|
Lähettäjä: Nolottaa
Päivämäärä: 6.11.24 17:48:34
Minulla on ihan mukava työkaveri, ollaan saman ikäisiä, meillä on saman iköiset lapset ja pintapuolinen jutustelu hänen kanssaan on ihan mukavaa ja hänen kanssaan on mutkatonta ja helppoa tehdä töitä. Mutta sitten on se mutta. Minä välillä ärsyynnyn hänen valittamiseensa. Hänellä on puoliso joka on etätöissä ja hoitaa kodin siivoamisen, pyykkihuollon, autoihin liittyvät asiat, huolehtii lapsien harrastus asiat ja kouluasiat, hammaslääkärit jne. Työkaverini vastuulla on kuulemma ollut huolehtia lapsien neuvola ymv asiat ennen kouluikää ja hän huolehtii lasten vaatehankinnoista, mutta muuten lasten asiat ovat miehen hoidettavina. Hänen miehensä joutuu satunnaisesti (ei edes joka kuukausi) olemaan 2-4 päivää työmatkoilla ja työkaveri kokee tämän niin raskaana aikana kun ei hän tiedä lasten harrastus aikoja tai koulu asioita, hänen pitää muistaa viedä roskat ulos katokseen ja auttaa lapsia läksyissä ja pitää muistaa reagoida wilma viesteihin. On kuulemma niin uuvuttavaa ja stressaavaa, että valittaa tästä lähes tauotta. Itse minä olen puolisoni valinnut ja hän työnsä, mutta minun mieheni on hyvin usein myöhään töissä joten on itsestään selvää, että minä huolehdin ruuat, läksyt, lasten harrastukset, kotityöt, vaatehankinnat ymv. Tällä viikolla mieheni pääsee yhtenä päivänä töistä klo 19 aikoihin ja muina päivinä on/ on ollut kotona klo 20-22 välillä.
Jotenkin vain paloi hermot kun kuuntelin taas monta päivää putkeen työkaveriani kun hän valitti kuinka rankkaa on kun pitää hoitaa töiden jälkeen vielä kotitöitä, muistaa lasten harrastuksia ja kouluasioita eikä kukaan ole edes tehnyt ruokaa valmiiksi kun hän tulee töistä kotiin. Kivahdin hänelle aika rumaan sävyyn, että sellaistahan se on minulla lähes joka arkipäivä kun mieheni tekee hyvin iltapainotteisesti töitä. Työkaveri selvästi loukkaantui tästä ja minua alkoi harmittamaan tiuskaisuni kotimatkalla todella pahasti. Hän on muutenkin sellainen, että saan kyllä kuulla jos hänen miehensä ei ole hoitanut lumitöitä tai ei ole ehtinyt tehdä jotain muuta asiaa minkä minkä minä tekisin itse hetkessä enkä odottaisi mieheni tekevän ja muistittelisi miestä asioista. Esim työkaverini oli halunnut eteiseen uudet seinäkoukut/ naulakot. Ne olivat mallia jotka saa 2 ruuvia/ koukku, mutta hän odottaa ja valittaa kun hänen miehensä ei ole saanut aikaiseksi vaikka hän on muistuttanut asiasta jo kaksi päivää. Minulle tulee oikeasti hänen jutuistaan kuva, että hänellä ei ole normaali oloissa mitään muuta vastuuta kotona kuin huolehtia lapsille oikeanlaiset vaatteet kaupasta ja mies huolehtii aivan kaikesta muusta. Silti riittää valitettavaa kun mies ei ole tehnyt jotain asiaa riittävän nopeasti ja varsinkin nämä päivät kun mies on työmatkalla ovat hänelle todellinen koitinkivi jolloin hätyytetään isovanhempia apuun ja siltikin on raskasta eikä ehdi omiin harrastuksiin riittävästi.
Täytyisi vain antaa hänen valituksensa valua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta kai minulla oli aika huono päivä ja alkuviikolla oli ollut niin paljon asioita hoidettavana töiden jälkeen, että olin saanut nipistää omista yöunista tunnin joka ilta. Jotenkin vain oli liikaa tämä työkaverin valitus siitä kun hän joutuu viemään roskatkin ulos katokseen kun mies ei ole kotona.
Kai se on vain toivottava, että huomenna koittaa hyvä hetki pyytää anteeksi. Olen pitänyt itseäni hyväkäytöksisenä, mutta näköjään se raja tuli töissäkin vastaan ja minulla vain meni hermot enkä osannut ajatella mitä on järkevää sanoa.
|