Lähettäjä: Salli 
Päivämäärä:   11.11.24 10:48:40

Olen jo useamman vuoden pyöritellyt päässä ajatusta muuttaa pk-seudulta jonnekin muualle pienelle paikkakunnalle.

Olen kuitenkin huomannut, että ystävien tai edes tuttavien löytäminen on vaikeaa. Etenkin sinkkuna sekä lapsettomana. Lapsien vanhemmat tuntuvat luonnostaan löytävän toisensa ja ehkä lapsien harrastukset yhdistävät.

En edes ole miettinyt minne päin suuntaisin. Pitäisi olla suhteellisen elävä paikkakunta, jossa voisi ehkä tehdä talkoo yms, toimintaan. Osassa tuntuu olevan sisäänpäinlämpeävät piirit, jotka eivät uusia joukkoon mielellään ota.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   11.11.24 10:54:18

Talkootoiminnan verran pääsee aina mukaan ! Nykyisiin ystäviin voi pitää yhteyttä modernein välinein ja tavatakin aika ajoin vaikka uusia sellaisia ei heti saisikaan !

Lähettäjä: Mummotamma 
Päivämäärä:   11.11.24 10:58:08

Erilaiset harrastuspiirit ja täällä landella kansalaisopiston erilaiset kurssit on hyviä yksinäisille!
Karaokekurssi, lukupiirit, kokkikurssit, erä-ja metsäkurssi yms yms yms

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   11.11.24 11:26:46

Aikuisena ei välttämättä mistään. Jos kuitenkin olet juurikin talkooihminen ja joka porukkaan soluttautuja, tutustut kuitenkin jollakin tasolla.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   11.11.24 11:57:02

Verkostoiduin menemällä paikallisen hevosystäväinseuran toimintaan mukaan.

Lähettäjä: jyskä 
Päivämäärä:   11.11.24 11:59:59

Salli, ainoa keino kyseiseen ongelmaan on viedä ystävät mukanaan!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.11.24 12:01:57

Mä oon löytänyt ystäviä töistä, tallilta ja koiraharrastuksesta. Moniin koiratuttuihin tutustunut Facebookin kautta :)

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   11.11.24 12:09:17

Löydät varmasti ainakin tuttavia, ehkä myös ystäviä. Harrastuspiireissä liikkuvien ihmisten sosiaaliset piirit saattavat olla aika täynnä jos on asunut ikänsä pienellä paikkakunnalla. Mutta suosittelen kertomaan avoimesti ystävän kaipuusta, sinulla on siihen hyvä syykin kun muutat uutena paikkakunnalle. Kun pääset johonkin harrastustoimintaan mukaan, niin kutsu harrastuskaverit illanistujaisiin, niin saat murrettua harrastuskaveruuden ja ystävyyden välisen rajan.

Jos rohkenet, niin kirjoita päivitys kaupungin someen ja kerro millaista ystävää ja mihin tekemiseen etsit. Spr:n ystävätoiminta kannattaa myös googlata. Tai sitten tee päivitys ht.nettiin paikkakunnan mainiten, täältäkin saattaa löytää ystävän!

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   11.11.24 12:21:09

Asuin pienellä paikkakunnalla. Oli vaikea saada ystäviä. Harrastus piiristä ei löytynyt, olin osittain ulklpuolinen yhteisistä matkoista ei kerrottu. Hevosseura oli siisään lämminnyt, ulkopuolisia ei tarvittu/kaivattu edes talkoisiin. Työkaverit olivat. itseäni nuorempia. Lopulta muutin pois ja nyt kaikki on hyvkn

Lähettäjä: pörri 
Päivämäärä:   11.11.24 13:07:13

Pieniä paikkakuntia löytyy myös ihan Uudenmaan alueeltakin. Pienellä paikkakunnalla yleensä auto on lähes välttämätön ja autolla pääsee sitten kulkemaan tarvittaessa vaikka helsinkiin, jos kavereita on enemmän siellä.

Pieniä paikkakuntia uudellamaalla on mm. Inkoo, Karjalohja, Pornainen, Pukkila, Askola, Myrskylä, Lapinjärvi... Ja sitten löytyy vielä pienempiä kyliä vaikka millä mitalla.

Itse asun eräässä näistä pienistä paikkakunnista ja täällä ainakin on Marttakerhoa, talkoohommia ja joitain harrastuksia, kuten kansalaisopiston kursseja, joissa voi tavata ihmisiä. Mutta koska Helsinkiin ajaa reilussa tunnissa, täältä on helppo lähteä tapaamaan ystäviä muualle ja voi käydä vaikka harrastuksissakin isommassa kaupungissa.

Lähettäjä: Sösö 
Päivämäärä:   11.11.24 14:40:52

Jos menet töihin ja työtä tehdään läsnä, niin sitä kautta voi ystävystyä. Muuten voi olla hankalaa. Lisäksi jos opiskelet jotain niin että opintoja on läsnäolona, niin siitä saa ehkä myös kavereita. Ihan vaikka joku kansalaisopiston kurssikin.

Tai sitten ei.

Minä tulen toimeen ihmisten kanssa ja minua on ilmeisesti helppo lähestyä, mutta jostain syystä en silti onnistu ystävystymään missään ja kenenkään kanssa. Ehkä hetkeksi saan kaverin, mutta sitten minut suljetaan ulos.

Äitini asuu pikkupaikkakunnalla ja hirvittää, jos minun pitääkin muuttaa sinne hänen omaishoitajakseen. Vaikka olen ollut siellä viikkokausia putkeen, niin olen yksin. Vanhat kaverit ja tutut eivät juurikaan ota mukaan ja uudet tuttavuudetkin ignooraavat.

Olin tuolla pikkupaikkakunnalla kesällä eräissä pihajuhlissa ja vaikka tulin ihan hyvin juttuun, niin oli todella ulkopuolinen olo kun muilla oli parempaa seuraa eikä minun olemassaoloni jaksanut small talkia enempää kiinnostaa. Ja kun seuraavana päivänä olin kuskina hakemassa sieltä siskollani unohtunutta tavaraa, niin kukaan, siis KUKAAN ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota vaikka moikkasin ihmisiä ja koetin jutella heille. Eräs tyyppi tarvitsi kyydin kotiin, mutta kaikki kommunikointi käytiin siskoni kanssa vaikka jokainen tiesi, että minä olen kuskina. Todella kummallinen olo kun minut noin ignoorataan...

En siis haluaisi muuttaa tuonne enkä oikein muuallekaan, kun näin nelikymppisenä lapsettomana sinkkuna on todella vaikea saada ystäviä, kun vanhat ystävätkin kaikkoavat omiin elämiinsä :/

Lähettäjä: Nelli 
Päivämäärä:   11.11.24 15:11:18

Olen asunut jo vuosia pienellä paikkakunnalla ja ystäviä ei ole. Aina välillä yritän järjestää jotain/lähteä jonnekin,mutta ei vaan tunnu ystäviä löytyvän.Tuttuja sit sitäkin enemmän,mutta ei ketään kenen kanssa istua iltaa/kahvitella. Onneksi on hyviä ystäviä muualla,joiden kanssa vaihtaa ajatuksia.

Lähettäjä: elli 
Päivämäärä:   11.11.24 15:14:03

Minä kipuilin kanssa joskus tuon ystäväasian kanssa, varsinkin silloin n. 30-vuotiaana kun tuntui että ne vähätkin kaverit etääntyi saadessaan lapsia.
Mutta aika hyvin olen hevosympyröistä löytänyt kavereita, sitten kansalaispiston piireissä ja muissa harrastuksissa. Parhaiten tutustuu niihin muihinkin, jotka eivät ole paljasjalkaisia paikallisia. Pitää vaan olla itse avoin ja aktiivinen, kotoa ei oikein kukaan tule hakemaan. Aiemmin koin paljon ulkopuolisuuden tunteita, mutta sen suhteen olen saanut aikaiseksi muutoksen parempaan. Se ulkopuolisuudentunne olikin vain omassa päässäni ja siitä tuli kierre. Kun aloin olla avoimempi ja suhtautua muihin positiivisemmin, koin myös ystävyyssuhteisen syvenevän ja ulkopuolisuudentunteen vähenevän. Tämä on ollut kyllä ihan terapian ansiota.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.11.24 15:15:36

Minä käyn 1-3kk välein synnyinpaikkakunnallani toisella puolen Suomea. Vanhemmillani on vierashuone jossa silloin yövyn. Näen joitain kavereitani nykyään useammin kuin aiemmin. :D

Muuta Turkuun tai Tampereelle? Kangasala tai muuten suht lähelle isoa kaupunkia?

"Äitini asuu pikkupaikkakunnalla ja hirvittää, jos minun pitääkin muuttaa sinne hänen omaishoitajakseen. "

Ei sinun PIDÄ. Sinulla on vapaus valita.

Lähettäjä: b 
Päivämäärä:   11.11.24 15:55:36

Eiköhän ne ystävyydet lähde ihan alkuun siitä että ollaan jonkun kautta tuttuja ja (pitkän)ajan kanssa tutustutaan lisää. Ei voi olettaa että heti aletaan istumaan iltaa ja kahvittelemaan. Kaikilla on elämä niin kiireistä nykyään että ei ole aikaa eikä jaksamista tyhjänpäiväiseen kahvitteluun jos on työelämässä.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   11.11.24 16:35:43

Ei ystävien tarvitse asua vieressä. Autolla pääsee liikkumaan. En minäkään koskaan kavereitani näe siten, että olisi pikku bussimatka tai puhumattakaan kävelystä. Etänä muutenkin pidetään pääosin yhteyttä.

Tuskin tulet koskaan saamaan mitään läheisiä ystäviä pikkupaikkakunnalta. Ehkä hyviä tuttuja, muttei muuta.

Lähettäjä: mui 
Päivämäärä:   11.11.24 17:12:59

Pikkupaikkakunnat ovat karseita paikkoja, sisäänpäinlämpiäviä juorupesiä. Jos sukusi ei ole asunut siellä vähintään 5 sukupolvea, tulet aina olemaan ulkopuolinen. mun kaveri yritte 17 vuotta yhdellä Uudenmaan paikkakunnalla, mutta oli yhä "se hesalainen". Lopulta hän luovutti ja muutti tajas stadiin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   11.11.24 17:49:25

Ystävien löytäminen aikuisena pieneltä paikkakunnalta on lähes mahdotonta, jos sattuu olemaan nainen ja vielä sellainen jolla ei ole lapsia. Naisten verkostot työpaikoillakin on mallia "lapsi samassa hoitopaikassa/koulussa" Lapsi tekee sinusta muiden silmissä kunnollisen, ylipäänsä sellaisen jonka kanssa uskaltaa olla tekemisissä (ja jos vielä satut olemaan sinkku, niin sitten sinussa vasta vikaa onkin )Miehillä on hiukan eri juttu, he ovat enemmän kiinnostuneita toisistaan yksilöinä, esim. harrastuksissa ammatilla tai perheellä ei ole niissä niin väliä kunhan homma toimii siinä mitä milloinkin tehdään. Naisilla on helposti perhe ja äitiys mukana aina ja kaikkialla, vaikka olisivat yksin matkassa ja tarkoitus olisi harrastaa porukassa. Itse olen asunut pikkupaikkakunnalla lähemmäs 15 vuotta, edelleen ainoat ystävät on muualla päin. Ainoat tutut on työkavereiden lisäksi tulleet miehen harrastuksen kautta.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   11.11.24 17:59:50

Hyvin hankalaa, minullakaan ei lapsia ja yksineläjä olen. Edellisellä paikkakunnalla (alle 3000 asukasta) kävin pari vuotta kansalaisopiston kurssilla, missä olin ainoa alle 75v ikäinen. Työpaikalla vain muutama ihminen, heillä omat kuviot lähinnä perheen kesken. Koirapiirit (minulla siis koiria) oli aika pienet, joskus käytiin yhteislenkeillä, mutta eipä siinä paljon juttelemaan päässyt kun kaikki käveli niin etäällä toisistaan.

Nykyinen paikkakunta vähän isompi +8000 asukasta. En tunne vielä ketään vuoden asumisen jälkeen. Työkavereilla taas omat kuviot, eivät ole kiinnostuneita treffailemaan vapaa-ajalla. Minulla on joka päivä eri työaika, joten tässä vaiheessa mikään säännöllinen harrastus ei onnistu. Hevosia ei varaa harrastaa, paikkakunnalla on ehkä yksi tunteja tarjoava talli. Haasteelliseksi menee.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   11.11.24 18:01:58

Omalla kohdallani tuntuu mahdottomalta. Minulla on kyllä harrastuksissa tuttuja, joiden kanssa toisinaan vietän aikaa jos satun paikalle kun jostain asiasta sovitaan, mutta en varsinaisesti ole päässyt mihinkään muodostuneeseen porukkaan mukaan, eikä minua kutsuta mihinkään oma-alotteisesti. Alkuun ei haitannut, mutta nykyään harrastaminenkin on alkanut vähän maistua puulta, kun en vaan pääse missään porukkaan mukaan.

Edellisellä paikkakunnalla kaikki kaverit oli töiden kautta. Nykyään teen etätöitä toiselle yritykselle niin ei tule samalla tavalla ystävystyttyä kenenkään kanssa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.11.24 18:03:03

Mulla ei koskaan ole ollut läheisiä kavereita että osaisin kaivata sellaisia ihmissuhteita elämääni. Sen takia on ollut helppo vaihtaa paikkaa. Viihdyn hyvin yksin.

Lähettäjä: xx 
Päivämäärä:   11.11.24 18:29:13

Itse olen nyt pari vuotta asunut pienellä paikkakunnalle (vajaa 3000 asukasta) ja koen, että täällä on helpompi tutustua ihmisiin kuin isolla paikkakunnalla.

Olen aina asunut keski-uudellamaalla tai helsingissä ja siellä on vaikea tutustua. Harrastuksia on paljon ja ihmiset hajaantuu. Vaikka tapaisit jonkun mukavan oloisen ihmisen harrastuksen kautta, et välttämättä törmää tähän enää koskaan, jos tämä sattuu lopettamaan harrastuksen. Sattumalta on vaikea törmätä samaan ihmiseen moneen kertaan. Vaatii siis itseltä paljon aktiivisuutta, että oikeasti on aktiivinen jossain harrastusseurassa tms.

Pienellä paikkakunnalla törmää samoihin ihmisiin jatkuvasti ja siten pystyy heihin myös tutustumaan. Esim. jollain kansalaisopiston kurssilla käy samat naamat vuodesta toiseen ja samoja ihmisiä tapaa niin lenkkeillessä, kirjastossa kuin siinä kylän ainoalla huoltoasema-/lounasravintolassakin.

Toisaalta sitten on hankalampaa, jos opiston kurssit tai talkoohommat ei kiinnosta. Ja iältään nämä aktiivisemmat ihmiset on yleensä melko vanhoja. Jos ikää on 20-30v. on vaikea löytää saman ikäistä seuraa.

Lähettäjä: Ylös-ulos-lenkille 
Päivämäärä:   12.11.24 00:38:23

Kun itse muutin vieraalle paikkakunnalle, sain ystäviä koiran kautta. Koira alkoi lenkillä leikkiä toisen koiran kanssa, jolloin päätimme aloittaa koirien ulkoiluttamisen yhdessä. Toiseen koiransa ulkoiluttajaan tutustuin myös, jolloin jutellessa selvisi, että harrastamme kumpikin hevosia.

Toisella paikkakunnalla ystävystyin pikkuliikkeessä samaan aikaan asioineen kanssa. Hän kutsui luokseen kylään, sillä hänkin oli hevosharrastaja. Tälläkin paikkakunnalla tutustuin edellä mainitsemani koiran kautta ihmisiin. Naapurustossa asunut nuori tuli kysymään, voiko ulkoiluttaa koiraani. Koskaan ennen en ollut antanut koiraa kenellekään vieraalle ulkoilutettavaksi. Nyt kannatti, sillä tutustuin nuoren kautta hänen vanhempiinsa ja vierailimme usein toistemme luona.

Kotiin jäädessä ei tutustu ihmisiin paitsi somen kautta. Itse en ole someihmisiä.

Lähettäjä: muikku 
Päivämäärä:   12.11.24 01:23:49

Mistään et saa ystäviä jos olet sinkku nainen, sanotaan alle 70v. Kaikki paikkakunnan naiset on sitä mieltä että olet tullut vokottelemaan heidän miehet, ja miehet on sitä mieltä että sinkku nainen on vapaata riistaa joka kaatuu mielikseen kenen vaan ukkomiehen alle.
Olet ulkopuolinen ja vaara.
Sen veran olen asunut pikkupaikkakunnilla ettei koskaan enää! Karmeaa väkeä ihan joka paikassa!

Lähettäjä: Kivaa 
Päivämäärä:   12.11.24 07:16:33

Omien harrastusten kautta löytyy hengenheimolaisia. Useimmissa on ryhmiä joissa ajatuksia vaihdetaan. Yksi sosiaalisimmasta on talviuimarit.
Tietysti sosiaaliset taidot on hienovaraisia joten väkisin ei ihmissuhteita saa muodostettua.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   12.11.24 07:25:22

Ihan ne nykyiset kaverit kai jatkaa olemassaoloaan?

Vaikka en itse ole muuttanut 20 vuoteen yli kilometriä, niin lähimmät ystävät asuu nykyään kuka missäkin, eikä niitä samassa kaupungissakaan asuvia käytännössä koskaan näe livenä. Työn kautta on kavereita, joiden kanssa käydään joskus lounaalla tai lasillisella. Onneksi on digitaaliset yhteydenpitovälineet, niin saa noita pidempiaikaisiakin ihmissuhteita pidettyä yllä. Omassa asuinpaikan valinnassa on aika turha roikkua kavereiden sijainnissa, koska hekin elävät ihan omaa elämäänsä.

Pk-seudun ympärillä on lukuisia pikkupaikkakuntia lyhyen matkan päässä, mistä on helppo käydä kaupungissa tapaamassa ihmisiä. Helsingin sisäiset yhteydet on sen verran haastavia tiettyihin suuntiin, että siinä se 50km lisää moottoritietä ei välttämättä lopulta hidasta hirveästi ihmisten tapaamista ainakaan viikonloppuisin. Toki ei kannata ehdoin tahdoin jonnekin Inariin asti muuttaa, jos haluaa ystäviään tavata pk-seudulla, mutta pieniä paikkakuntia on tosiaan ihan kohtuullistenkin yhteyksien päässä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   12.11.24 08:38:18

Asun kehyskunnassa, enkä ole täältä kotoisin. Nuoruuden kaverit jäi synnyinpaikkakunnalle ja välit hiipuivat ajallaan. Lasten kavereiden vanhemmista en ole saanut uusia kavereita. Sellaisia kyllä joita voi muutaman lauseen jututtaa kaupassa mutta ei mitään henkilökohtaista. Kavereita saa harrastusten kautta, mutta sydänystäviä ei ole vastaan kävellyt. Elän siis perheelleni ja harrastuksille (koirat ja hevoset). Hyvää elämää se näinkin on. Maailma on tarjoillut matkalla niin paljon puukkoja selkään, että en enää edes kaipaa ystäviä joilla on veitset mukana.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.11.24 14:24:52

Paikalliseen FB ryhmään vaan kaverin etsintää ja laitat kriteetit. Moni kans laittanut Naistenhuoneeseen hakua päälle kyseiselle alueelle.

Lähettäjä: Mutsi 
Päivämäärä:   12.11.24 14:35:51

Meidän kylällä on aktiivinen marttayhdistys jossa on suuri ikäjakauma. Tällä viikolla käydään kokkailemassa joulun ruokalahjoja, lauantaina kokoonnutaan pikkujoulujen merkeissä. Olen ollut vasta vähän aikaa mukana, mutta toimintaan pääsee todella helposti mukaan jos haluaa. Toimintaa on laidasta laitaan, toki paljon kotitalousaiheita mutta myös retkiä.

Lähettäjä: ihiohoh 
Päivämäärä:   12.11.24 16:18:15

Älä ylipäätään muuta pikkupaikkakunnalle. Ei niillä voi elää.