|
Lähettäjä: Kissaton
Päivämäärä: 10.11.24 11:03:16
Meillä ei ole ikinä ollut kissaa. Toki lapsuuden kodissani oli aina kissoja ja äidilläni on edelleen kissoja sekä monilla muilla läheisillä ystävillä ja sukulaisilla on kissoja eli eivät ne nyt niin vieraskaan asia ole. Lapsemme pitää kissoista todella paljon ja aina jos olemme jossain missä on kissoja niin ei muuta teekkään kuin istuu odottamassa, että saa ujommasta kissasta seuraa tai leikkii kissan kanssa. Lapsi on nyt 13 vuotias ja olen aikaisemmin ajatellut kissan olevan meille ”huono” lemmikki koska lapselta jäi usein pienenä ulko-ovet auki ja riski kissan karkaamiselle olisi ollut suuri. Lisäksi meillä on/ on ollut koira ja kaneja. Etenkin kanien takia en ole halunnut ottaa kissaa koska niiden yhteiselo ei kuulemma ole kovin toimivaa tai kissa voi yrittäessään leikkiä vahingoittaa kanien silmiä. Kumminkin käymme työissä ja koulussa eli lemmikkien on pystyttävä olemaan keskenäänkin kotona. Nyt ei ole kuin koira vanhus ja olen alkanut enemmän pohtimaan mahdollisuutta ottaa kissa.
Aikaisemmin olen ajatellut, että löytökissa olisi sellainen minkä ottaisimme. Käymme paljon eläinsuojeluyhdistyksen kissatalolla, mutta totuushan on kuitenkin se, että nämä kissat ovat usein arkoja ja vieraille sähiseviä. Lapsi saattaa istua sen parikin tuntia kissahuonern lattialla ennen kuin kissa uskaltaa tulla nuuhkimaan ja pienestäkin äänestä muualta säntää pakoon ja piiloon. Haluaisin leikkisän, rohkean ja seurallisen kissan joka viihtyy ihmisten lähellä ja jota voisi ulkoiluttaa.
Yhden puolitutun luona sain tutustua bengaleihin ja siinä oli kissat joihin ihastuin niin paljon, että aloin haaveilemaan kissasta entistä enemmän. Ne olivat juuri sellaisia seurallisia, todella leikkisiä ja eläväisiä kissoja. Ulkonäkökin viehätti todella paljon. Mutta monessa paikassa luki, että niitä ei suositella ensimmäisiksi kissoiksi koska ovat niin vaativia lemmikkejä ja kaipaavat paljon aktiviteettia. En siis tiedä myisikö edes meille kukaan ko rodun pentua ja onko bengali oikeasti niin vaativa, että sen kanssa ei pärjää jos ei ole aikaisempaa omakohtaista kokemusta kissoista?
Burmat ovat esitttelytekstien mukaan myös seurallisia jne, mutta muutamalla tutulla missä kyläilemme paljon on burma ja nuo kissat eivät vain jotenkin vetoa minuun. Ovat jotenkin tylyn näköisiä ja kamalan pasiivisia/ makoilevat paljon ja niiden äänikin on tympeää rääkymistä. Totta, että tulevat kyllä lähelle tervehtimään, mutta niistä puuttuu se eloisuus mistä kissoissa tykkään.
Joten suositelkaapa kissarotuja mihin kannattaisi perehtyä tai mikä voisi olla meille sopiva kissarotu? Toki yksilöitä riittää kaikissa roduissa, tämän tiedostan.
|