Lähettäjä: 178
Päivämäärä: 7.11.24 20:42:54
No täytyy myöntää, että itseäni selvästi lyhyempiä miehiä en ottanut vakavasti sinkkuna ollessani. Saattoi päätyä vakipanoksi, muttei vakavaksi kumppaniksi ollut asiaa. Nykyinen aviopuolisoni on vain pari senttiä minua pidempi, eli korkkarit jalassa heti minua lyhyempi, tätä piti tovi sulatella ennen suhteen syvenemistä. Olisin mielelläni saanut nykyisen miehen muutaman sentin pidempänä, että korkokengissäkin olisin häntä lyhyempi, mutta toisaalta ei hän ole miljonäärikään, kaikkea ei voi saada, ihana ja rakas on silti.
En muista koskaan törmänneeni agressiiviseen käytökseen pituuteni vuoksi, toki voi olla etten ole vaan tajunut joidenkin urpojen käytöksen johtuneen pituudestani. Kouluaikoina ehkä pahimmalta huutelulta suojasi se, etten ollut varmaan koskaan kaikkein pisin, vaan aina oli joku vielä erottuvampikin. Kiinnostuneita miehiä ei ollut koskaan riesaksi asti, mutta niiden harvojen joukossa oli kyllä kaiken mittaisia. Vaikea sanoa johtuiko kiinnostuneiden vähäinen määrä juuri pituudesta vai jostain muusta viehättävyyteen vaikuttavasta tekijästä. En ole mukava, sosiaalinen, enkä erityisen kauniskaan.
|