaidottomien mamujenkin kykenevän.

Kun aloitin, toimipaikassa oli töissä seitsemän ihmistä. Melko nopeasti määrä vähennettiin neljään + osa-aikaiseen esimieheen. Johdolta tuli suunitelmat että tavoite on laskea määrä kahteen kokopäiväiseen, yhteen osapäiväiseen ja useampaa toimipistettä jaettuna hoitavaan esimieheen. Viidelläkin työntekijällä homma oli sellaista, että jouduin öisin miettimään minuuttiaikataulun valmiksiseuraavalle päivälle, että sain hommat suoritettua työajan puitteissa. Tähän päälle johto päätti, että 10+10min päivästä pitää käyttää täysin hyödyttömiin kalvosulkeisiin, jossa kerrataan kuka tekee mitäkin, vaikka jokaisen työnkuva ja rutiinit olivat 100% selkeät ja piirrellän hymynaamoja taululle kuinka koetaan omat ja kavereiden onnistumiset.

Lisäksi talon sisäinen sijaispankki lakkautettiin ja käytännöksi otettiin, että kuka tahansa voidaan milloin tahansa siirtää mihin tahansa toiseen toimipaikkaan, eli aamulla töihin lähtiessä et ikinä tiennyt, missä lopulta työpäiväsi teet. Toimipaikkojen käytännöt olivat vielä toisistaan hyvinkin eroavia. Oman toimipisteen työt hoitamaan otettiin sitten jostain välitysfirmasta sellainen lähes aina ammatti- ja kielitaidoton mamu, joista useimmiten oli enemmän haittaa kuin hyötyä (paras tapaus yritti raiskata työkaverin kesken päivän), jolloin seuraavana päivänä sait siihen minuuttiaikatauluun yrittää mahduttaa vielä toisen toilailujen korjauksetkin. En vielä tänäkään päivänä ymmärrä mistä firma oli keksinyt, että tällä metodilla saataisiin säästöjä aikaan... Hyviä työntekijöitä ei ainakaan enää saatu pysymään töissä.

Lähettäjä: Juuh 
Päivämäärä:   11.11.24 22:14:00

Valmistuttuani en saanut heti oman alan töitä vaan olin vuokra-asuntoja välittävän firman aspassa. Vastasin puhelimeen, sähköposteihin ja toimistolle tulevien ihmisten kyselyihin. Jos asunnossa oli edellinen asukas, asuntoa pääsi katsomaan tiettynä päivänä tiettyyn aikaan. Päivä ja aika oli ilmoitettu nettisivuilla.

Tein työtä 1,5 vuotta ja sitten oli pakko lopettaa. Ihmiset olivat kyllä ystävällisiä, mutta epätoivoisia. Minä en tehnyt päätöstä asunnon saajasta, mutta yleensä puhelimessa ja sähköposteissa kerrottiin kurja ja surullinen elämäntarina.

Toinen raskas ryhmä oli tikusta asiaa -soittelijat. Ilmeisesti olivat saaneet saman ohjeen kuin joskus työnhakuun: soita ennen hakemuksen jättämistä, niin jäät mieleen. Harmi vain, ettei heillä ollut oikeaa asiaa. Puhelut olivat tyyliä ”Hei, teillä on vuokrattavana asunto X. Netissä lukee, että hissitalo. Onko tämä asunto sellaissa rapussa, jossa on hissi?” tai ”Ilmoituksessa lukee, että keittiössä on astianpesukone. Kuuluuko se vuokraan?”

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   12.11.24 07:32:15

"En tiedä pohjautuuko kysymykseni siihen, kun meillä ainakin töissä suurin osa on 40-60 v miehiä, joiden ajatteluun mahtuu vain se, että töistä ''saa'' olla pois vain jos on flunssa tai kipeänä fyysisesti. Ovat siis sitä sukupolvea joista osa elää vielä vanhan ajan mukaan..."

Vähän asian vierestä, mutta meillä nuo 40-60v. miehet on pahimpia saikuttajia, jotka lähtevät vaikka kesken päivän jos esimies komentaa tekemään jotain epämieluisaa tai vähän jotain ekstraa. Ratkaisu on siis ollut että naiset tekevät raskaat, työläät ja likaiset työtehtävät, jota nuo herkkikset miehet eivät halua tehdä. ":D"

Lähettäjä: ciel 
Päivämäärä:   12.11.24 09:32:13

Olen uupunut 40 h/vko toimistotyössä. Muutamia syitä tähän mm.

- kollega vaihtoi työpaikkaa ja osa hänen toimeenkuvastaan (myyntilaskutus) siirrettiin minulle muiden hommieni oheen

- samaisen kollegan lähdön vuoksi hänen toimipisteeseensä syntyi tekijävaje, koska yritys päätti olla palkkaamatta ketään hänen tilalleen. Toisen toimipisteen vajausta päätettiin paikata siten, että tein 60%/40% systeemillä työaikani näissä kahdessa toimipisteessä. Työpisteeni saattoi vaihtua pahimmillaan joka päivä, ja minulla jäi jatkuvasti molempiin toimistoihin keskeneräisiä asiakastapauksia pöydälle. Keskeneräisestä asiasta toiseen poukkoilu alkoi käydä nopeasti raskaaksi, ja tästähän kärsivät myös asiakkaat.

- tästä toisesta toimipisteestä, johon minut siirrettiin osaksi viikkoa töihin, toinen kollega ilmoitti jäävänsä äitiyslomalle. Hänen toimenkuvansa (järjestelmäkehitys) siirrettiin myös minulle, koska tehtävän hoitaminen edellytti järjestelmämme aiempaa tuntemusta eikä siksi ollut mahdollista siirtää äitiyslomasijaiselle (joka ei tuntenut taloa ennestään).

Tässä olikin sitten soppa valmis: kahden työntekijän vastuualueet uusina opeteltavina kokonaisuuksina niskaan ja siihen päälle juoksuttaminen kahden eri toimipisteen välillä päivästä toiseen. Liikaa kerralla ja kamelin selkä katkesi.

Lähettäjä: :: 
Päivämäärä:   12.11.24 09:58:20

Uuvuin itse työssä jonka koen olevan paljon nykyistä kevyempi.

Ei ollut selkeitä ohjeita/toimintatapoja, ei palautetta, jätettiin tekemään sekava työnkuva yksin. 6kk jälkeen sain palautetta etten pärjännyt tarpeeksi hyvin ja saan lisäaikaa 3kk tai koeaika puretaan. Edelleen ei mitään indikaatiota siitä mitä olin tehnyt väärin, vaikka toki tiesin etten aina saanut paljoa tehtyä kun olin niin hämilläni. Sekavat (tai suorastaan väärät) ohjeet johtivat virheisiin. Lopuksi tein paljon virheitä kun stressitasot nousivat.

Johdossa yksi henkilö oli todella aggressiivinen ja kovaäänisesti vihainen toimistolla. Olen aika arka ja sen myötä en oikein kehdannut kysyä apua. Loppujen lopuksi pärjäsin ihan ok kun esimies vaihtui. Etenemismahdollisuuksia tai mitään työnkuvan kehitystä ei kuitenkaan ollut, ja palkka oli niin alhainen että oli jatkuvasti tosi paljon rahastressiä. Koko ajan luvattiin mahdollisesti uusia kiinnostavia tehtäviä tai koulutusta, niitä ei ikinä tullut.

Koin myös ehkä vähän hankalaksi sulautua työporukkaan. Sain myös jatkuvasti toimistolta erinäisiä flunssia ja kamalia sairauksia ja pakotin itseni sairaana töihin. Olin aika rikki koko asiasta.

Loppujen lopuksi lähdin ja pätevöidyin uuteen mielekkääseen työhön. Käsittelemätön uupumus kuitenkin kummittelee edelleen ja itsetunto on edelleen kehno.

Lähettäjä: :: 
Päivämäärä:   12.11.24 10:04:36

Tunnistan kyllä saman ilmiön kuin aloittaja.

Usein uupumuksen hoitoon tarkoitetut ohjeet ja resurssit puhuvat siitä miten pitäisi lopettaa pitkän työpäivän tekeminen, käydä kävelyllä, ym. Itse en koskaan tehnyt mitään pitkää päivää (tosin en kyllä pitänyt taukoja, sekin oli virhe) ja aina vähän kuitenkin liikuin. Kyllähän ohjeista usein saa sellaisen kuvan että työuupunut voi olla ainoastaan jos tekee töitä kellon ympäri ja ohjeet ovat usein vähän yhdentekeviä.

On myös helppo hävetä sitä ettei itse pärjää ns.helpossa työssä kun kaverit tekevät pitkiä tunteja lomien läpi rahoitusalalla yms. Mutta ei se tee uupumuksesta yhtään vähemmän relevanttia.