Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   5.11.24 12:04:12

Tiedän, että meitä on varmasti muitakin, joita ihan perus työelämä rasittaa enemmän kuin muita, vaikka olisi ihan terve ja normaalipainoinen jne.

Vaikka olisi kevyt työ, sekin rasittaa aikatauluineen (40 h /vko, joo pekkaset kertyy mutta niistä ei kauheasti iloa ole).

Laskin just että olen tehnyt 7 erityyppistä työtä 7 eri työpaikassa, ja kaikissa on tämä sama juttu. Tiedän, etten ole yksin. Tiedän myös, että on superihmisiä, jotka tulevat sanomaan tähän ketjuun, että mitä valitat, tee työsi ja that's it.

Aika harva ihminen löytää unelmiensa työpaikan, joka antaa enemmän kuin ottaa. Yrittäjäksikään ei noin vain ryhdytä, jos ei ole mitään lahjakkuutta mihinkään erityisesti.

Hallitus vei opintovapaamahdollisuuden, ja mitäpä sieltäkään sitten löytyisi? Seuraava työpaikka / ala, jossa taas väsyä?

En haluaisi sanoa näin, mutta lasken joka pv tunteja vapaa-ajan tai viikonloppujen alkamiseen. Menen töihin ''ihan mielelläni'', mutta se on pakkopullaa. Vapaa-ajalla teen kaikenlaista, millä saan ajatukset pois töistä. Kaikkea kivaa ja mukavaa.

Pääsispä oravanpyörästä pois, tulisipa 4 pv työviikot jne, ihan mitä vaan. Välillä toivon, että liukastuisinpa ulkona, että saisin olla kipeän jalan kanssa vaikka 3-4 pv kotona. Tai tulisinpa kipeäksi, niin silläkin saisi muutaman päivän olla kotona.
Onko nämä uupumuksen merkkejä?

Ps. en edes jaksa vastata yli-ihmisten vastauksiin. Tiedätte mitä tarkoitan.

Lähettäjä: Zzz 
Päivämäärä:   5.11.24 12:07:50

Kyllä ne ovat uupumuksen merkkejä. Minulla oli aivan samoja ajatuksia edellisessä työpaikassani, mutta työpaikan vaihtaminen riitti saamaan elämän taas kuntoon.

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   5.11.24 12:09:14

Olethan sinäkin yli-ihminen kerran olet töihin päässyt.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.11.24 12:11:28

"Hallitus vei opintovapaamahdollisuuden, ja mitäpä sieltäkään sitten löytyisi?"

Ei vienyt. Opintovapaa on kyllä edelleen olemassa. Aikuiskoulutustuki sen sijaan lakkautettiin. Voit saada tavallista opintotukea samoin ehdoin kuin kaikki muutkin, mutta toki opintotuki on pienempi kuin aikuiskoulutustuki.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   5.11.24 12:12:57

"olen tehnyt 7 erityyppistä työtä 7 eri työpaikassa, ja kaikissa on tämä sama juttu" -> vika on sussa, jos kaikissa paikoissa muka homma kusee. Kannattaa nyt ihan oikeasti miettiä omaa asennettaan työntekoon; jos koko ajan miettii, että pelkkää paskaa ja parempaa pitäisi olla, niin yllättäen se duuni on paskaa ja raskasta. Jos sen sijaan miettii, mikä kaikki siinä on kivaa ja keskittyy niihin, niin yllättäen se paskempikin duuni muuttuu mukavammaksi.

t. tein myös nuorempana tuon saman mokan

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   5.11.24 12:17:30

Jaksan ehkä puolet työviikosta olla ok ja positiivinen (uskokaa tai älkää), mutta sitten kun se energia loppuu niin se loppuu.

4-päiväistä työviikkoa ei ole mahdollista tehdä meillä ja se vähentäisi palkastakin aika paljon, joten ei ole taloudellisesti mahdollista. Surullista, mutta totta.

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   5.11.24 12:30:18

8 tunnin työpäivät on oikeasti pitkiä. Mua ei kiinnosta jos jossain muualla tehdään vielä pidempää päivää, mutta minulle 8 tuntia on loputtoman pitkältä tuntuva aika 5 kertaa viikossa.

Työ vie niin ison osan ihmisen elämästä, että mitä jää jäljelle?? Pieni palautumisaika, jotta jaksaa taas seuraavan työpäivän?? Mitä hittoa oikeesti!!!

Viikonloput hujahtaa ohi todella nopeasti.

Jos jossain työpaikassa itse työ on ollut tosi kivaa, niin viimeistään huono johtaminen on saanut senkin tuntumaan pakkopullalta. Kaikkialla tehostetaan, uusia ei palkata, kun nykyisillä teetetään enemmän.

Koko ajan pitä opetella uutta. Haluaisin vain olla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.11.24 12:35:14

Valitettavasti eikä kukaan tunnu tajuavan kokonaiskuvaa. Firma haluaa "tehostaa" ->työntekijät stressaantuneita, tyytymättömiä, köyhyyttä -> Ihmisillä ei varaa kuluttaa ->firman pakko tehostaa....

Monta ongelmaa ratkeaisi, jos "tehostaminen" lopetettaisi.

Lähettäjä: -*- 
Päivämäärä:   5.11.24 12:37:32

"Koko ajan pitä opetella uutta. Haluaisin vain olla."

No nykyajan työelämässä on opeteltava uutta, oli ala mikä hyvänsä. Jos haluat aivottoman duunin, missä voi koomassa tehdä samaa hommaa eikä tarvitse ikinä opetella mitään, mene pakkaajaksi teollisuuteen.

Lähettäjä: koo 
Päivämäärä:   5.11.24 12:46:00

Kyllähän tuo kuulostaa työuupumukselta.

Mikä yli-ihminen? Sellainenko, joka viihtyy työssään vai? Mä en todellakaan ole mikään yli-ihminen vaikka viihdyn omassa työssäni. Olen aikoinaan opiskellut alalle, josta olen kiinnostunut ja olin jo nuorena kiinnostunut. Mä olen kakarana sanonut, että musta tulee legoinsinööri ja olenkin rakennustekniikan DI. Ala ja asia kiinnostaa. Kun tekee sellaista hommaa mistä on aidosti kiinnostunut niin se työkin antaa enemmän kuin ottaa.

Ei mun joka työpaikka ole ollut sellainen, missä olen ollut tyytyväinen mutta kaikki työpaikat ovat olleet steppejä siihen missä tällä hetkellä olen. Eli jonkun verran pitää sietää niitä kökköjä duuneja, jotta se pääfokus saavutetaan.

Ymmärtääkö kukaan tätä ajatusmaailmaa?

Lähettäjä: -*- 
Päivämäärä:   5.11.24 12:48:53

koo: Jep, tyvestä puuhun noustaan. Mutta nykyjunnut ei sitä tajua; heti pitäisi olla tj:n paikka kymppitonnin liksalla ja kun ei olekaan niin sitten itketään kun on niiiiiin raskasta ja kamalaa.

Lähettäjä: Kerpele 
Päivämäärä:   5.11.24 12:50:12

B: Ajatteles että nyt on sentään vain 8h päivät 5krt/vko. Ei tarvi mennä älyttömän kauas kun oli 6 päivää töitä viikossa ja työpäivän pituuskin oli enemmän. Ymmärrän ettei tämä sua lohduta, mutta kyllä näin on entistä paremmin.

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   5.11.24 12:56:52

Kerpele: Ymmärrän tuon kyllä. Se ei silti lohduta...

koo ja -*- : Ymmärrän tuonkin! Ette arvaakaan mitä paskaduuneja olen aikoinaan tehnyt. :D Ei johdu siitä. En tiedä, en vain jaksa samalla lailla kuin muut.

Tai ei ne muutkaan jaksa. Enemmän ja vähemmän kaikki työelämässä olevat vain sinnittelee muiden mukana, kun ei muutakaan mahdollisuutta ole. Saikuttaa välillä, kun se tarjoaa pienen hengähdystauon siihen kaikkeen. Odottaa lomia ja viikonloppuja...

Ps. Olen ollut myös pakkaamassa teollisuudessa ja kyllä vain niissä ruohonjuuritasonkin hommissa pitää olla todella ripeä, tehokas, opetella uusi tietokoneohjelma jne. Että enää ei ole sellaisia työpaikkoja, joissa saisi vain ''olla''. Joka paikassa tulee koko ajan uutta opeteltavaa, myös niissä alemman tason töissä.

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   5.11.24 12:58:04

Enkä todellakaan odota kymppitonnin liksaa, tiedän tuon ihmistyypin joka niin ajattelee. Ne on nuoret parikymppiset ensimmäisessä työpaikassaan. :D Itsellä ikää yli 30 v ja työelämää takana 14-vuotiaasta alkaen.

Lähettäjä: Henne 
Päivämäärä:   5.11.24 13:05:05

Sulla on ap hyviä pointteja, ja samastun moniin ajatuksiisi.

"Työ vie niin ison osan ihmisen elämästä, että mitä jää jäljelle?? Pieni palautumisaika, jotta jaksaa taas seuraavan työpäivän?? Mitä hittoa oikeesti!!!"

No tämä!

Itsekin haluaisin välillä vain olla ja tehdä perusduunia, ilman että koko ajan on sata ongelmaa päällänsä ja pitää opetella jotain uutta ohjelmaa. Tällä nykyisellä hässäkällä on mullakin mennyt töissäkäynti yhdeksi viikonloppujen ja lomien odotteluksi.

Lähettäjä: siis 
Päivämäärä:   5.11.24 13:10:21

Voi että, kun olisikin sata ongelmaa päällä ja voisi opetella jotain uutta ohjelmaa. Vaan ei, tylsistyn kuoliaaksi 40h viikossa.

Lähettäjä: koo 
Päivämäärä:   5.11.24 13:12:19

"Itsellä ikää yli 30 v ja työelämää takana 14-vuotiaasta alkaen."

Minä olen 49v ja rakennusalalla olen työskennellyt vuodesta 1997 lähtien, sitä ennen tein töitä mm. kaupan kassalla. Mun alkuvuosiin mahtuu vaikka mitä työpaikkoja, osa ihan syvältä ja osa ei niin syvältä. Vasta viimeisen 10 vuotta olen ollut ammatillisesti siellä missä pitääkin ja toki vasta viimeiset neljä vuotta siellä, mihin olen aina halunnut eli projektinjohto- ja kehityshommissa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.11.24 13:39:36

koo: Jep, tyvestä puuhun noustaan. Mutta nykyjunnut ei sitä tajua; heti pitäisi olla tj:n paikka kymppitonnin liksalla ja kun ei olekaan niin sitten itketään kun on niiiiiin raskasta ja kamalaa.

Ei ne pelkästään nykyjunnuja ole joilla käy voimille. Mulla ikää vajaa 50 ja työ vie ihan kaikki voimat. Vapaa-ajalla jaksaa vain levätä. Tottakai se hajottaa myös mielen kun elämä on pelkkää työtä. Hevosharrastuksesta piti luopua kun ei työn jälkeen enää jaksa. Enkä ole ainoa, kaveripiirissä samaa. Joku kuskaa lapsia harrastuksiin mutta makaa sohvalla muun illan. Mikä tästä on sopiva palkkio? 1560€/kk verojen jälkeen. Lähtisitkö?

Lähettäjä: ö 
Päivämäärä:   5.11.24 13:43:03

.: Koskas sulta on hormonitasot mitattu viimeksi? Entäs D, B12 ja ferritiini? Kilppariarvot? Tuossa iässä voi alkaa jo esivaihdevuodet, joitten isoimpia oireita on - tadaa! - väsymys. Samoin esim. syövät voivat oireilla väsymyksenä. Älä syytä työtä, jos vika on kropassa.

Lähettäjä: koo 
Päivämäärä:   5.11.24 14:02:24

Kannattaa myös miettiä mitä elämältä haluaa ja mitä on valmis tekemään sen eteen. Mulle ei ole tullut mikään kuin manulle illallinen vaan ole tehnyt töitä sen eteen, että taloudellinen asema on turvattu ja voin tehdä töitä haluamallani tavalla.

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   5.11.24 14:07:57

Nykyinen työpaikkani näennäisesti siis ihan hyvä, on tosi hyvät edut ja erittäin hyvä työterveys. Palkka nyt ei ole mikään super, vuorolisistä kertyy vähän. Nettona tulee 1900 e / kk 2-vuorotyöstä.

Minusta ei ole johtajaksi, ei projektienvetäjäksi jne jne. En halua sellaista vastuuta. Eikä tuo palkka sinänsä ole mikään ongelma. Lähinnä on se, että kaikki työ ja ylipäänsä se itse työelämä-oravanpyörä uuvuttaa ja väsyttää, saa kyyniseksi.

Mulla on taustalla kyllä ihan positiivinen elämänasenne, uskokaa tai älkää, mutta työelämä imee sen kuiviin. Jos saisin valita, TEKISIN kyllä töitä, mutta 2-3 pv viikossa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.11.24 14:58:10

Odotan sitä päivää kun vihdoin saan DI paperit yliopistolta ja pääsen töihin. Töitä kun voi tehdä 40h/viikko ja ne jää töihin. Yliopistolla olet käytännössä opiskelemassa 24/7 ja vapaa aikasi käytät tiedonhakuun, ryhmätöihin, laskareihin ja tentteihin lukemiseen! Odotan sitä päivää kun pääsee töihin ja työpäivän jälkeen voi oikeasti olla vapaa aikaa.

Että riippuu varmaan mitä meinaat opiskella kun kuvittelet että se on kevyempää ja stressittömämpää kun työnteko.

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   5.11.24 15:01:54

En ajatellut opiskella mitään, kun energia ei riitä nykyiseenkään elämään.

Lähettäjä: Aidan 
Päivämäärä:   5.11.24 15:39:43

Tiedän tarkalleen. Mulla oli anemia. Työterveys ei välittänyt, koska en halunnut mielialalääkitystä. Olin aivan loppu fyysisesti. Elämänilo ja aloitteellisuus kyllä tallella. Jätin 30 vuoden työuran, johon mahtuu vaikka ja mitä. 2 vuotta mennyt ja edelleen uni maistuu 12h yö. Palautuminen vie kauan, jos edes toivun. Parempi näin, huomattavasti, ha veriarvot parantuneet. Harmi vai, ettei julkinen terveydenhuolto hoida väsymystä/vaihdevuosia...paitsi mielualalääkityksellä...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.11.24 15:44:15

Rehellisesti en ymmärrä miten te jaksatte. Ihmettelen aidosti että millainen superihminen pitää olla että jaksaa työpäivän- ja työmatkojen jälkeen tehdä mitään :/

Olen itse siitä onnellisessa asemassa että teen etätöitä unelma-alalla, sellainen ala jossa vain lahjakkaat pärjää. Toki olen paljon tämän eteen uhrannut. Teen pitkiä päiviä, joskus venyy jopa 12- tuntisiksi, mutta toisina päivinä teen vain muutaman. Jos väsyttää, menen päikkäreille ja latailen akkuja. Jos inspiroi niin annan mennä ja tykitän. Työajoilla ei ole niin mitään väliä, teen kun huvittaa, mitä nyt kerran-pari viikossa aikaan sidottuja palavereita. Haaveilen pienestä hevostallista omassa pihassa ja esim. tällaista haavetta en voisi ikinä toteuttaa normaalissa päivätyössä, nytkin saatan vaan huikata tiimille että lähden tallille klo 11. Nostan hattua niille jotka jaksavat, ja hoitavat vielä lapset samalla.

Toisaalta minulla kyllä työt seuraavat "kotiin", on valtavasti vastuuta ja vaativaa asiantuntijatyötä. Mutta tämä sopii minulle ja vaikea uskoa että mikään muu vaihtoehto johtaisi muuhun kuin burnikseen :D

Lähettäjä: jump 
Päivämäärä:   5.11.24 16:52:50

Oravanpyörästä pääsee ihan helposti pois, tekee vain sen verran työtä mikä on sopiva määrä itselle että pysyy mielenkiinto yllä eikä uuvu, mutta kuitenkin tulee toimeen. Monilla aloilla palkataan mielellään osa-aikaisia ja monissa hommissa ei täysiä viikkotunteja edes saa, vaikka haluaisi.

Toki tällöin pitää hyväksyä se että elintaso laskee, roimastikin, ja elämään pitää sitten löytää sisältöä ja merkitystä muistakin asioista kuin niistä mitä rahalla saa. Mutta mitäänhän ei saa ilmaiseksi, elämä on valintoja.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   5.11.24 17:17:47

"Vapaa-ajalla teen kaikenlaista, millä saan ajatukset pois töistä. Kaikkea kivaa ja mukavaa. "

-Mutta sullahan menee sitten vielä hyvin. Minua ei kiinnosta eikä innosta vapaa-ajallakaan enää mikään. Mikään ei ole kivaa ja mukavaa, vain väsyttävää ja ärsyttävää.

"vika on sussa, jos kaikissa paikoissa muka homma kusee. "

-Mistä saa sen lobotomian, jolla välttää ymmärtämästä aina vaan paremmin miten paskasti työnsä joutuu tekemään kaiken säästämisen keskellä? Mitä korkeammalle uralla etenet, sitä paremmin tiedät miten kaiken kattavaa paskalaatuisuus on ja miten mahdotonta on löytää enää tänä päivänä työtä, jossa saisi tehdä parhaansa ja oppia uutta positiivisista lähtökohdista. Harjoittelijana luuli vielä vian olevan vain siinä työpaikassa ja välillä uran varrella löysi parempia, vain joutuakseen etsimään kohta uuden työn viihtyisän työpaikan lopettaessa toimintansa.

"Odotan sitä päivää kun vihdoin saan DI paperit yliopistolta ja pääsen töihin... ...Että riippuu varmaan mitä meinaat opiskella kun kuvittelet että se on kevyempää ja stressittömämpää kun työnteko."

-Voi lapsikulta, et ole tainnut olla vielä niissä DI:n töissä kovin montaa päivää? Olen opiskellut kaksikin tutkintoa ja tehnyt osa-aikatöitä ohessa. Se yhdistelmä oli paljon kevyempi kuin kokoaikatyö ikinä.

"Ei tarvi mennä älyttömän kauas kun oli 6 päivää töitä viikossa ja työpäivän pituuskin oli enemmän"

-Ei voi verrata suoraan, kun työtahti oli selvästi verkkaisempi, kenenkään ei tarvinnut koskea tietokoneeseen ja moninaiset avustavat työntekijät oli hoitamassa omat tehtävänsä. Kaikesta ei säästetty, niin työn sisältö oli mielekkäämpää. Sai tehdä parhaansa.

"olenkin rakennustekniikan DI. Ala ja asia kiinnostaa"

-Millaisen rakentamisen tehtävissä työskentelet? Vähän vaikea kuvitella yhdenkään pätevän ihmisen viihtyvän nykyisen pikamuoti-tasoisen rakentamisen parissa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.11.24 17:19:00

^ Niin että sillä alle 2000k brutolla hypätään vaan pois ja eletään vähemmällä? Kuule siinä elää jo niin vähällä ettei enää voi vähentää. Tollasia elämä on valintoja lässytyksiä syytää vaan hyväosaiset, ei ne jotka taistelee joka päivä selviytymisen ja jaksamisen kanssa.

Lähettäjä: Hö 
Päivämäärä:   5.11.24 17:22:18

Ihmisen kuuluu elättää itsensä. Ennenvanhaan työ vei 85% vapaa-ajasta kun tehtiin maatilan työt, polttopuita jne. Nykyään riittää se 40h/vko. Ei ole tarkoituskaan että elämä on helppoa kotona loisimista. Asennevamma.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.11.24 17:33:16

Aloittaja kuulostaa minulta aikaa ennen työuupumusta. Sen jälkeen meni pitkään että toivuin. Opiskelin sitten huvikseni mielenkiinosta ammatin. Tein osa-aikatyötä 3-4 pv viikossa. Muutin muualle töiden perässä. Uupmus alkoi oireilla taas ja piti keventää. Koin suuren menetyksen, olin jonkin aikaa stressireaktion takia saikulla. Kokeilin ihan muuta hommaa, stressaannuin, oksentelin ja en pystynyt syömään. Lopetin homman. Sain masennuksen. Meni pitkään ennen kuin pystyin laittamaan edes työhakemusta. Sain lopulta työtä. Osapäivätyötä. Olen onnellinen tähän. Rahaa tulee puolta vähemmän mutta voin henkisesti hyvin ja pärjään kyllä taloudellisesti. Suosittelen keventämään jos on mahdollista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.11.24 17:33:21

"Ennenvanhaan työ vei 85% vapaa-ajasta kun tehtiin maatilan työt, polttopuita jne. Nykyään riittää se 40h/vko."

Ööööö... niin kukas nykyään tekee meille ne polttopuut, pihatyöt ja kotityöt, jos pelkkä 40h työviikko kerran riittää?

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   5.11.24 17:44:24

Hö kanssa samaa mieltä. Työtä vastaan saa palkkaa, että voi elää. Jos elämältä tahtoo jotain kivaa extraa niin tekee kovemmin töitä ja ansaitsee sen ensin. Ei sellaista vaihtoehtoa tarvitse olla, että vain "oleilemalla pystyy elämään"

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   5.11.24 17:44:42

Mitä niin kivaa tekemistä siellä kotona on, että sitä voisi tehdä jalka paketissa tai kipeänä?

Vai onko siis sohvalla makaaminenkin mielekkäämpää kuin työnteko?

Eipä tähän nyt oikein muuta voi sanoa, että ihmisen elo on aina ollut työntekoa, eikä sille minkään voi. Jotenkin sitä on ruoka pöytään saatava ja jos ei harraastele aktiivista metsästystä ja kasvimaan viljelyä (puhumattakaan torpan rakentamisesta ja lämmittämistä) niin palkkatöitä on tehtävä.

Toki, jos kykenee kiristämään kukkaron nyörejä ja tehdä vain osa-aikaista työtä, niin se voisi helpottaa.

Monille se raha kuitenkin on niin tärkeää, että mieluummin kärvistelee sen 40h töissä ja toivoisi samaa palkkaa vähemmällä työllä, kuin tekisi oikeasti vähemmän, mutta tienasi myös vähemmän.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.11.24 17:51:34

"Ööööö... niin kukas nykyään tekee meille ne polttopuut, pihatyöt ja kotityöt, jos pelkkä 40h työviikko kerran riittää?"

Ihmiset, jotka saavat palkkansa siitä. Daa. Sitä varten itse käydään siellä töissä, ettei tarvi kotona tehdä töitä.

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   5.11.24 17:57:22

Tämä juuri. Jos nettopalkka olisikin vaikka yli 3 tonnia, siitä olisi helpompi nipistää. Alle 2 tonnin nettotuloista ei kauheesti enää voi ottaa pois.

"^ Niin että sillä alle 2000k brutolla hypätään vaan pois ja eletään vähemmällä? Kuule siinä elää jo niin vähällä ettei enää voi vähentää. Tollasia elämä on valintoja lässytyksiä syytää vaan hyväosaiset, ei ne jotka taistelee joka päivä selviytymisen ja jaksamisen kanssa."
______________

"Mitä niin kivaa tekemistä siellä kotona on, että sitä voisi tehdä jalka paketissa tai kipeänä?"

Voi kuule vaikka mitä!!!! Neuloa, katsoa televisiota, kirjoittaa kortteja ja kirjeitä, nukkua kissa sylissä, lukea..... Kukaan ei vaatisi mitään. Ei kellonkyttäystä. Saisi pitää ns. ruokatauon silloin kun haluaa. Nämä nyt vain esimerkkejä.

Outoa jos ihminen ei keksi tekemistä kotonaan. Mulle aikuisiällä koti on aina ollut turvapaikka.

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   5.11.24 17:57:45

Terveisin aloittaja ^

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   5.11.24 18:03:27

Paskamyrskyä odotellessa :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.11.24 18:12:50

Mulla on hyvä tilanne. Teen itselle mieluista työtä, joka kyllä kuluttaa niin henkisesti kuin fyysisesti mutta myös antaa molemmilla tavoilla. Elämäntapahan tämä on aikataulujen takia, kun käy aamuin illoin töissä, mutta toisaalta sen kanssa jaksaminen riittää paremmin kuin yksiosainen päivä. Toki sitten jää moni muu asia tekemättä mutta omasta mielestä pieni hinta siitä että nautin töistäni ja elämästä melkolailla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.11.24 18:21:00

Mä kyllä ymmärrän aloittajan tuntemukset ja allekirjoitan niistä ainakin osan. Mutta noh, mä olenkin tätä pullamössösukupolvea, syntynyt vuonna 1999.

Töiden tekeminen on paskaa, siitä maksetaan aivan naurettavan pieni korvaus elinkustannuksiin nähden ja se vie aivan hemmetin ison osan elämästä. Ja tätä paskaa on luvassa vuosikymmeniä, eikä nykyisenlaista eläkejärjestelmää ole enää silloin kun minun aikani koittaa.

Pääsispä rikkaisiin naimisiin. Tai voittais eurojaskassa.

Lähettäjä: tassu 
Päivämäärä:   5.11.24 18:24:24

"Rehellisesti en ymmärrä miten te jaksatte. Ihmettelen aidosti että millainen superihminen pitää olla että jaksaa työpäivän- ja työmatkojen jälkeen tehdä mitään :/"

Ei siinä mikään superihminen tarvitse olla. Mulla tulee päivän ulkoilut hoidettua työpäivän aikana (ulkotyö), kotimatka kestää vartin, kotiinpääsyn jälkeen pienet nokoset ja taas jaksaa. Eikä nokosetkaan ole pakolliset, tykkään vain kääriytyä peiton alle... :D

Lähettäjä: Oona 
Päivämäärä:   5.11.24 18:27:10

Kyllähän joku on pielessä, jos ajattelee noin. Ei tarvitse olla yli-ihminen jaksaakseen käydä töissä, kyllä suurin osa normaaleista ihmistä sitä jaksaa juurikaan mukisematta. Yli-ihmisiä ovat he, jotka työn lisäksi opiskelevat tutkintoja, harrastavat tavoitteellisesti,
kasvattavat uusia veronmaksajia ja hoitavat iäkäitä vanhempiaan.

Ei ole elämä ja työ, vaan työ on osa elämää. Hyvin suurikin osa sitä.

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   5.11.24 18:35:06

"Lähettäjä . 

Päivämäärä 5.11.24 18:21:00

Mä kyllä ymmärrän aloittajan tuntemukset ja allekirjoitan niistä ainakin osan. Mutta noh, mä olenkin tätä pullamössösukupolvea, syntynyt vuonna 1999.

Töiden tekeminen on paskaa, siitä maksetaan aivan naurettavan pieni korvaus elinkustannuksiin nähden ja se vie aivan hemmetin ison osan elämästä. Ja tätä paskaa on luvassa vuosikymmeniä, eikä nykyisenlaista eläkejärjestelmää ole enää silloin kun minun aikani koittaa.

Pääsispä rikkaisiin naimisiin. Tai voittais eurojaskassa."

Jep, tämä juuri! Itse olen siis 90-luvulla syntynyt myös ja pelkään ihan hirveästi tulevaa eläkepommia. En todellakaan ole tehnyt lapsia tällaiseen maailmaan, huh. Tossa olis vielä noin 34 vuotta työuraa jäljellä eläkeikään, herranjestas enemmän kuin olen edes elänyt!!!! Mitä v.ittua oikeesti.

Lottovoitto pelastaisi. Jopa 1-2 miljoonaa riittäisi, ei tarttis olla sen enempää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.11.24 18:35:20

"Ööööö... niin kukas nykyään tekee meille ne polttopuut, pihatyöt ja kotityöt, jos pelkkä 40h työviikko kerran riittää?"

Ihmiset, jotka saavat palkkansa siitä. Daa. Sitä varten itse käydään siellä töissä, ettei tarvi kotona tehdä töitä.
________

En tiedä yhtäkään keskituloista palkansaajaa kenellä olisi palvelusväkeä kotona.

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   5.11.24 18:35:52

"Kyllähän joku on pielessä, jos ajattelee noin. "

NIIN, tässä YHTEISKUNNASSA on jotain pielessä, kun ihminen joutuu ajattelemaan näin!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.11.24 18:41:28

""Ööööö... niin kukas nykyään tekee meille ne polttopuut, pihatyöt ja kotityöt, jos pelkkä 40h työviikko kerran riittää?"

Ihmiset, jotka saavat palkkansa siitä. Daa. Sitä varten itse käydään siellä töissä, ettei tarvi kotona tehdä töitä."

Jaa :'D Minä käyn töissä siksi, että minulla olisi se koti. Eipä näin kerrostalokopperon vankina edes ole mitään pihatöitä tehtävänä. Ja jos olisikin, tekisin ne kyllä itse ihan siksi koska nautin niistä.

Viime vuonna tein 10e/h palkalla nelipäiväistä työviikkoa ja ihan hyvin silläkin pärjäsi ja sai säästettyäkin. Nyt on palkka vähän parempi ja tunteja enemmän, mutta kyllä tästä takaisin nelipäiväiseen viikkoon jossain vaiheessa vaihdan. Olisin vaihtanut jo, jos ala ei olisi kausityötä, mutta valitettavasti tässä pitää myös säästää talvikuukausia varten kun silloin ei välttämättä töitä ole. Noh, johonkin 12e/h liksaan kun pääsee kiinni niin voi hyvin taas palata nelipäiväseen viikkoon ja saa silti rahaa säästöön niin talviksi kuin pidemmän ajan sijoituksiinkin. Tokikaan tämä ei varmaan tällä palkalla missään pk-seudulla onnistuisi, mutten minä missään korvessakaan asu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.11.24 18:49:30

"En tiedä yhtäkään keskituloista palkansaajaa kenellä olisi palvelusväkeä kotona."

No ei sen palvelusväen tarvi siellä kotona olla muuta kuin hommat hoitamassa. Tiedän montakin, joille polttopuut kuljetetaan pihaan asti valmiina klapein, siivooja käy kerran viikossa tai kahdessa ja naapurin nuoriso tekee taskurahaa vastaan pohjatyöt.

Toki olen sitä mieltä, ettei kannata hommata niin suuritöistä taloa itsellen, jos kokee kotityöt yhtä rankkana ja epämieluisana kuin palkkatyön. Silloin on hyvä muuttaa kerrostaloon.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.11.24 19:01:07

"Toki olen sitä mieltä, ettei kannata hommata niin suuritöistä taloa itsellen, jos kokee kotityöt yhtä rankkana ja epämieluisana kuin palkkatyön. Silloin on hyvä muuttaa kerrostaloon."

Ei palkkatyöni ole ollenkaan epämieluisaa, päinvastoin. Kotityöt vievät aikaa, mutta en toisaalta halua vieraita ihmisiä kotiinikaan pyörimään. Kyse oli kuitenkin siitä, että menneiden aikojen _kaikki_ työt kotitöineen laskettiin työtunneiksi, ja nykyaikana kotitöitä ei saisi työtunneiksi enää laskea.

Lähettäjä: pipsa 
Päivämäärä:   5.11.24 19:04:28

"Ihmisen kuuluu elättää itsensä."

TÄMÄ. sata kertaa tämä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.11.24 19:11:49

Just kun työ on sitä että käskytetään ja ei saa edes päättää milloin syö vaan sekin määrätään niin siinä menettää myös itsemääräämisoikeuttaan. Se ja kaiken ajan ja energian kuluminen yhdistettynä matalaan palkkaan tuo sen raskauden tunteen koko työelämästä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.11.24 19:18:35

Työelämä on myös muuttunut, monessa paikassa avustavista työntekijöistä on luovuttu.
Esim. Hoitajat pesee itse pyykit tms...
Sen lisäksi, että tämä kuormittaa jäljelle jääneitä työntekijöitä se on myös vienyt työt niiltä, jotka eivät ole kykeneviä suoriutumaan muista kuin ns.helpoista työtehtävistä kuormittumatta liikaa.
Monelle lukihäiriöiselle työelämä voi olla hyvinkin kuluttavaa kun on miljoonia lippusia ja lappusia täytettäväksi, pitää suorittaa erilaisia kortteja että saat kaivaa ojaa. Nämä ihmiset voisivat olla suorittavassa työssä tosi hyviä jos ihan kaikkea ei tarvitsisi dokumentoida tms...

Lähettäjä: ¤ 
Päivämäärä:   5.11.24 19:21:14

"Ei ole elämä ja työ, vaan työ on osa elämää."

Näin. Ja kun tämän tajuaa ja sisäistää, elämä helpottuu kummasti.

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   5.11.24 19:24:25

"Just kun työ on sitä että käskytetään ja ei saa edes päättää milloin syö vaan sekin määrätään niin siinä menettää myös itsemääräämisoikeuttaan. Se ja kaiken ajan ja energian kuluminen yhdistettynä matalaan palkkaan tuo sen raskauden tunteen koko työelämästä."

Tämä juuri. Palkat eivät ole nousseet elinkustannusten myötä riittävästi. 2000-luvulla äitini sai palkkaa 30 t / vuodessa. Ihmettelin aikuisena, että miten meillä oli varaa käydä ulkomailla, ostaa yhtäkkiä uusi sohva, tehdä sitä ja tätä. No kappas. Se 30 t euroa silloin vastaa samaa kuin 38 tuhatta euroa nyt! Eli ei mikään ihme.

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   5.11.24 19:25:38

""Ei ole elämä ja työ, vaan työ on osa elämää."

Näin. Ja kun tämän tajuaa ja sisäistää, elämä helpottuu kummasti."

- siis mitä hemmettiä tässä yritetään viestiä?? Miten tämä vastaa ketjun ideaa tai aloitusta? Ja excuse me, MITEN se elämä siitä helpottuu, kysyn vaan?

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   5.11.24 19:36:02

" Koskas sulta on hormonitasot mitattu viimeksi? Entäs D, B12 ja ferritiini? Kilppariarvot? Tuossa iässä voi alkaa jo esivaihdevuodet, joitten isoimpia oireita on - tadaa! - väsymys. Samoin esim. syövät voivat oireilla väsymyksenä. Älä syytä työtä, jos vika on kropassa."

Mutta onko sillä syyllisellä väliä jos sitä ei saada hoidettua ? Tai tarkemmin sanoen syyttämisellä. Koska tulee myös vastaan se ikä milloin kaikki vaan on vaikeampaa ja hitaampaa eikä jaksa niin paljon, kenelle se on 50 ja kenelle 100, mutta tulee. Ferritiinit saatiin juuri kuntoon ja alkaa esivaihtarit tehdä ensimmäisiä oireita.. Ei kukaan niihinkään mitään piristävää apua ole saanut, nyt se vanhan naisen elämä vaan alkaa ja se ei ole niin tehokasta eikä jaksavaa, ei vain ole ! Mutta 20 vuotta pitäisi vielä jaksaa.

Ymmärrän siis aloittajaa oikein hyvin ! Tosin ketjun yleisen yleistyksen vastaisesti tekisin enemmän kuin mielelläni ne puut, pihatyöt, siivoamisenkin ja vaikka mitä -kun se ei vaadi kodin ulkopuolelle lähtemistä, jatkuvaa hälinää ja sosiaalista kanssakäymistä, koska ne olen huomannut itseäni kuormittaviksi. Minulle riittäisi tai oikea unelma olisi osa-aikatyö (ei naurettavilla vuoroilla eli tunti ajamista 3n tunnin vuoron takia tms.!), mutta en vaan ole löytänyt sellaisia. Downshiftaan siis ihan mielelläni, kun vain löydän sen mahdollisuuden omien rajoitusteni puitteissa ! Asennevamma tämäkin varmasti pitkälle on, mutta en ole sitä saanut muutettua. "pitää tehdä työtä" -no teen vaikka kuinka paljon jos se on jotain mielekästä tai erityisesti jos sen voi tehdä kotinurkissa, silloin jaksan paljon enemmänkin kuin 40 tuntia arkipäivinä ! Mutta työpaikalla 40 tuntia viikossa on vaan niin paljon ja niin turhauttavaa, että en todellakaan tiedä miten kukaan jaksaa sen lisäksi kaikkea mahdollista lasten harrastuksista omiin iltamenoihin ja siltä väliltä...

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   5.11.24 19:37:51

Nämä, jotka ehdottelevat jotain palvelusväkeä kotiin, ovat kyllä hieman kuutamolla :D Suurimmalla osalla keskituloisista ei ole varaa mihinkään siivoojiin tai kokkeihin, kyllä se koti on hoidettava ja ruoat laitettava ihan itse siihen työpäivän päälle.

Ja joo, olen aika samaa mieltä aloittajan kanssa. Tietotyössä pitää koko ajan oppia uutta, koko ajan on kiire, vastuu kasvaa koko ajan, ja jatkuvasti pitäisi sulauttaa omaan työhönsä uusia osa-alueita. Inflaation takia kaikki on kalliimpaa, mutta onko palkka noussut inflaation kanssa samaa tahtia? No ei todellakaan ole.

Yrityksillä menee huonosti ja kaikesta karsitaan. Työntekijän pitäisi venyä yhä useampaan eri suuntaan ilman, että oma jaksaminen kärsii. Aika mahdoton yhtälö minun mielestäni.

Ja juu, työpaikka on sinänsä ihan kiva. Elämäntavat ja veriarvot on kunnossa, liikun ja syön terveellisesti. Säästän rahaa joka kuukausi. Mutta kyllä sitä aina välillä miettii, että tätäkö tämä nyt on seuraavat melkein 40 vuotta? Puhumattakaan siitä, että meidän eläkejärjestelmä ei edes tule tällaisenaan kestämään, eli sen varaan ei voi omaa hyvinvointia vanhalla iällä luottaa.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   5.11.24 19:59:06

"Vai onko siis sohvalla makaaminenkin mielekkäämpää kuin työnteko?"

-Kyllä, ehdottomasti, ja tämä on se ongelma nyky-yhteiskunnassa. Tekisin mielelläni paljonkin töitä, jos sen työn sisällön voisi kokea millään tavalla mielekkääksi. Vaan kun päivittäisessä kauhealla kiireellä huonoksi tietämiensä ratkaisujen kanssa tuhertamisessa ja miljoonan tökkivän digisysteemin kanssa tappelemisessa ei ole mitään järkeä. Kauhealla tohinalla tuotetaan täyttä paskaa haaskaten ihmisten aikaa, luonnonvaroja ja rahaa. Lopputuloksessa ei ole mitään tavoittelemisen arvoista, eikä ole oikein tarjolla mitään ostettavaksi palkallaankaan: hometaloja, rumia autoja, muovisia vaatteita, matkailua kusisissa liikennevälineissä...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.11.24 20:55:22

(Sarkasmivaroitus) Feminismi on pahin asia, mitä naissukupuolelle on tapahtunut. Ennen sitä naisilla ei ollut asiaa töihin.

Hoitaisin mielelläni kotihommat, JOS yhen ihmisen palkkatuloilla pyöritettäisiin nykypäivänä edes kahden aikuisen taloutta.

Lähettäjä: timjami 
Päivämäärä:   5.11.24 23:02:48

Mä tietoisesti valitsin asua vaatimattomasti, en hankkinut lapsia, harrastan edullisesti ja tykkään simppelistä ruuasta. Teen koko ajan 80% työaikaa, työpäivä loppuu aina valoisaan aikaan enkä voisi olla onnellisempi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.11.24 23:03:28

-Voi lapsikulta, et ole tainnut olla vielä niissä DI:n töissä kovin montaa päivää? Olen opiskellut kaksikin tutkintoa ja tehnyt osa-aikatöitä ohessa. Se yhdistelmä oli paljon kevyempi kuin kokoaikatyö ikinä.
--
Olen itseasiassa 40 vuotias, tehnyt töistä 16 vuotiaasta asti eri aloilla ja minulla on yhteensä 4 tutkintoa. Käyn tälläkin hetkellä myös töissä opintojen ohella. Harvoin minua lapseksi nimitellään :D onkohan sulla mummeli mennyt hiekat lahkeesta sisään kun noin närästää?

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   5.11.24 23:10:09

Juuri tuo käskyttämem on todella ikävää taas tänään töissä huomattu..