Lähettäjä: Qaila 
Päivämäärä:   3.11.24 13:26:36

Viikko jäljellä 2kk sairauslomasta. Edelleenkään en nuku ilman lääkettä ja lääke aiheuttaa sen, että nukun 11h ja olen aivan pökkyrässä pitkälle iltapäivään. Tämä oli seitsemäs lääke, jota kokeiltiin vuosien unettomuuteen tässä 2v sisällä ja alan olla aika toivoton. Miten selviän työstä, jos olen miltei koko työpäivän tokkurassa unilääkkeestä? Ja jos olen ilman, olen tokkurassa väsymyksestä kun en nuku kuin pari tuntia ja senkin pätkissä. Lykkään kotitöiden tekemistä viimeiseen asti, eristäydyn kotiin enkä innostu mistään. Ahdistaa, koska työsuhteeni on määräaikainen, eikä sitä varmaankaan jatketa tämän takia. Sitten on taloushuolet nykyisten lisänä jatkossa.

Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia vastaavasta tilanteesta tai vaikka vain sinnepäin, vertaistukea siis haen, en vinkkejä unettomuuteen tai kehoituksia ottaa itseään niskasta kiinni. Olen pinnistellyt vuosikausia jaksamiseni äärirajoilla juuri siksi, että olen itselleni niin ankara. Tunnen itseni todella huonoksi tällä hetkellä, huomaan eristäväni pikkuhiljaa myös kumppaniani poispäin minusta, se on helppoa kun ei asu yhdessä. En jaksa liikkua, ulkoilla, huolehtia itsestäni, peseydyn kyllä päivittäin, mutta paino on noussut 10kg vuodessa ja vihaan sitä, miltä näytän.
Lapseni on onneksi jo teini, mutta toki edelleen hänelläkin tarpeita on ja ne pyrin täyttämään niin hyvin kuin jaksan. Jos minulla ei olisi lasta, olisin jo luovuttanut. Käyn terapiassa, mutta siihenkään ei enää sitten ole varaa, jos joudun työttömäksi. Lapsella alkamassa myös psykoterapia ja sen priorisoin omani edelle. Lapsen isästä ei ole mitään apua, maksaa elarit ja siinä se, ei osallistu arkeen muutoin. Pitää joka toisen viikonlopun, jollei tule jotain mukavampaa tekemistä.

Masennuslääkkeestä ei juuri tunnu olevan apua, vaikkakin vasta toinen laatuaan toki kokeilussa nyt kuukauden verran. Syksy on minulle yleensä parasta aikaa vuodesta, kevät ja alkukesä pahimmat mielialan kannalta. Mutta nyt en ole noussut kesän jäljiltä yhtään, mustemmaksi menee koko ajan.

Tulipas tästä nyt oksennus. Mutta tosiaan olisi mukava kuulla miten ja millaisin keinoin olette päässeet ylöspäin. Erilaisia podcasteja olen kuunnellut aiheeseen liittyen, mutta lisää kaipailisin omakohtaisia kokemuksia.

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   3.11.24 14:14:23

Tarkista rauta-arvot, myös ferritiini. Alle 30 = tyhjät rautavarastot, alle 50 = huonot rautavarastot, yli 100 = ihan ok, tavoiteltava arvo.

Monelle raudanpuutteiselle annetaan masennuslääkkeet, kun olotila on lähes samanlainen.

Lähettäjä: Qaila 
Päivämäärä:   3.11.24 14:33:14

Ne olen saanut kuntoon, kilppariarvot on myös ihan kunnossa ja vaihdevuosioireisiinkin on lääkitys.

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   3.11.24 14:47:11

No mitä ne rauta-arvot on? Jos lääkäri sanoo että ''kaikki on ok, viiterajoissa'' niin ei välttämättä todellisuudessa ole kovin hyvät arvot silti. :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.11.24 14:52:55

Työuupumus ei juuri koskaan helpota kahdessa kuukaudessa.

Lähettäjä: Kerttu 
Päivämäärä:   3.11.24 15:01:29

Täällä oli sama tilanne edessä. Siis töihin paluu pitkien sairauslomien jälkeen.
Minulla myös masennus ja bornout. (Kiusaamista ja liikaa töitä)
Tein päätöksen- irtisanouduin.
Tajusin terapiassa, että on parempi luovuttaa ja etsiä uusi työpaikka.
Toivottavasti sinäkin päädyt oikeaan ratkaisuun.

Lähettäjä: Maria 
Päivämäärä:   3.11.24 19:15:08

Kuluttaako mikään rautavarastoja? Jos ei ole kuukautisia.

Lähettäjä: Qaila 
Päivämäärä:   3.11.24 19:46:30

Ferritiini oli reilusti yli sadan 2kk sitten, jatkoin silti vielä purkin loppuun. Lähtöarvo oli 3v sitten 24, muuta en ole olossa huomannut, kuin sen ettei hiuksia enää lähde ihan tukoittain. Menkkoja ei ole ollut yli vuoteen, eikä muuta syytä siihen, etteikö varasto pysyisi.

Työpaikassani ei ole muuta ongelmaa, kuin se että sopimista ei vakinaisteta ja on jatkuva epävarmuus työn jatkumisesta. Toki tavoitteet ovat kovat ja niiden vuoksi painetta ja stressiäkin on, mutta muuten työolot, -yhteisö, -edut ja esihenkilö ovat loistavat. Varsinkin verrattuna edelliseen, josta pääsin pois 2v sitten.Työelämän ulkopuolella sen sijaan stressiä on riittänyt ja sitä on vaikea poistaakaan. Traumatausta ja PTSD osatekijöitä myöskin.

Lähettäjä: Rautanaula 
Päivämäärä:   3.11.24 20:06:43

B:llä kiinnostava tulkinta rauta-arvoista. Olisiko linkata jotain tieteellisempää artikkelia missä näitä rajoja on avattu?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.11.24 20:30:32

Kyllä siinä pari VUOTTA voi mennä toipuessa. Järjestä elämäsi niin, että pärjäät minimituilla kun sen aika on. Ravaa siellä lääkärissä sinnikkäästi, ei sieltä apua välttämättä ole, mutta jos sitä sairaslomaa saisi jatkettua tai ainakin pyydät arvion työkyvystä työkkäriä varten. Sillä saa työnhakuvelvoitteen pois jos katsovat sen aiheelliseksi. Itse itkin työkkärissä ja puhuin itsetuhoisuudestani, varmasti auttoi asiaa. :'D

Burnouttiin on niin monia syitä, kun ei se ikinä ole ihan vain se työ tai opiskelu vaan ihan koko elämä kokonaisuutena. Minun burnouttini suurin syy on vielä niin absurdi äkkiseltään, että jätän sen usein kertomatta. Minä olen äärimmäisen väsynyt ja ison osan ajasta lamaantunut ihan vain siksi, että kroppa on tajunnut, että vihdoin voidaan. 30-vuoden henkensä edestä pelkääminen ei ole ohi, mutta olen vihdoin turvassa ja siksi ne koko elämän lepäämättä jättämiset iskevät nyt päälle. Toki se uupumus tuli pääasiassa sen työnteon takia, kun elämän suurissa mullistuksissa piti sielläkin käydä ja työ oli melko kuormittavaa, varsinkin työyhteisö.