Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   3.11.24 21:35:11

Olen ollut 4-6v samassa työyhteisössä (koko ura siis) ja nyt olen käynyt muissa paikoissa yksittäisiä työpäiviä. Muutenkin oman elämäntilanteeni vuoksi on tullut etäisyyttä omaan työyhteisööni. Olen huomannut, että tiimihenki on mennyt huonompaan suuntaan. Tuntuu, että kaikki puhuvat toisistaan huonoa seläntakana ja monella on henkilökohtaisia hankalia asioita mitkä näkyvät töissäkin.. Miten voisi lähteä parantamaan tiimihenkeä vai vaihtaisko ite vaan maisemaa? Ilmeisesti työnohjausta on silloin tällöin ollut ja esihenkilö on mallia "keskustelkaa yhdessä". Onko konkreettisia vinkkejä tai kokemuksia?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.11.24 22:02:12

Oma kokemus valitettavasti on, että työnohjauksesta, esihenkilön puuttumisesta jne. ei ole mitään apua. Selän takana puhujat joko katsovat olevansa sääntöjen yläpuolella, tai sitten kokevat, että "eiväthän he pahaa toisista puhu, kunhan keskustelevat"... Ja niin edelleen.

Lähettäjä: juu 
Päivämäärä:   3.11.24 23:13:06

Lähettäjä: -
Päivämäärä: 3.11.24 22:02:12

Oma kokemus valitettavasti on, että työnohjauksesta, esihenkilön puuttumisesta jne. ei ole mitään apua. Selän takana puhujat joko katsovat olevansa sääntöjen yläpuolella, tai sitten kokevat, että "eiväthän he pahaa toisista puhu, kunhan keskustelevat"... Ja niin edelleen.

Komppaan tätä ikävä kyllä

Lähettäjä: Q 
Päivämäärä:   3.11.24 23:30:48

Me saatiin apua työnohjauksesta. Tosin tiimi toimi hyvin yhdessä jo aikaisemmin. Tuli vaan paljon haasteita eteen, ja aikaa niiden käsittelemiseen ei ollut.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   4.11.24 09:27:40

Entäpä jos ne, kenestä puhutaan selän takana, ovat hitaita ja tekevät virheitä ja näin vaikeuttavat muiden työntekoa? Sanomalla suoraan ei ole tullut muutosta.

Pitääkö tällaisessa tilanteessa vain hymyillä ja tehdä kiltisti näidenkin työt, jotta ilmapiiri pysyy "hyvänä"?

Lähettäjä: Aloittaja 
Päivämäärä:   4.11.24 09:50:01

Kyse ei oikeastaan ole siitä, että työt ei tulisi hoidettua. Kyseessä sellainen ala, että kun hommat on tehty niin se pitäisi riittää (tai no, eikö se yleensä pitäisi olla niin). Ihmiset vain tuntuvat arvostelevan toisiaan työhön liittymättömillä seikoillakin. Esim. pilkataan vapaa-ajan asioista/ulkonäöstä tms. Eli kiusaamistahan se on.