|
Lähettäjä: Teams
Päivämäärä: 7.11.24 10:44:31
En ole ikinä tykännyt olla kuvattavana eikä musta juurikaan ole kuvia, eikä tietty mitään videoitakaan. Joskus opiskellessa tehtiin yksi harjoitus, jossa meidän piti puhua muiden opiskelijoiden edessä ja kamera kuvasi myös. Ilmeisesti tein jotain ihmeellistä kameran edessä koska muut alkoivat nauraa enkä tiennyt miksi. En edes muista miksi tuo videoitiin mutta jotenkin tilanteesta jäänyt inhottava kokemus. Samoin joskus katsottiin harrastusporukan kanssa jotain ikivanhaa videota jossa olin niin silloinkin muut kommentoivat mun puhetapaa ja tekemistä naureskellen. Näistä tainnut jotain traumaa jäädä.
Nyt sitten töissä pitää tietyissä palavereissa olla kamera päällä ja se vaan jotenkin ahdistaa. En edes tiedä miksi kun on tuttu porukka palaverissa. Ehkä se kun yritän keskittyä siihen että en tee mitään ihmeellistä, jolle voisi nauraa. Teen töitä seisten joten helposti heilun kun vaihdan asentoa. Sit yritän olla heilumatta tai lähtemättä liikkeille.
Välillä menee ihan ok, mutta tänään oli taas vaikeaa. Sinnittelin kuitenkin palaverin loppuun.
Ärsyttää, kun toi on niin vaikeaa. Onko kellään kokemuksia vastaavasta ja löytänyt jonkun tavan että tilanne helpottuisi? Joskus kun paine käy liian suureksi niin häivyn hetkeksi kamerasta ja teen minikävelyn, mutta tästäkin tulee varmasti valitusta jos sitä usein tekee.
|