Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   10.11.24 09:49:35

Keski-ikäisenä ja paljon nähneenä mennyt kaikki usko ihmisiin. Haluaisin niin kovasti olla se sama luottavainen ihminen kuin nuorempana, mutta ei. Pettymystä pukkaa, vaikka yritän olla asettamatta mitään odotuksia. Miten muut olette ratkaisseet tämän? Olen sosiaalinen luonne, joten en voi ryhtyä erakoksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.11.24 10:02:55

Olen yrittänyt ajatella että kierous on vaan ihmiseen rakennettu heikkous. Kyllä sitä itsekin juoruilee selän takana tai ihmettelee julkkisten toilailuja.

Mutta kieltämättä masentaa, kun taas selvisi että yksi kaverimies pettää vaimoaan. Ei ole kertonut mulle, kun tietää etten hyväksy. Ja sitten on tietty kaikki oikeat rikolliset ja heidän tekemät julmuudet. Nytkin joka tuutista tulee ”your body, my choice” niin kyllähän se masentaa ja saa vihaamaan miehiä.

Joskus on pakko pitää ihan sometauko.

Lähettäjä: ,,, 
Päivämäärä:   10.11.24 10:45:13

Ihan samanlaisia ajatuksia täälläkin. En vaan enää jaksa olla toisia kannatteleva ja positiivisuuden ylläpitäjä sosiaalisissa tilanteissa, kun takaisinpäin en saa mitään. Olo on kuin tyhjentyneellä ilmapallolla. Ja surku huomata, miten vähän ihmisiä oikeastaan kiinnostaa toisten hyvinvointi ja vuorovaikutus heidän kanssaan.
Mutta ei auta kuin muuttaa omia toimintatapojaan ja odotuksiaan toisten ihmisten suhteen itsensä suojelemiseksi.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   10.11.24 12:27:38

Aina hoetaan, että ystäviä saa olemalla ystävä. Pah. Suorastaan kerjään ystävyyttä. Minuun otetaan yhteyttä, jos on ongelmia. Päätinkin jättää ne terapiaa vailla olevat ihmissuhteet. Jos en ota yhteyttä, ei kukaan muukaan ota.

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   11.11.24 16:40:48

Minäkin

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   11.11.24 17:50:11

Ystävyys toimii tasan niin kauan ku kuuntelen toisen ihmisen asiat. Mun asioista ei puhuta yhtään mitään. Ja avioliitto terapautiksi en todellakaan enää ala.

Lähettäjä: Aidan 
Päivämäärä:   11.11.24 18:59:19

Nää kaiki myyrät, diilit, viidakon tähtöset ja deittiohjelmat on ihan kamalaa kuraa, juonittelua ja tunteilla pelaamista. En ikipäivänä tekis töitä moisten kanssa, saati kaveerais. Onneksi olen erakkoluonne ja työtön, joka lopetti psykologian opinnost ja kavereiden terapioinnit.
Ihminen osaa kieroilla hyvin jo 2 vuotiaana. Eilen viimeksi tuli dokkaria tästä.

Lähettäjä: Aijaa 
Päivämäärä:   11.11.24 19:14:53

En ole pelkästään pettynyt, minusta on hyvää vauhtia tulossa ihmisvihaaja. Esimerkiksi vapaa-ajalla en halua enää olla missään tekemisissä ihmisten kanssa, koska töissä on pakko olla.

Lähettäjä: Qi 
Päivämäärä:   11.11.24 22:44:24

Älkää viettäkö aikaa urpojen kanssa. Rajat, itsellenne ja muille.
Ei kannata alkaa vihaamaan ihmisiä siksi että ihmiset teidän ympärillä eivät mätsää teidän kanssanne. Ottakaa vastuu omista tunteistanne ja eläkää elämää, joka teitä miellyttää ja jossa on mielekästä sisältöä. Hakeutukaa uusiin kuvioihin, uusiin piireihin. Maailmassa on paljon hyviä ja toiset huomioivia ihmisiä, ole itse samanlainen kuin haluat ihmisten olevan sinulle.

Lähettäjä: Å 
Päivämäärä:   11.11.24 22:54:00

”Ei kannata alkaa vihaamaan ihmisiä siksi että ihmiset teidän ympärillä eivät mätsää teidän kanssanne. Ottakaa vastuu omista tunteistanne ja eläkää elämää, joka teitä miellyttää ja jossa on mielekästä sisältöä”

Näin juuri.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.11.24 07:15:05

Jahas ja taas kehotetaan "pitämään omia rajoja", eikä kukaan kyseenalaista ihmisiä, jotka uhkaavat jatkuvasti toisen ihmisen rajoja.
Ja näitä ihmisiä on yhä enemmän.

Itse päädyin erakoitumaan, mutta eipä ole helppoa sekään: pahimmat mulkerot eivät kunnioita sitäkään päätöstä ja jos ei muuta, niin kutsuvat itsensä kylään, ilmestyvät kutsumatta ovelle ja syyllistävät, kun en pidä yhteyttä.
Siinäpä sitten "pidät omia rajoja", kun puhe ei mene perille. Pitääkö alkaa fyysiseksi..? Ja ei, en haluaisi. Olen rauhaarakastava sävyisä ihminen, enkä ole ikinä tykännyt tapella tai riidellä.

Mutta minkäs teet, tämä maailma on kiusaajien maailma ja yhä useammat ihmiset ajattelevat että on normaalia tapella, riidellä ja perseillä ihmissuhteissa. Se kuuluu asiaan ja aina voi syyttää toista ihmistä siitä, ettei se ole opetellut pitämään omia rajojaan ja buhuu. Näin puhuvat ne pahimmat sosiopaatit ja jyrät.

Lähettäjä: Noh? 
Päivämäärä:   12.11.24 08:25:28

Vai että omia rajoja vetämällä pääset ongelmaihmisistä. Periaatteessa joo, mutta syyt ovat syvemmällä. Jos joka krt petyt uuteen tuttavuuteen kerta toisensa jälkeen, niin synkkäähän se mielen itse keltäkin. Ihan turha sössöttää jotain tekopositiivista, kyllä pahuutta on nykyään hyvyyttä enempi.

Lähettäjä: Pihlaja 
Päivämäärä:   12.11.24 08:49:52

Täällä myös jälleen kerran petyin yhteen ihmiseen. Töissä olen tehnyt melko tiiviisti töitä yhden työkaverin kanssa ja auttanut häntä paljon (liikaa), jotta selviää töistään. Huumorintaju ja jutut kohtaavat, joten ollaan viihdytty yhdessä hyvin. Ollaan nähty vapaa-ajallakin pari kertaa. Olin ajatellut, että jonkinlaisia kavereita tässä ollaan, kun kumpikin on kertonut toiselle henkilökohtaisiakin asioita.

Niinhän siinä sitten kävi, että työkaveri käänsi takin ja nyt on kaveeraa toisen työkaverin kanssa ja mua ei ole tyyliin enää olemassa. Toi on toki ok että on kaveri muidenkin kanssa, mutta miksi pitää alkaa mua kohtelemaan töykeästi ja ignoorata. No, ei ole eka kerta kun näin kävi, ja oikeastaan olin odottanut että näin käy. Toivoin vain muuta ja pettyähän sitä sai.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   12.11.24 10:43:19

Samanlaisia ajatuksia täälläkin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä harvemmista ihmisistä pidän. Suuri osa tuntuu nykyään aivan sietämättömiltä, eikä jaksaisi töiden jälkeen tehdä muuta kuin olla yksin kotona omassa rauhassa. Sitten ne harvat, joiden kanssa haluaisin pitää yhteyttä, vastailevat viesteihin monen viikon viiveellä eikä näkeminen onnistu. Tänä aikana jolloin kaikilla on puhelin jatkuvasti kädessä, ei saada vastattua viesteihin.

Töissä ja monissa muissa paikoissa rasittaa se, että ihmiset eivät enää hoida hommiaan. Keskittymiskyky täysi nolla ja aina unohtuu tehdä puolet siitä mitä piti. Tämä on vaikeaa ymmärtää ja kestää minulle, kun teen itse huolellisesti. Tuntuu ettei kannata antaa itsestäänkään enää mitään, kun kaikki on kaikille muillekin ihan sama.

Olen erittäin pettynyt myös siihen, että ihmiset äänestävät monissa maissa laitaoikeistoa ja maiden johtoon pääsee ihmisiä, joita eivät kiinnosta vähemmistöjen oikeudet. Lisäksi naisviha pahenee koko ajan.

Lähettäjä: Nimetön 
Päivämäärä:   12.11.24 11:53:58

Minä taas olen erakoitunut (en täysin, on minulla mies ja lapsia), koska yhtään ketään ei kiinnosta ylläpitää mitään kaveruutta/ystävyyttä minuun. Ei ole edes ongelmaihmisiä.

Väsyin kannattelemaan yksipuolisesti kaveri suhteita ja lopetin. Vuosiin ei ole kukaan yhteyttä ottanut.

Aluksi olin surullinen tästä, mutta enää en oikein osaa edes olla ihmisten seurassa. Töissä toki jonkin verran on oltava.

Lähettäjä: ,,, 
Päivämäärä:   12.11.24 16:03:10

"Maailmassa on paljon hyviä ja toiset huomioivia ihmisiä, ole itse samanlainen kuin haluat ihmisten olevan sinulle."
No tämähän juuri ei pidä nykyisin paikkaansa, mistä johtuu ainakin oma pettymykseni ihmisiin. Vaikka olen toisille ystävällinen, ylläpidän ystävyyssuhteita, kuuntelen heidän murheensa ja yritän auttaa, niin silti takaisinpäin en saa mitään.

Lähettäjä: & 
Päivämäärä:   12.11.24 19:21:20

Nimenomaan ei todellakaan nykyisin ihmiset välitä kuin omasta navastaan. Kun olet aina auttavainen ja ystävällinen, mutta saat vain ignoorausta, niin itse kukin katkeroituu.

Lähettäjä: Ilpo 
Päivämäärä:   12.11.24 20:07:57

Mitkäs katkerien marttyyrien kokoontumisajot täällä on? En minä ainakaan ylläpitäisi ihmissuhteita ihmisiin joiden kanssa tuntuu että homma on yksipuolista. Enkä avaa oveani kutsumattomille vieraille. Ihmiset on mitä on, vain omaan käytökseensä, suhtautumiseensa, reagointiinsa ja ylipäätään elämäänsä voi vaikuttaa.
Kaikki yrittävät parhaansa mukaan elää elämäänsä, ei kannata ottaa kaikkea henkilökohtaisesti vaan etsiä parempaa seuraa.

Lähettäjä: & 
Päivämäärä:   12.11.24 21:19:52

No entäpä, jos kerta toisensa jälkeen pettyy? Sitähän täällä surraan. Aina joku "ohjeistaja" vetää vastatessaan mutkst suoriksi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.11.24 21:24:17

Oon opetellut olla odottamatta mitään muilta. Etenkin ystävyyssuhteet olen heittänyt romukoppaan, ne toimivat aina niin että kun ihminen saa minusta kaiken tarvittavan, loppuu yhteydenpito. En jaksa tuommosia enää. Enkä jaksa luoda uusia "ystävyyssuhteita." Ilmankin pärjää oikein hyvin.

Joihinkin sukulaisiin ja perheenjäseniin on ihan hyvät välit ja tulee joskus nähtyä. Se riittää.

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   12.11.24 21:39:22

Sitä jos joskus avaat oven tuntemattomalle niin voisit saadakin sen ystävän. Ystäviä saadaan olemalla ystävä ja kukaan ystävä ei elä ikuisesti. Entäs kun ystävä saattaa menehtyä, muuttaa jonnekkin. Yksinkö meinasit olla. Ystävät on ns, turvaverkko.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.11.24 21:43:54

On tullut auottua ovia. Kääntymässä ovat käyneet. Ei se ystävyys niin toimi että vain toinen yrittää. Enkä jaksa semmosta. Kun ei ole koskaan ollut kunnollisia ystävyyssuhteita, ei semmosia kaipaa. Joskus nuorempana innostuin että jes, onpa kivaa kun tämä henkilö hengaa mun kanssa. No se hengas sen aikaa että sai haluamansa hyödyn. Sitten aina hiljenevät eivätkä ota enää yhteyttä itse. Miksi tämmösiä ihmissuhteita pitäisi ylläpitää yksin?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.11.24 21:46:36

Mitä tekee sellaisella turvaverkolla, joka ei pidä?
Ei niin yhtään mitään.

Sen takia yhteiskunnan pitää olla se turvaverkko, kenenkään ei pitäisi olla yksittäisten ihmisten häilyväisen auttamishalua varassa.

Lähettäjä: Irma 
Päivämäärä:   12.11.24 22:48:37

Viihdyn hyvin omassa seurassa, eläinten kanssa ja välillä miehenkin. Sorrun aina tekemään asioita muiden hyväksi. Sitten petyn, kun huomaan, että minun hyväksi ei kukaan tee mitään. Tässä kohtaa sitten kun alan vetämään rajoja, niin annetaan ymmärtää, että olen ikävä tyyppi. Olen siis opetellut olemaan tarvittaessa kuunteleva korva, vain jos se minulle sopii. Teen muiden hyväksi vain pieniä juttuja. En vedä tarkkoja rajoja, vaan liukenen vain paikalta. Näin en riko itseäni, eikä kukaan suutu minuun.
Mutta joo, ihmiset ovat itsekkäitä. Juuri kukaan ei kysy mitä kuuluu, vaikka tämä vuosi on ollut raskas. Yksi kaverikin on sellainen, että tulee purkamaan sydäntään, mutta hän ei tiedä minun asioista mitään, koska ei ikinä kysy. Jos jotain joskus yritän kertoa, minut mykistetään lyhyeen, koska tulee kiire johonkin. Kuuntelutaito nolla. Mutta en ole katkera, vähän vain huvittaa välillä, miten tyhmiä ihmiset voivatkaan olla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.11.24 22:56:15

"Kaikki yrittävät parhaansa mukaan elää elämäänsä, ei kannata ottaa kaikkea henkilökohtaisesti vaan etsiä parempaa seuraa."

Ja siinäpä toinen sosiopaattikommentti: olet itse vastuussa siitä että olet ollut ( tyhmyyttäsi..?) väärässä seurassa.
Kaikki on varmaan jo tajunnut, että väärässä seurassa on oltu. Ei ole mikään uutinen.
Mutta se on prosessinsa päästä ensin paskaseurueesta eroon ja luottaa siihen, että hyviäkin ihmisiä saattaa sattua hakematta eteen.
Niitä on valitettavasti vähemmän kuin niitä paskiaisia.