|
Lähettäjä: ärsyttää olla iso
Päivämäärä: 9.11.24 14:16:34
TLDR: Ärsyttää oma koko ja huono, tukkoinen olo. Olo ei parane vaikka järkevöitän ruokavaliota eikä vaa'an lukema hievahdakaan alaspäin. Koko ajan tekee mieli syödä ja syön, vaikka ei ole nälkä tai maha on jo täynnä.
Olkoot tämä sitten vaikka valitusketju tai vertaistukiketju samassa tilanteessa oleville.
Aiemmin hoikkana pysyminen oli helppoa. Sain syödä paljon ja pystyin syömään jopa höttöhiilariherkkujakin paljon kerralla lihomatta. Mutta tuolloin en syönyt koko ajan enkä liikaa. En myöskään syönyt höttöherkkuja jatkuvasti. Elämä ja syöminen oli tasapainossa.
Sitten jokin muuttui. Taisi olla koronapandemian alkua, eli joskus keväällä/kesällä 2020. Olin aina yksin kotona ja oli jopa tylsää. Kävin kaupassa 1-2 viikon välein, eli harvoin. Aloin ostaa herkkuja joka kerta. Jos en ostanut, niin ihmettelin, että miksi en. Karkkia, sipsiä, keksejä, mehua, limsaa, suklaata... Yleensä en ikinä juonut mehuja ja limsoja ja kaikkea muutakin meni todella harvoin.
Sitten siitä mässäämisestä tuli jokaviikonloppuista. Ja vähitellen päivittäistä! Aloin käydä taas kaupassa useammin ja ostelin isot määrät herkkuja. Ja myös söin sitten kerralla paljon herkkuja. Kiloja tuli muutama, mutta se ei siinä vaiheessa vielä kamalasti haitannut. Olo oli tönkkö ja tukkoinen, mutta ei se mitään. Kyllähän tämä tästä kun lakkaan mässäämästä ja järkevöitän ruokavalioni.
Kuitenkin pari vuotta sitten kesällä huomasin, että olo on koko ajan täysi ja tukkoinen, koskaan ei ole tyhjä maha -olo eikä minulla ole koskaan oikeasti nälkä. Aiempaan verrattuna söin enemmän ja liikaa. Enää ei olo ja kroppa "normalisoitunutkaan" kun olin päivän mässäämättä. Aiemminkin siis söin kerralla paljon niin ruokaa kuin herkkujakin, mutta vain kerran päivässä oikeasti ison annoksen ja loput sitten pieniä. Ei jatkuvaa napostelua, syömistä ja mussuttamista. Eikä varsinkaan herkkuja kuin joskus. Ei päivittäin tai edes viikottain.
Sitten söinkin monta kertaa päivässä ison annoksen. Söin ja napostelin koko ajan. Koko ajan päässä pyöri vain ruoka ja syöminen. Vaikka maha oli täynnä, ei ollut nälkä, niin silti teki mieli syödä. En enää syönyt vhh:sti, vaan söin aika hiilaripitoisesti. En edes pelkkää sokeria, vaan esim. kaurapuuroa pari kertaa päivässä tai 100 % ruisnäkkileipää. Koska se on hyvää.
Tätä on nyt jatkunut yli 2 vuotta, ja vaikka vuosi sitten tein ryhtiliikkeen ja järkevöitin ruokavaliota, niin missään se ei näy eikä tunnu. Saavutettu kilot on ja pysyy, eikä edelleenkään koskaan maha tunnu tyhjältä. Mutta silti tekee koko ajan mieli syödä. Vaikka olo olisi kylläinen!!
Aamulla juon tummapaahtokahvia punaisen maidon ja kerman kanssa. Loraus molempia, en tykkää jos niitä on liikaa. Tämä täyttää mahan eikä ole moneen tuntiin nälkä. Mutta silti Haluan Vain Syödä.
En käsitä.
Ja jos olen kotona, niin syön. Vaikka olen päättänyt, etten syö, niin silti syön. Ja jos olen muualla, esim. kaupungilla, niin siellähän on helppo mennä ostamaan jotain syötävää. Ja kaupan kautta kotiin.
Vaikka kuinka päätän, etten osta mitään höttöä, niin silti niitä vielä kotona on kun en viitsi roskiinkaan heittää, ja on aivan kamala sota itseni kanssa, etten syö niitä. Tai sitten saatan jopa ostaa niitä, koska miksipä ei.... Plääh.
Eilen päätin syödä vhh:sti. Aivan hirveää kidutusta, vaikka aiemmin vhh-ruokavalio oli nimenomaan se, mitä noudatin ja josta nautin 10 v ajan! Oli ihana olo kun söin hh:sti. Välillä hedelmiä, mutta ei viljoja tai lisättyä sokeria. Ja nyt henki lähtee, kun kiellän itseltäni leivät ja sokerikaakaot päiväksi.
Sen verran eilen repsahdin, että söin maustamatonta jugurttia sokeroidun mehukeiton kanssa. En halua syödä makeutusaineita, vaan ennemmin sokeria. Niin tein aiemminkin, kun noudatin vhh-ruokavaliota. Mehukeittoa ostin kuitenkin tooodella harvoin, eikä se silloin mitään haitannut.
Tänään aamulla ei olo kuitenkaan ollut yhtään sen parempi kuin eilen. Eilen tosiaan söin ruuaksi lihaa + kasviksia, välipalaksi ison annoksen "salaattia" eli raastettua porkkanaa ja kurkkua ja raejuustoa. Ja silti hirveä syömishimo vaikka maha ihan täynnä.
Miten ihmeessä saan itseni lopettamaan tämän tauottoman ruuan ajattelun ja syömisen? Vaikka olisin koko päivän menossa enkä syö koko aikaa, niin sitten kun palaan kotiin, niin napostelen, mussutan ja syön koko päivän edestä, vaikka maha olisi jo täynnä. En ahmi ja hotki. Vaan syön syön ja syön.
En ole sairaalloisen ylipainoinen. En ole kilojen kertymisen vuoksi sairas. BMI ei huuda punaisella.
Mutta koko kroppa on kasvanut niin, ettei vanhat vaatteet enää pariin vuoteen ole mahtunut päälle. Vaatekoko kasvanut kahdella, jos haluaa vaatteet, jotka ei kinnaa. Aiemmin ne kaksi kokoa pienemmät oli hyvät eikä kinnanneet.
Mutta koska ne vanhat vaatteet on laadukkaita ja hyviä ja pidän niistä, niin en haluaisi hankkiutua niistä eroon ja hommata uusia vaatteita tilalle. Olen jotain vaatteita jo joutunut uusimaan, että on jotain päällepantavaa, mutta enempää en halua hankkia, vaan haluan mahtua vanhoihin vaatteisiini.
Syynä raha. Ei ole varaa uusia koko vaatekaappia. Ja pidän vaatteistani, joten haluan käyttää niitä. Vielä suurempi syy on olo. Minulla on huono ja tukkoinen olo tämän kokoisena. En siis hyväksy uutta muotoani tai kokoani, koska minulla on huono olla. Haluan takaisin sen aiemman olon ja koon. En näytä hyvältä tämän kokoisena. Kolmantena syynä kasvanut vyötärönympärys. Olen suora ja omenalihavuuteen taipuvainen. Minulla siis kasvaa maha kun kiloja kertyy. Vyötäröni on jo nyt kapeimmasta kohdasta 78 cm ja navan alapuolelta 88 cm. 162-senttiselle aika isoja lukuja. Ja vaikka jumppaan keskivartaloa niin, etten ole huonoryhtinen, niin silti keskivartaloni on iso. Sisäelinten ympärillä ja vatsalihasten ulkopuolella on rehellistä rasvaa.
Vaikka välillä olenkin pari viikkoa aktiivinen, liikunnallinen enkä syö mitään höttöjä, niin vaa'an lukema ei hievahda mihinkään. Vaatteet ei istu päälle yhtään paremmin.
Tämä on outoa, koska aiemmin ero höttöisen ja höttövapaan ruokavalion välillä näkyi ja tuntui muutamassa päivässä. Mutta nyt on kroppa mennyt jumiin. Aiemmin myös liikunta oli mukavaa, mutta nyt liikunta on reilun 2 vuotta ollut aikamoista tuskaa. En vain enää pidä liikunnasta.
Aineenvaihdunta pitäisi kai toimia silti ihan ok? Hikoilen kyllä, ei ole ummetusta, kilpirauhasen vajaatoiminnan lääkitys on kohdallaan tai jopa liian korkea, sillä TSH on viiterajan alapuolella 0,35 kun alaraja olisi 0,5. T4V on hyvä, 17,8.
Ärsyttää. Miten tämän tukkoisen olon saa laukaistua ja kropan olemaan "normaali"? Mistä tämä jatkuva ruokamelu = food noise oikein tulee, kun koko ajan vain on pakko syödä vaikka maha on täynnä eikä minulla ole nälkä? Vehnättömästi pyrin syömään, koska suvussa reumaa ja vehnä kipeyttää sormien nivelet ja turvottaa mahan ihan muumipalloksi. Alkoholia en käytä ollenkaan, ole käyttänyt 15 vuoteen ja sitäkin ennen todella vähän ja harvoin.
Vettä juon n. 2,5 l päivässä, eikä vedenjuontikaan tähän tauottomaan syömishimoon auta.
Mutta ihan koko ajan tekee mieli lähteä kauppaan ostamaan karkkia. En mene. Autottomana kaupassakänti on aina vähän operaatio, koska en asu minkään kaupan vieressä. Ihan hyvä homma sinänsä.
Ehkäpä suolistobakteerikanta on muuttunut? Miten sen saisi normalisoitua? Maitohappobakteereita otan joka aamu, niin olen tehnyt ainakin 10 vuotta valmistetta välillä vaihdellen. Mutta jotta saisin takaisin sen bakteeritasapainon, joka minulla oli aiemmin, niin mikä auttaisi?
Ja minulla ongelmana ei ole kylläisyyden muute. Vaan tuo jatkuva syömishimo siitäkin huolimatta, että MINULLA EI OLE YHTÄÄN NÄLKÄ JA VATSANI ON TÄYSI. Todella rasittavaa.
Kiitos että sain avautua. Jos et jaksanut lukea niin sitä ei tarvitse tulla kertomaan.
|