Lähettäjä: munmielestä
Päivämäärä: 11.11.24 07:36:13
Täällä kuvitellaan olevansa ystävällisiä kun tehdään palveluksia oman seurakunnan, perheen, harrastusyhteisön, kaveripiirin, työyhteisön, tms ryhmän sisällä. Mutta se sama ystävällisyys ei ulotu sen piirin ulkopuolelle. Tyhjää.
Jatkuvasti huomaan että kristinuskossa oleva ylenkatsoo jotakuta toista, eipä tule ystävällistä sanaa kuin kuivakkaan lyhyesti, vaikka olit ystävällinen hänelle. Tyhjää.
Sukulaisissa serkulla on oma suuri haalimansa ystäväpiiri ja kukaan sen ulkopuolella ei saa niitä ystävänpalveluksia joita se piiri harrastaa. Ei sydämiä somessa, ei kahvitteluja. Tyhjää.
Työpaikoilla on jokaisessa ollut jokin ydinpiiri ja siihen ei pääse. Tyhjää.
Ajattelitko mennä kahvilaan yksin että mieli piristyisi? No ei piristy, kun lähipöydässä nauraa menestyjien bisnesnaisten ryhmä keskenään, nurkkapöydässä alemman sosiaaliluokan syrjäytyneet keskenään, miehet työvaatteissa keskenään. Tyhjää.
Aina on joku ihminen tässä yhteiskunnassa joka ei siis kuulu minnekään. Tämä kaikki tapahtuu ilman ilkeilyäkin, ulkopuolelle jättäminen on ehkä kiusaamista mutta se on arkipäivää. Ei kiinnosta ketään. Kenelläkään ei ole jaksamista alkaa yksinäisen ystäväksi, se vaatisi kohtuuttomia ponnistuksia, voimavaroja joita ihmisillä ei enää ole. On helpompi puhua täysin yhdentekevistä asioista ja vitseistä, kuin ajatella vakavasti ja oikeasti tehdä töitä ihmissuhteiden eteen. Pullaa naamaan ja hörskötys päälle, siinä se mihin kukaan enää jaksaa panostaa. Tyhjä kansa, Suomi.
|