Lähettäjä: Henki loppuu
Päivämäärä: 10.11.24 14:30:30
Alan olla oikeasti aivan loppu enkä tiedä enää kuin yhden konstin millä asiat ratkeaa lopullisesti.
Olen ollut yhteydessä mt-polille että pääsisin juttelemaan, mutta aikoja ei vain ole. Ehkä siksi kirjoitan tänne.
2v sitten päättyi pitkä parisuhde, jonka jälkeen jäin yksin. Muutamia kertoja olen joutunut pyytämään apua exältä, ja hän on auttanut. Mutta hänellä on jo uusi elämä, enkä haikailekaan hänen perään, mutta niin karulta kuin se kuulostaakin niin ei ole ketään muuta kuin hän, keneltä apua voi pyytää (koskien hevosia). Ystäviä minulla ei ole kuin 2, ja molemmat asuvat kaukana, joten hoidamme yhteyden puhelimella ehkä kerran viikossa tai kahdessa.
Taloudellinen tilanteeni on aivan kuralla. Toimin yrittäjänä keikkatöissä, joita on säännöllisen epäsäännöllisesti. Teen kuukaudessa n. 150-180h töitä, kun tarve olisi yli 200h/kk, että pärjäisin rahallisesti.
Asun omakotitalossa, jonka pihassa on talli. Eron jälkeen asiakashevosia olen laittanut pois, koska fyysisesti (ja henkisesti) en jaksa hoitaa hevosia sekä käydä muualla töissä. Nyt tallissa enää 2 omaa hevosta, joista toinen yhteisomistuksessa 2 muun kanssa. Toinen hevosista lähtee monttuun, ja kimppaheppa lähtee valmennukseen muualle, ja talli sulkeutuu joulukuussa.
Minulla on kovat asuntolainat niskassa. Lainan lyhennyksiin menee n.1700€/kk, 2 eri lainaa. Sähköt, pakolliset vakuutukset, ALV, poltto-aineet ja muut laskut nielevät kuukaudessa pari tonnia.
Nyt kun hevosista ei juurikaan saa enää vähennyksiä, alvin osuus on kuukaudessa 700-900€.
Kiinteistö on ollut nyt myynnissä kohta 1,5v. Tänä aikana on ollut tasan 2 ostaja-ehdokasta. Nyt tietysti sanotte, että hinta on liian kova, voi olla, mutta velkaakin on sen verran että halvemmalla ei voi myydä. Vuokrata en uskalla.
Ruokalaskut kk on n. 100-150€ Ruokaa ei vain ole varaa ostaa. Syön töissä hävikkiruokaa, ja tuon osan hävikistä kotiin. Olen myös "lainannut" töistä maitoa, juustoa, levitettä ja kahvia, silloin kun siihen on mahdollisuus.
En ole ostanut moneen vuoteen itselle muuta vaatetta kuin sukkia ja pikkuhousuja.
Tuntuu että koko elämä on yhtä selviytymistä: rahat on kokoajan loppu, ystäviä ei ole, itkettää, hermot on tiukalla. Kokoajan pelottaa, että jos sattuu jotain. Jos tuleekin joku isompi lasku jostain? Jos auto särkyy tai vaatii huoltoa (öljynvaihdossa pitäisi käydä, viimeksi vaihdettu 1,5v sitten ja ajettu kohta 30.000km)? Entä jos työt loppuukin? Tiedän n. kk eteenpäin työt, nyt poikkeuksen tekee talvi koska sain sopimuksen kausityöntekijäksi, mutta nekin loppuu huhtikuun lopussa. Entä sitten? Ehkä keksin jotain niinkuin tähänkin asti, mutta todellatodella stressaava tilanne.
Leposyke on ollut jo pitkään 70-80. Nukun huonosti, vaikka olen äärimmäisen väsynyt. Uni ei vain tule, ja se on katkonaista. Voin tuijottaa kattoon sängyssä useamman tunnin, enkä edes huomaa ajankulua. Ruokahalua ei ole, tosin ei ole juuri mitään mitä syödäkkään. Voi mennä kaksikin viikkoa, etten syö lämmintä ruokaa. En jaksa, enkä halua tehdä. Silloin kaurapuuro maistuu taivaalliselta!
Olen huomannut etten jaksa oikein välittää enää itsestänikään niinkuin ennen: suihkussa käyntiä saatan lykätä viikolla, kun ei vaan jaksa. Töihin lähtiessä fiksaan vanhan meikin sinnepäin, kunhan silmänaluset ei ole mustat. Hiukset voi laittaa ponnarille tai päähineen, joka peittää likaisuuden.
En tiedä enää kauanko jaksan. Tuntuu että tukehdun.
Olen yrittänyt jos talon saisi myytyä. Elämä helpottuisi: ei olisi lumitöitä eikä jatkuvaa uuninlämmitystä.
Sanoin kimppahevosen toisille osakkaille että haluan luopua omasta osuudestani nyt kun hevonen siirtyy valmennukseen ja kulut kasvavat. Tämä ei kuulemma käy, koska heidän osuutensa sitten kasvaisivat kohtuuttoman suureksi. Olen myös ehdottanut että myydään hevonen kokonaan pois, mutta sekään ei käy koska "siihen on nyt niin paljon panostettu että katsotaan miten ura lähtee nousuun".
Olen umpikujassa. Yritystä en voi lopettaa ja siirtyä ns. tavalliseksi työntekijäksi, koska perus kahden tonnin palkalla en saa kuluja katettua. Nyt esim. liikevaihto oli syyskuussa 4700€ ja voitto 2200€, käytännössä tuo 2200 jää henk.koht.laskuihin ja lainanlyhennyksiin eli jos ei yllätyksiä tule niin eletään +-nolla.
Elämä on ihan paskaa. Toivon että koko talo palaisi maan tasalle. Toivon että jonkun mutkan takaa tulisi rekka jota ei voi väistää. En keksi enää muuta, ei ole enää voimia mihinkään muuhun.
|