Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   10.11.24 08:48:53

Voisitko seurustella ihmisen kanssa jolla on esim cp vamma ?

Oon jutellut jonku aikaa yhden tyypin kanssa jolla on puolittaminen cp. Hän ei vaan ole sitä itse mulle kertonut.. vaan itse kun aina vähän otan selvää millainen tyyppi on. Niin löysin facesta jutun missä kertoo siitä. Jotenkin pidän outona että hän ei sitä ole vielä kertonut vaikka on ollu jo suunnitteilla nähdä. Se tuskin olis mulle mikään ongelma mutta olis kai sellanen kiva tietää etukäteen.. vaikka tässä tapauksessa jo tiedän stalkkailun ansiosta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.11.24 09:15:29

Cp-vamma ei ole älyllinen vamma, vaan fyysinen. Miten fyysinen vamma vaikuttaa mihinkään? Miksi vammaisuudesta pitäisi kertoa? Miksi pitäisi luetella kaikki fyysiset fyysiset rajoitteet?

Minua ei kiinnostaisi puolison fysiikkaan liittyvät vammat, vaan se minkälainen tyyppi on ja onko meillä samanlaiset ajatukset elämästä ja tulevaisuudesta. Toki siinä suhteessa se voi vaikuttaa, että jos etsii partneria ultramaraton-matkoille, niin sitten ne fyysiset vammat voi olla olennaisia, mutta ihan yhtälailla karsiutuu pois täysin vammattomat ja terveet sohvaperunatkin eli vamma itsessään ei ole se syy, vaan se, pystyykö tyyppi siihen, mitä elämältä haluat.

Mutta aika harvalla nyt on puolisolta ja elämältä sellaisia toiveita, että fyysinen vamma haittaisi. Jokainen kun voi harrastaa itse asioita, joita ei puoliso ei harrasta.

Älyllinen vamma onkin sitten asia erikseen. Jos henkilö on kehityksessä pienen lapsen tasolla, niin silloin suhteesta ei voi tulla mitään.

Jos taas mietit sitä, että hävettääkö sinua, jos puolisoehdokas kävelee vähän hassusti tms, niin sitten kannattaa äkkiä antaa lapikasta itselleen.

Lähettäjä: Tupsu 
Päivämäärä:   10.11.24 09:37:45

”Cp-vamma ei ole älyllinen vamma, vaan fyysinen. Miten fyysinen vamma vaikuttaa mihinkään? Miksi vammaisuudesta pitäisi kertoa? Miksi pitäisi luetella kaikki fyysiset fyysiset rajoitteet?”

No miksi deitti sovelluksissa yleensäkkään kerrotaan mitään itsestä? Siksi, että siihen toiseen voi tutustua ja vamma on osa sitä ihmistä ja todennäköisesti vaikuttaa arkeen. Rehellinen ihminen kertoisi siitä reilusti ennen tapaamista.

Toisaalta voi olla, että mies on tullut usein torjutuksi kerrottuaan vammasta ja sen takia haluaisi kertoa vasta kasvotusten, jotta tutustuisit häneen ihmisenä ensin ja vasta sitten päättäisit onko vamma este.

Mutta minun mielestä noin isosta asiasta olisi aiheellista sanoa etukäteen. Vaikka se ei pisteelle olisi este niin minulle se taas olisi ja tuntisin oloni höynäytetyksi treffeillä.

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   10.11.24 09:39:01

Tottakai fyysinen vamma vaikuttaa moneenkin asiaan ja sen myötä voi vaikuttaa myös siihen parisuhteeseen, sitä on ihan turha vähätellä.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   10.11.24 09:57:04

Samaa mieltä kuin edellinen kommentoija, kyllä noin vakava fyysinen vamma vaikuttaa paljonkin parisuhteeseen.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   10.11.24 10:21:29

Tuossa edellä joku sanoi ettei fyysisellä vammalla ole väliä mutta älyllisellä on.

Silti pitäisi monien mielestä suhtautua ihan ennakkoluulottomasti todella ryhmien, jopa kielitaidottomien, luku- ja kirjoitustaidottomien kanssa pariutumisen jotenkin ennakkoluulottomasti. On olemassa kulttuureja joissa kasvaminenvähintään rinnastuu älylliseen vammaisuuteen esim taikauskon, naisten heikon aseman, alkukantaisuuden ym takia verrattuna pohjoismaiseen ihmiseen. Tällöin parisuhde toki voi onnistua.mutta eihän se sama ole kuin keskustelemaan kykenevän kanssa. Ja esim suvun tai tuttavien kannalta niin raskasta ettei pidä ihmetellä jos ei onnitteluja tule eikä kutsuta jotain äo50 tai naisia sortavaa fundamentalistia (liittyypä johonkin uskontoon tai ei, tai on kyseessä vaikkapa lestadiolainen joka voi ulospäin näyttää normaaliltakin) mukaan vaikka sukujuhliin tai illanistujaisiin.

Loppujen lopuksi ihmisellä on oikeus toivoa monia asioita kumppanilta ja on.hyvä olla niistä rehellinen. On myös ymmärrettävää ottaa huomioon muiden asenteet jos ei halua sulkeutua kaksistaan ikiajoiksi. Mutta tosiaan joku fyysinen cp vamma ei varmaan ole oleellisinta ihmisessä eikä voi tapaamatta kuitenkaan tietää onko sillä mitään väliä, ja ei voi myöskään olettaa että kumppani pysyisi terveenä ikuisesti ja jos vaikka tulee aivovamman takia ongelmia niin en kyllä.itse jättäisi puolisoani silti.

Lähettäjä: Hula 
Päivämäärä:   10.11.24 10:58:17

Ihmisillä on ennakkoluuloja, niin en yhtään ihmettele ettei ole kertonut vammastaan heti tai edes vähän aikaa juteltuanne. Moni, jolla on cp-vamma, joutuu paljon kokemaan ennakkoluuloja, vähättelyä, vertailua ja kiusaamista, joten se on varmastikin henkilön suojamekanismi alussa sen suhteen, mitä itsestään kertoo. Henkilot, joilla on jonkin fyysinen vamma, haluavat kuten varmasti vammattomatkin henkilöt, että nähtäisiin henkilö (eikä sitä vammaa, joka määrittää henkilöä monelle ns vammattomalle yllättävän paljon).

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.11.24 11:10:14

Juuri näin, kuten edellinen kommentoija sanoi. Ja lisään, että itseensä saa mennä, jos näkee ihmiset vain vamman kautta. Mutta siinä mielessä voi toki olla hyvä kertoa etukäteen, että osaa heti karsia pois asennevammaiset ja arvomaailmaltaan kyseenalaiset ihmiset. Cp-vamma ei sentäs vaikuta siihen millainen ihminen on, asennevamma sen sijaan vaikuttaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.11.24 11:18:17

No jos kokonaisuus viehättää, niin no problems.

Jos asia haittaa jo nyt liikaa, niin jatka etsimistä.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   10.11.24 11:25:27

Tapailu on sitä aikaa kun tutustutaan ja opitaan toisesta, puolin ja toisin. Jos Cp vammasta pitäisi kertoa etukäteen sen perusteella että vaikuttaa suhteeseen, pitäisi etukäteen kertoa aika monista asioista kuten taloudellisesta tilanteesta, muistaterveyteen vaikuttavista asioista (astma, sairastettu syöpä, sydäntaudit yms), allergioista, omistaako talon vai onko vuokralla, vanhoista traumoista yms.

Eri ihmiset kertoo asioita eri tahdissa ja jokaisella on siihen oikeus. Vai onko aloittaja kertonut itsestään miehelle ihan kaiken mikä mahdollisesti parisuhteeseen vaikuttaa? Eiköhän pääsääntö ole se että ensin kerrotaan ne hyvät asiat ja sitten niitä omia ongelmia. Ja mies ei muuten ole cp vammainen, hän on henkilö jolla on cp vamma.

Lähettäjä: qb 
Päivämäärä:   10.11.24 12:21:09

"Moni, jolla on cp-vamma, joutuu paljon kokemaan ennakkoluuloja, vähättelyä, vertailua ja kiusaamista, joten se on varmastikin henkilön suojamekanismi alussa sen suhteen, mitä itsestään kertoo."

Minulla on cp-vamma. Se on aika lievä, koska sitä kuntoutettiin kovalla kädellä lapsesta asti ja itsekin aloin tehdä paljon sen eteen. Nykyäänkin teen paljon sen eteen.

En ole kertonut asiasta kuin kahdelle kaverille nyt aikuisena. Olen nelikymppinen.

Moni nälvii minua koska ei tiedä, että minulla on cp-vamma. Mutta ennemmin otan vastaan haukut kun olen "niin huono/kummallinen" kuin paljastan olevani vammainen.

Nekin, joille olen kertonut vammastani, suhtautuivat siihen kummallisesti. Eivät siis positiivisesti. Kaduttaa, että mainitsin mitään. En varmasti halua enää koskaan sanoa kenellekään sanaakaan siitä.

Jos mies ei ole maininnut cp-vammastaan mitään, niin älä sinäkään ala siitä kyselemään. Tutustu häneen ensin ihmisenä ja mieti sitten, kohtaako kemiat vai ei.

Lähettäjä: Rewe 
Päivämäärä:   11.11.24 06:40:52

Jos olisin tutustumassa jonkun kanssa, kertoisin varmaan hyvin pian aktiivisista koiristani, päivittäisestä ulkoilusta ja retkeilystä sekä omakotitaloasumisesta maalla. Pitäisin outona, että tässä yhteydessä ei kävisi mitenkään ilmi, jos toisella on täysin erilainen elämäntapa tai ei haluaisi tai kykenisi juuri osallistumaan mainitsemiini touhuihin.

En lähtökohtaisesti hakeutuisi parisuhteeseen liikuntavammaisen kanssa. Vakavuusasteita on erilaisia, enkä sano, etteikö sitä voisi ihastua niin, ettei vammalla olisi väliä. Nyt ajateltuna en kuitenkaan haluaisi hoitaa tai avustaa kumppaniani tai hoitajia tai avustajia kotiini. Haluan liikkua kumppanin kanssa luonnossa ja tehdä omakotitalon töitä yhdessä, ja hänen on hyvä myös haltsata koirani. Katkeraa elämänasennetta en jaksa.

Ja kyllä, tiedän että kuka tahansa voi loukkaantua tai sairastua koska vaan. Silti ajattelen näin.

Lähettäjä: Riffi 
Päivämäärä:   11.11.24 06:59:27

Ihmiset suhtautuvat itsekin vammoihinsa niin eri tavoin, joku ei edes muista omaansa ja aidosti tajua sen olevan kertomisen arvoinen asia tutustuttaessa, joku taas voi olla omastaan tosi epävarma tai häpeillä ja siksi joko piilottelee tai ylikorostaa asiaa, joku haluaa tuoda sen pöytään heti koska tietää että monille ihmisille se on ns dealbreaker ja haluaa selvittää toisen suhtautumisen heti jne jne. Ennakkoluulot on vahvoja vammoja kohtaan ja monia se toisen suhtautuminen pelottaa. Osa kun osaa olla jopa todella ilkeitä.
Itselläni on onnettomuudessa tullut vamma ja toisen jalkani tilalla polvesta alaspäin proteesi. Sitä ei huomaa täydessä vaatetuksessa ja normaalisti vaikka töissä tai kävelyillä, mutta ei sen vamman olemassa oloa voi kieltää. Pelkäsin pitkään etten löydä koskaan kumppania, koska itselle se tuottaa häpeää ja herättää ajatuksia ”kuka nyt kaltaiseni jalkapuolen haluaisi”. Mutta sitten ihastuminen tapahtui. Olin se, joka epämukavasti läväytti pöytään heti jollain kehnolla nololla vitsillä asian, koska ajattelin että pienempi paha jos mies juoksee karkuun sen takia heti, kuin että sikähtäisi vasta myöhemmin isompien tunteiden jo kehityttyä. Mies halusi nähdä kinttuni ja piti proteesia mielenkiintoisena ja keskusteltiin hyvä tovi sen mekaniikasta :D Ensitreffeille hieman erikoinen alku, mutta tuo ihana mies ei kadonnut, ei näe minua huonompana naisena tai saa minua tuntemaan itseäni erilaiseksi jalkani takia. Nyt oltu 12 vuotta kimpassa onnellisesti.
Mutta jokaisella on oma tapa tuoda asia ilmi eri vaiheessa, tuskinpa tuo mies yhtään mitään pahaa sillä tarkoittaa, että ei ole asiaa sinulle vielä heti ensimmäisissä viesteissääm on kertonut.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.11.24 07:54:40

Jos haluan seurustella jonkun tietyn ihmisen kanssa, minulle ei ole väliä mitä muut siitä ajattelevat. Eli jos rakastuisin henkilöön jolla on jonkinlainen vamma, rakastaisin häntä vammoineen kaikkineen.

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   11.11.24 11:27:49

"Cp-vamma ei sentäs vaikuta siihen millainen ihminen on, asennevamma sen sijaan vaikuttaa."

Tämän paremmin ei asiaa voi sanoa. Mulla on tuttavapiirissä mies, jolla on liikkumiseen vaikuttava cp-vamma. Aivan ihana ihminen, fiksu ja äärettömän hyvällä huumorintajulla varustettu. En yhtään ihmettele, että on onnellisessa, pitkässä parisuhteessa.

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   11.11.24 11:50:13

On varmasti ihania liikuntarajoitteisia ihmisiä, jotka ovat rakastettavia ja mahtavia puolisoja.

Kuitenkin parisuhde on muutakin kuin henkistä yhteyttä, se on myös yhteistä arkea ja tekemistä. Toivon parisuhteelta, että jaetaan yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia. Ja näihin itselle tärkeisiin harrastuksiin tarvitaan fyysistä kyvykkyyttä. Se, että toivon tällaista asiaa ei tee minusta asennevammaista. Jollain toisella henkilöllä ei ehkä ole tällaisia harrastuksia vaan nauttii muista asioista, joihin fyysiset rajoitteet eivät vaikuta.

Jos puolisoni loukkaantuu ja vammautuu niin sitten eletään asian kanssa, mutta uutta parisuhdetta en lähtöjään liikuntarajoitteisen ihmisen kanssa aloittaisi. Eikä siinä ole mitään väärää.

Lähettäjä: Lumi 
Päivämäärä:   11.11.24 13:19:58

Siis ongelmahan tässä ei ole se että miehellä on vamma, vaan se että salasi sen eikä kertonut olennaisesta ominaisuudestaan.
Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja kerron tämän mahdollisille deittikumppaneille jo tosi varhaisessa vaiheessa. Jo ennen kuin ollaan edes nähty, jos netissä tutustuttu. Tällöin miehet saavat mahdollisuuden perääntyä vielä halutessaan, ennen kuin mitään syvempää tunnesidettä on kehittynyt.

Olen itse sinut sairauteni kanssa, mutta en todellakaan vaadi sitä muilta vaan ymmärrän täysin jos joku ei halua jakaa elämäänsä kanssani. Enkä jää roikkumaan.

Ymmärrän siis aloittajaa 100%

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.11.24 13:23:16

Jonkun mielestä vammat ei vaikuta mihinkään :D salli mun nauraa!

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   11.11.24 13:35:27

Mieluummin liikuntavammainen kuin tyhmä.

"Itselläni on onnettomuudessa tullut vamma ja toisen jalkani tilalla polvesta alaspäin proteesi. Sitä ei huomaa täydessä vaatetuksessa ja normaalisti vaikka töissä tai kävelyillä, mutta ei sen vamman olemassa oloa voi kieltää."

Albert Lin, joka vetää National Geographicilla arkeologiasarjaa, kulkee myös proteesilla. Ihan ketterästikin kiipeää inkapyramideilla. On hottis.