Lähettäjä: keloja 
Päivämäärä:   2.11.24 19:24:19

viime vuosien aikana ostaneet, miten perustellen sivuutit yleistietoa olevan faktan siitä, että koiran lyhennetyt jalat (mm. mäykky, corgit, bassetit) yhdistettynä korkeintaan alkuperäiseen selän pituuteen on todella sairas yhdistelmä ja tuottaa täysin turhaa kipua ja epämukavuutta koiralle?

Entä brakyfaalisen ostaja, miltä arvelet koirasi naaman luuston näyttävän sivuprofiilissa rtg-kuvassa? Onko se kuono mielestäsi koiralle itselleen mukavan ja terveellisen (hengittäminen) pituinen?

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   2.11.24 19:24:52

Luuletko tosiaan että tällaisella muita lyttäävällä aloituksella saat asiallisia vastauksia?

Lähettäjä: keloja 
Päivämäärä:   2.11.24 19:25:54

"Luuletko tosiaan että tällaisella muita lyttäävällä aloituksella saat asiallisia vastauksia?"

Koira älähtää, johon...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.11.24 19:26:42

Minä ostin corgini 10 vuotta sitten, eikä asiasta silloin juurikaan puhuttu. Enkä tiedä puhutaanko vieläkään sillä tapaa, että ensimmäistä koiraansa hankkivat tulisivat tätä ajatelleeksi? Hyvin tuo kaveri on kumminkin pikkujaloillaan tuossa porskuttanut. En tosin enää lisää corgeja ole hankkimassa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.11.24 19:27:14

Harvoin näihin tulee vastaamaan kyseisten rotujen omistajia. Paitsi joku ranskanbullan omistaja jonka koira on rotuisekseen terve, tutkitusti mutta tuloksia ei ole näyttää ja voi ulkoilla jopa kolme kilometriä pyörtymättä.

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   2.11.24 20:01:14

Ei ole tullut koiraa ostettua, mutta kissan ostin.

Tiesin että rodulla on hurjia terveysongelmia, eli 100% rodun edustajista on sairaita. Omani oli luustokuvattu ja todettu että sairauden aste on vasta lievä. Kissan ikä jäi tosin epäselväksi, edellinen omistaja sanoi sen olevan alle vuosikas, kuvannut eläinlääkäri arvioi puolitoistavuotiaaksi ja sterkannut eläinlääkäri sanoi että kissalla on ollut jo pennut.
Jatkossa kissa on luustokuvattava joka vuosi ja nivelrikkoa hoitavia lisäravinteita on käytettävä. Siihen olen varautunut että sairauden edetessä kissa tullaan lopettamaan. Täysin arpapeliä on että elääkö kissa vuoden vai kymmenen, mutta ei kuitenkaan sitä mitä lähtökohtaisesti terveen rodun edustaja eläisi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.11.24 20:02:24

Minä ostin corgin 11v sitten. Toisen. Aikaisemmin oli ollut jo yksi terveysongelmainen tapaus mun vanhemmilla. Tiedostin ongelmat jo silloin ja haaveena oli aloittaa kasvatustyö ja lähteä viemään rotua terveempään suuntaan plus samalla hankkia kasvatuskokemusta jota ilman ei siihen aikaan roturisteytyksiin lupaa herunut.

Tein tarkan taustatyön ja ajattelin, että siten on ihan hyvät mahdollisuudet saada terve koira. Ja olihan se terve ensimmäiset viisi vuotta, ei tiinehtynyt koskaan tosin vaikka muutama kerta yritettiin ja eri uroksilla. No, ihan hyvä ettei pentuja tullut kun selkä alkoi siinä viisivuotiaana vaivata ja siitä asti liikunta on ollut rajoitettua. Nykyään vaivaavat kyynärätkin. Selkä on kyllä koiranetin mukaan terve, koska kalkkeumista ei saa uutta lausuntoa (vai saako nykyään?), niin en saa tietoa koiran sairaudesta sinne mitenkään näkyviin ennen kuin henki siitä lähtee.

Vuosien ajan yritin myös pitää ääntä corgien terveystilanteesta ja tutkimusten tärkeydestä sekä pennunostajan vastuista valita mahdollisimman terve yhdistelmä, mutta siitä sai niin paljon kuraa niskaan että luovutin enkä seuraa rotua enää mitenkään. Nykyään corgipiireissä on ilmeisesti edes hivenen avoimempaa terveyskeskustelua kuin vielä muutama vuosi sitten, mutta edelleen niin riitaista että minä en siihen rotuun aio enää sekaantua yhtään mitenkään.

Lähettäjä: pl 
Päivämäärä:   2.11.24 20:04:18

"Ei ole tullut koiraa ostettua, mutta kissan ostin."

ööm, kerro nyt sitten säkin miksi ihmeessä ostin skottish foldin tietoisena ongelmista? Ei ole kovin arvostettava teko, etenkin ihmetyttää tieto siitä että olet esytoiminnassa mukana. Luulisi arvojen olevan kohdillaan. Ei näemmä. Oliko niin kovin söpö luppakorvakisu?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.11.24 20:14:31

Koska ovat metsällä toimivia käyttökoiria, liikkuvat elämänsä aikana valtavasti haastavassakin maastossa ja ovat eläneet sen kummemmin sairastelematta 15-17 vuotiaiksi.

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   2.11.24 20:18:19

Otin scottish foldin sen takia kun sellainen kodinvaihtajana tuli ja ei toistaiseksi oireetonta ja elinvoimaista nuorta kissaa raaskinut lopettaa vain sen takia että on tietyn rotuinen. Meille se päätyi myös siitä syystä että esyn päätös oli ettei voi luovuttaa eteenpäin kissaa jonka terveyden seuraaminen edellyttää jokavuotista luustokuvausta.

Lähettäjä: Kol 
Päivämäärä:   2.11.24 20:27:57

Tiedoksenne, että 10 vuotta sitten oli vuosi 2014 joten aivan varmasti silloin puhuttiin näistä asioista. Mutta toki korvansa ja silmänsä voi ummistaa kaikelta ja saada kuulostamaan asia nyt siltä että olisi uusi juttu.

Lähettäjä: Mäyräkoiran om 
Päivämäärä:   2.11.24 22:44:08

Ensimmäistä mäyräkoiraa hankkiessa kysyin useamman eläinlääkärin sekä fysioterapeutin mielipiteen mäyräkoiran hankintaan. Fysioterapeutti totesi mäyräkoiran olevan itseasiassa varsin terve rotu, kunhan koirasta pidetään huolta, se liikkuu monipuolisesti ja lihaksisto tukee selkää eikä sitä päästetä ylipainoiseksi. Omat koirani ovat toistaiseksi olleet terveitä sekä selistään että muutoin mutta olen tietoinen siitä, että selkä on mäykyn heikko kohta.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   2.11.24 22:50:33

Harva myöntää tukevansa eläinrääkkäystä. Ja ne ketkä myöntävät, eivät ymmärrä ongelmaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.11.24 22:53:45

Itse klinikalla töissä, jossa hoidetaan paljonkin ortopedisista ongelmista kärsiviä koiria ja sanoisin, ettei mäykyt mitenkään ole mitenkään yliedustettu ryhmä.
Varsinkin metsästyskäytössä olevat karkeakarvaiset tuntuvat olevan ihan tervettä porukkaa

Lähettäjä: Hilla 
Päivämäärä:   3.11.24 08:43:57

Luonnossakin on näitä lyhytjalkaisia ja pitkäselkäisiä eläimiä, en usko että se rakenne on edes kovin luonnoton. Omat mäyräkoirat ovat olleet luustoltaan terveitä ja pitkäikäisiä.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   3.11.24 09:20:58

"Koira älähtää, johon..."

Lol, ei mulla ole edes koiraa tällä hetkellä ja lyttykuonoa tai pitkäselkäistä ei ole ollut koskaan. Ihmettelen vain tätä hyökkäävää tapaa kysyä asioita. Saako sillä aikaan rakentavaa keskustelua? Ja jos yhtään on tätä foorumia lukenut niin ei tämä vaikuta edes siltä, että täällä pyörisi paljon mitään bulldoggi- tai mopsi -ihmisiä. Uskon hevosihmisten olevan keskimääräistä tallaajaa paremmin perillä eläinten terveydestä ja rakenteesta ylipäänsä.

Lähettäjä: Saimi 
Päivämäärä:   3.11.24 09:22:46

Tämä aloittaja tehtailee nyt näitä topiceja ihan sarjatuotantona. Sinänsä tietysti tärkeä asia, mutta suhtautumistapa on aika yksisilmäinen. Enkä siis kannata missään nimessä esimerkiksi mopsien tai ranskanbulldoggien jalostusta, mutta näin yleisesti ottaen toivoisin aloittajalta kannanottoa myös näihin:

- saksanpaimenkoirilla on todella paljon selkä- ja lonkka ongelmia
- flätit saavat syövän
- westiet kutisevat
- suomenpystykorvat sairastuvat epilepsiaan
- bernit ovat monisairaita
- labbiksilla pettää luusto

Nämä yllä olevat ovat rodun sisällä esiintyviä tyypillisiä ongelmia. Se ei silti tarkoita sitä, että jokaisella yksilöllä olisi kyseinen ongelma. Jalostuksella voidaan tähän vaikuttaa. Tipsuketjussa minulle naurettiin, kun kerroin, että minulla on 20 vuoden aikana ollut yksi terveysongelmainen tipsu, oli liian pitkäselkäinen. Viisastuin siitä ja seuraavaa pentua hankittaessa olin tässäkin tarkempi. En myöskään ota pentua, jonka vanhemmilla on kuonopoimu tai muuten hyvin lyhyt kuono. CFR alle 0,5 _voi lisätä_ BOAS-riskiä, mutta se ei tarkoita sitä automaattisesti. Mitä pienempi luku on, sen suurempi riski. Nykyisellä luku on 0,38. Kyllä, se ei ole paras mahdollinen lukema, mutta olen nähnyt aidon ja jotakuinkin jalostamattoman tiibetiläisen tipsun kuvan ja silläkään en usko tuon luvun 0,5 täyttyvän.

Eli siis meidän kaikkien tulisi rotua ja pentua valitessa valita ne yksilöt, jotka tulevat tutkitusti terveistä vanhemmista ja tietysti välttää äärimmäisten piirteiden suosimista (kuten mopsin kuono). Minun tipsuni elää tuon 0,38-kuononsa kanssa reipasta ja aktiivista elämää, eikä yhdelläkään tipsuistani ole ollut rohinaa tai muitakaan hengitysongelmia. Tämän voin ihan käsi sydämellä sanoa.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   3.11.24 09:25:05

Kiinnostaisi myös tietää, mitä aloittaja ehdottaa ratkaisuksi tähän ongelmaan. Rotujen kieltämistä jonkun lainsäädännön kautta? Menee aika vaikeaksi jos yhtään lakia ymmärtää. Rotukiellothan eivät oikein toimi, se on nähty. Ihmisten valistamista? Ihmisiä on valistettu ja netti on täynnä tietoa, eiikä asia tunnu silti oikein menevän perille. Roturisteytyksiä? Mitä ajattelet esim. niistä pitkäkuonoisemmaksi jalostetuista ranskanbulddoggeista, joita jalostetaan Hollannissa?

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   3.11.24 09:34:00

Ja sepä tosiaan, että kun koirilla on valtava määrä erilaisia terveysongelmia jotka liittyvät ihan muuhun, kuin rakenteeseen.

On helppo toitottaa vastuullisen kasvattamisen perään, mutta todellisuudessa monen rodun geenipooli on vain niin pieni (etenkin täällä Suomessa) että terveitä koiria on vaikea jalostaa. Ei se terve rakenne auta, jos koira kuolee syöpään kaksivuotiaana. Monessa rodussa koiria pitäisi tuoda enemmän ulkomailta.

Toisaalta Suomessa on kuitenkin asiat tosi hyvin verrattuna moneen muuhun maahan. Esim. Jenkeissä ns. backyard breederit kukoistaa, jotka jalostavat ties mitä epämuodostuneita risteytyksiä, koska kysyntää on ja ihmiset ostaa. Esimerkkinä vaikka exotic bullyt yms. Ei tässä mikään valistaminen toimi kun ihmiset ovat yksinkertaisesti tyhmiä ja haluavat vain tietyn näköisen koiran halvalla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.11.24 09:39:43

Suljettu populaatio tarkoittaa sitä että kaikki sen suljetun populaation eläimet ovat lähtöisin samoista esivanhemmista, joita keskenään risteytettiin kun populaatio suljettiin. Harvassa rodussa ulkomaan tuonneista on mitään suurta merkitystä, kun ovat peräisin samoista esivanhemmista. Kantakirjojen avaaminen, rotuun otot ja roturisteytykset olisi huomattavasti hyödyllisempiä toimenpiteitä ja niitä tulisi tehdä useammin kuin kerran 50 vuodessa.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   3.11.24 12:11:26

Saimi: etkö näe mitään eroa siinä, että joillain roduilla tietyt terveysongelmat ovat yleisempiä kuin toisilla, vs. että rodun toivottu ulkomuoto on kehityshäiriön aiheuttavan mutaation aikaansaama? Syöpää, epilepsiaa tai allergiaa voidaan edes yrittää jalostaa pois säilyttäen rodun erityispiirteet, mutta kuka haluaa pitkäjalkaisen mäyräkoiran? Vaikka osalla tipsuista on juuri ja juuri hyväksyttävissä olevan pituinen kuono, niin jos se rajatapaus on ihanne, aina syntyy myös liian lyhytkuonoisia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.11.24 12:33:20

"Tämä aloittaja tehtailee nyt näitä topiceja ihan sarjatuotantona. Sinänsä tietysti tärkeä asia, mutta suhtautumistapa on aika yksisilmäinen. Enkä siis kannata missään nimessä esimerkiksi mopsien tai ranskanbulldoggien jalostusta, mutta näin yleisesti ottaen toivoisin aloittajalta kannanottoa myös näihin:

- saksanpaimenkoirilla on todella paljon selkä- ja lonkka ongelmia
- flätit saavat syövän
- westiet kutisevat
- suomenpystykorvat sairastuvat epilepsiaan
- bernit ovat monisairaita
- labbiksilla pettää luusto"

Saksanpaimenkoirien lonkkatilastot ovat itse asiassa ihan hyvällä mallilla todella moniin muihin rotuihin verrattuna ;) D- ja E-lonkkaisia on alle 10% koirista, eli loppupeleissä kuitenkin aika vähän. Selkäongelmistakin aika iso osa on ihan vain katsojan silmissä :D ja ei, en hyväksy niitä luiskaperiä enkä niiden jalostusta, mutta en silti leimaa niitä suoraan sairaiksi koska ne eivät kaikki todellakaan sitä ole.

Suomenpystykorvat taas ovat todella monilla esimerkkinä siitä, kuinka rodun terveystilannetta pystytään parantamaan kun sen eteen tehdään töitä. Ei epilepsia ole niillä enää sen suurempi ongelma kuin muillakaan roduilla.

Labbisten kaikkiin luustotilastoihin ei koiranet tällä hetkellä päästä, mutta todella paljon labbiksia tunnen ja ihan terveitä ja eläväisiä käyttökoiria niistä valtaosa on. Toki yleinen rotu, niin koiramäärällisesti niitä sairaita on enemmän kuin harvinaisemmissa roduissa, mutta prosentuaalisesti väittäisin niidenkin olevan kuitenkin suht hyvällä mallilla etenkin brakyrotuihin verrattuna.

Fläteillä on ongelmaa syövän kanssa, mutta niiden keski-ikä on kuitenkin ihan ok tuon kokoluokan koiraksi. Eivät siis kuitenkaan yleensä mene nuorina hautaan syövän takia.

Westiehin ja berneihin en osaa sanoa mitään, toki olen niiden ongelmista kuullut mutta koska en tunne rotuja henk. koht niin mistä minä tiedän kuinka suuria ongelmat todellisuudessa ovat. Westiedien kutinaongelma ainakin on sellainen, että tilannetta saisi nopeastikin parannettua (jos sitä ei ole vielä tehty) mikäli kasvattajat vain alkaisivat tehdä töitä asioiden eteen.

Yhdenkään yllämainitun rodun tilanne ei aiheuta koirille yhtä paljon kärsimystä kuin vaikkapa mopseilla tai enkkubullilla on. Joka ikisessä rodussa on omat sairautensa eikä niistä koskaan päästä kokonaan eroon. Mutta on täysin eri asia onko koirista sairaita (ja kivuliaita tai vaikka hapenpuutteesta kärsiviä) 100% vai 1%.

Ja ehkä itse sairauksia suurempi ongelma ovat ihmiset, jotka eivät suostu näkemään niitä sairauksia ja koirien kärsimystä. Brakyrodut ovat se suurin kärsijäryhmä siinä asiassa. Kun terveystilannetta ei suostuta näkemään ja myöntämään sellaisena kuin se on, ei siihen kukaan koskaan myöskään puutu eikä se tule koskaan paremmaksi muuttumaan.

Lähettäjä: Saimi 
Päivämäärä:   3.11.24 17:04:17

Eli mäyräkoiran huono rakenne (pitkä selkä ja lyhyet raajat) tarkoittaa automaattisesti kipua ja kärsimystä, mutta spk:n huono rakenne (luiska selkä jne) ei? :D

Kyllä nyt joku muukin raitaa olla sokea koirien kärsimyksille kuin brakyjen omistajat... *Facepalm*

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.11.24 17:41:31

Minä en ole missään sanonut, että mäyräkoirat kärsisivät aina. En ole tässä topassa mäyräkoiria maininnut kertaakaan, enkä ole koskaan niitä mitenkään erityisen sairaana rotuna edes pitänyt kun useamman metsästyskäytössä olevan tunnen kuitenkin... Itselläni on corgi, eikä sekään ole koko elämäänsä kivuista kärsinyt vaikkei terve olekaan. Edelleen 11-vuotiaana kivuttomia (tai ainakin oireettomia) päiviä on valtaosa päivistä, vaikka vikaa onkin vähän siellä ja täällä. Toki säännöllisellä kipulääkityksellä se nykyään on.

Vaikka jatkossa otankin vain terveempiä rotuja, ei se estä minua näkemästä sitä, ettei kaikkien sairaidenkaan rotujen edustajien elämä aina ole pelkkää kipua ja tuskaa 24/7. Mutta en myöskään sulje silmiäni siltä, että toiset rodut ovat huomattavasti sairaampia kuin toiset, ja joku sakemanni on vielä siedettävällä mallilla moniin brakyrotuihin verrattuna, vaikka toki toivoisin että sakemannienkin terveyden (ja terveemmän rakenteen) eteen tehtäisiin nykyistä enemmän työtä. En minä sakujakaan terveenä pidä, mutta ovat ne terveeMPIÄ kuin vaikka mopsit. Ja suurin osa sakemannien terveysongelmista on ihan jossain muualla kuin luustossa.

Lähettäjä: utelias 
Päivämäärä:   3.11.24 17:56:57

Ihan mielenkiinnosta kysyn oletteko miettineet, mihin rotuun risteyttämällä esim noista mainituista saataisiin terveempiä? Sen ymmärrän, että sairaita koiria ei pidä jalostukseen käyttää ja geenipooli tulee pitää laajana mutta mitä muuta voidaan tehdä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.11.24 18:02:50

Koira on sekarotuinen, joten vaikea oli nähdä minkälainen siitä tulee. Selkä on pitkä ja jalat lyhyehköt, mutta ei ihan mäyräkoiramallia kuitenkaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.11.24 18:31:49

"mutta kuka haluaa pitkäjalkaisen "

Tässä sen ongelman näkee, mistä oli maaseudun Tulevaisuudessa tänään juttu, tosin vain tilaajille harmillisesti. Kun ulkonäkö menee kaiken muun edelle. Se pitkä runko yhdistettynä superlyhyisiin jalkoihin on tärkeämpää kuin rakenne, jolle ei olisi omaa rotukohtaista nimitystä sairaudelle (mäyräkoirahalvaus).

Onko uniikki ulkonäkö riittävä syy jalostaa koiria ääripiirteisiin ja altistaa niitä rakenteen tuomille ongelmille? Mäykynkin kohdalla on turha vedota että rakenne on olevinaan paras luolilla, kun samaan aikaan useat normaalirakenteiset terrierit toimii luolilla täysin ongelmitta.
Tai corgin tulee olla matala jotta väistää nautojen potkut ja samaan aikaan australiankarjakoirat toimii omassa maassaan karjan seassa ongelmitta vaikka niillä onkin jalat.

Ja surullisen hauskin perustelu saksanpaimenkoiran ylikulmautuneille jaloille ja liukumäki selälle oli se että sillä rakenteella koira vetää kärryjä voimakkaiten. Ja tämän sanoi rodun harrastaja..

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   3.11.24 21:18:14

Mulla on ollut mäyräkoiria 20 vuotta ja ovat olleet terveimpiä koiria mitä mulla on ollut. Ensimmäinen eli lähes 16 vuotta ja nyt on vanhin reilu 13. Selkävaivoja ei ole ollut yhdelläkään, nää on käyttölinjaisia. Nuorin kuollut oli yhdeksän ja sen vei syöpä.
Sairaimpia on olleet niin kovin normaalirakenteiset dobermannit, joista yksikään ei elänyt yli kuusivuotiaaksi. Lopetus kaikilla ennen aikojaan, syynä yhdellä sydänsairaus ja lopuilla nivelrikko.

Lähettäjä: Hah! 
Päivämäärä:   3.11.24 21:40:26

Mulla on mäykky. Selkä on K0, lonkat B, kyynärät 0/0, ei silmäsairauksia, eli tällä hetkellä terve koira. Miksi minun pitäisi kokea suurta tuskaa ko. Koiran omistamisesta? Sitä kannattaa tutustua haluamaansa rotuun ja kasvattajiin. Toki on rotuja, joissa kasvattajia ei terveys kiinnosta, mäykyillä on onneksi kasvattajia, joita kiinnostaa rodun tulevaisuus. Eli terveyteen pyritään.

Lähettäjä: Hah! 
Päivämäärä:   3.11.24 21:51:19

Ainiin; mäykkyjen elinikäkin on muistaakseni keskimäärin 12v, joten sekään ei ole sinällään ongelma tässä rodussa. Se, että mäyräkoirilla on lyhytraajaisuuteen liittyvä geneettinen riski lisääntyneelle välilevyjen kalkkeutumiselle ei suoraan tarkoita että koira kärsii, vaan sitä, että koira VOI sairastua tämän vuoksi välilevytyrään. Mutta kun kaikki mäykyt, edes ne huonolla selkäindeksillä olevat, eivät välttämättä ikinä sairasta selkäänsä. Toki korrelaatio on olemassa, muttei suomen jokainen mäyräkoira kärsi joka päivä geneettisen riskin vuoksi.
Ja ei, en vähättele mäykkyjen selkäongelmia, vaan ymmärrän erinomaisen hyvin että asialle pitää tehdä kaikki voitava että rodun selkäterveys vain paranee. Mutten myöskään ole hysteerinen.
Ja ei, en kasvata . Yhtään mitään koirarotua.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   3.11.24 23:06:07

Mäyräkoirista viidesosa sairastuu välilevytyrään ja neljäsosa oireilee. Se on aika paljon.

Kondrodystrofiaa aiheuttavan retrogeenin esiintyvyys on mäyräkoirilla 100 %, joten sitä ei voi jalostaa pois muuten kuin roturisteytyksillä, vaikka olisi kuinka terveydestä kiinnostunut kasvattaja. Terveenkin mäyräkoiran pennuista neljäsosa sairastuu.

Eli ei voi verrata vaikkapa allergiaan tai epilepsiaan, joita voidaan vähentää valitsemalla jalostukseen terveitä koiria.

Lähettäjä: Oo 
Päivämäärä:   3.11.24 23:57:06

Saankohan paljonkin selän takana vihaa niskaani kun mulla on scottish fold mix kissa. Kissa on tosin adoptoitu aikuisena eläinsuojeluyhdistykseltä.

Lähettäjä: Hah! 
Päivämäärä:   4.11.24 07:07:07

M se ei tarkoita edelleenkään sitä, että kaikki mäykyt kärsii. Eli ongelma ei ole samanlainen kuin esim brakykefaalisilla, joilla kaikilla on arkipäiväistä elämää hankaloittava ominaisuus. Tai juurikin allergia tai se epi, jotka molemmat vaativat yleensä jatkuvaa lääkitsemistä.
Mäyräkoirilla on myös löydetty yksilöitä joiden geenit kondrodystrofian osalta ovat n/cddy. Tämä tarkoittaa sitä, että on mahdollista yhä jalostaa tervegeenisiä tai vähintään normaalilla geenialleelilla olevia koiria. Ja tämä on aika paljon.
Kuten yllä on keskusteltu aika monessa koirarodussa on ongelmia, joissain tosi pahojakin. Eivät vaan tunnu nousevan keskusteluihin, vaikka ovat letaaleja juttuja ja kattavat aika suuren osan rodusta. Mäykyillä on onneksi lähinnä tuo tasan yksi ongelma. Jalostusratkaisuilla on päästy eroon suurimmaksi osaksi silmäongelmista ( pra, katarakta ja kääntyneet ripset) eikä sydämetkään ole ongelma. Selät syynätään kuvantamalla ( tuli pevisaan, vihdoin) ja osa vielä geenitestaamalla. Ja karvanmuunnosten välillä tehdään harkittuja roturisteytyksiä nytkin. Muutamissa roduissa on niin huono tilanne ettei edes roturisteytykset auta :(

Lähettäjä: Väpä 
Päivämäärä:   4.11.24 09:14:31

En selvittänyt tarpeeksi tai ymmärtänyt 10 vuotta sitten, kuinka pahat mäykkyjen rakenneongelmat ovat. Rakastan rotua aivan äärettömän paljon, mutta en usko, että voin uutta pentua ottaa, ennen kuin jalostus lähtee toiseen suuntaan.

Mäykkykasvattajat käy päälle melkein yhtä agressiivisesti kuin lyttykuonojen, jos selänpituuteen liittyviä ongelmia yrittää tuoda esiin, kun "ei kaikki ja ei heidän koirilla ikinä". Sitten ryhmässä on kuitenkin päivittäin postaus, kun jonkun koiralta on välilevytyrä leikattu. Jännä, kun sitten sitä ei kasvattajien mukaan kuitenkaan tapahdu.

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   4.11.24 13:11:42

" Kondrodystrofiaa aiheuttavan retrogeenin esiintyvyys on mäyräkoirilla 100 %, joten sitä ei voi jalostaa pois muuten kuin roturisteytyksillä, vaikka olisi kuinka terveydestä kiinnostunut kasvattaja. Terveenkin mäyräkoiran pennuista neljäsosa sairastuu."

Ei pidä paikkaansa. Nyt kun tuo nimenomainen geeni, mistä puhut, on löydetty ja sille on kehitetty geenitesti, niin tulokset ovatkin yllättäneet, koska niitä tämän geenin osalta N/N -yksilöitä (eli tuota geeniä ei ole koiran perimässä ollenkaan) on Suomessa testatuista koirista jo löytynyt. Ja testi on uunituore, joten testattuja ei ole vielä valtavan suurta joukkoa, vaikka ihmiset ovatkin koiriaan testanneet jopa yllättävän ahkerasti! Ainakin lyhkäreillä nämä koirat ovat olleet puhtaasti käyttölinjaisia, joten tämä käytännön kokemus, että metsästyskoirat ovat selkäterveydeltään parempia, kuin puhtaasti näyttelylinjaiset, on tässäkin valossa hyvinkin paikkansa pitävä. Kaikista lopuista testatuista karkeasti puolet on vain yhden geenin perineitä, loput tuplageenisiä. Jalostusvalinnoilla voidaan siis todellakin saada paljon aikaan tämän geenin suhteen ja niitä tuplageenisiä voidaa
n jättää pois jalostuksesta ja käyttää pentueesta niitä yhden geenin, tai ei ollenkaan perineitä. Eli todella positiiviselta näyttää tilanne tämän geenin suhteen.

Lähettäjä: yytsi 
Päivämäärä:   4.11.24 14:07:01

Huudanpa tästä sivusta, että en ole tiennyt että mäyräkoirista on jalostettu lyhytjalkaisia ja pitkäselkäisiä.
Kiitos että joku tuo näitä asioita esille!
Itselläni on kääpiö- ja keskikokoinen snautseri, niilläkin varmasti omat jalostusjuttunsa, mutta omat pupsit ovat kasvattajilta, jotka eivät vaadi esim. teippaamaan korvia. Onnellisia ja terveitä koiria kumpikin.

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   4.11.24 19:05:36

^ Lyhyet jalat johtuvat koiran perimässä tapahtuneesta mutaatiosta, ei "jalostuksesta". Näitä erilaisia lyhytjalkaisia koiria on ollut tyyliin vuosisatoja ja niitä on alettu muinoin käyttää luolametsästyksessä juuri siksi, että mahtuvat sinne luoliin paremmin, kuin pitkäjalkaiset koirat. Nykypäivänä mäyräkoira on edelleen todellinen käyttö- ja metsästyskoira, joka toimii niin luolissa, kuin peuran ajossakin.
Ja ennenkuin joku tulee kirkumaan, niin linjat todellakin ovat valitettavasti vahvasti eriytyneet ja pahimmillaan näyttelylinjaisella koiralla ei ole edes riistaviettiä. Ja toki niillä voi olla rakennekin jo ei niin sopiva metsästykseen. Selkäranka ei kuitenkaan ole mäyräkoiralla yhtään normaalia pidempi, kuin muillakaan koirilla, vaikka näkn virheellisesti väitetäänkin. Sama määrä on selkänikamia, kuin muillakin koiraroduilla.

Lähettäjä: a 
Päivämäärä:   4.11.24 19:32:45

Scottish foldin omistaja, onko sillä ollut kuvissa mitään? Tästähän on paljon uutta tietoa, että foldillakin voi nousta korvat ylös (sairastuessaan/kuumessa) joten ovat iloisesti kasvatelleen fold x fold ja saaneet aikaan sairaita (kahta foldia ei saisi yhdistää).. että oikeaoppisesti fold x normikorva tuottaisikin "suht normeja" pentuja.

Lähettäjä: Mäyräkoiran om 
Päivämäärä:   4.11.24 22:41:19

Mielenkiintoinen tieto tämä RR!
Tuosta ”kuka haluaisi pitkäjalkainen mäyräkoiran” voin sanoa, että minua ei yhtään haittaisi vaikka entisaikojen kaltaisia mäyräkoiria jalostettaisi, mikäli se ei toisi mukanaan muita (terveys)ongelmia. Mäyräkoirassa itseä miellyttää käytettävyys yhdistettynä luonteeseen ja siihen, että se on kuitenkin moneen muuhun verrattuna varsin terve.

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   5.11.24 09:14:10

Scottish foldin luppakorvaisuus on sairauden oire, eli kissalla on varmuudella osteokondrodysplasia. Se on etenevä sairaus, mutta se miten nopeasti sairaus etenee on yksilökohtaista.

Omani on luustokuvattu ja tullaan jatkossakin kuvaamaan kerran vuodessa. Muutoksia oli kintereissä, mutta ne oli vielä hyvin lieviä ja eläinlääkäri joutui hakemalla hakemaan että muutoksen löysi.

Rodulla esiintyy myös paljon lonkkaniveldysplasiaa.

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   5.11.24 11:34:24

Mäyräkoiran om., esim. norjalaisissa ajavalinjaisissa koirissa on korkeajalkaisemman tyyppisiä. Mulla oli/on (asuu ystävällä) narttu tuontivanhemmista ja tämä myös jalkavampaa tyyppiä. Rodun sisällä on eroja ja mä en henkkoht ota itselleni koiraa, jonka sukutaulu on tuolta itänaapurista.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   5.11.24 11:38:48

Minä ottaisin mäykyn heti, jos siitä saataisiin hieman pidempijalkainen ja lyhyempiselkäinen. Miksi pitää aina mennä äärimmäisyyksiin, huoh meitä ihmisiä...

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   5.11.24 14:00:47

^ Mainitsin jo aiemmin, että mäyräkoiran selkäranka ei ole yhtään sen pidempi, kuin muillakaan koiraroduilla. Nikamia on ihan saman verran. Pitkä vaikutelma tulee ihan puhtaasti niistä lyhyistä jaloista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.11.24 14:05:17

Se on totta että mäykyn selkä on ihan normaalin mittainen. Kaverin mäykkyjä kun kattoo, niin ihan olisivat koiria jos olisi jalat. Pääkin on isomman koiran.

Dreeverihän on kanssa yksi riskirotu rakenteensa kanssa. Mutta olen huomannut metsästysryhmissä, kun yritetään kysyä rodun rakenteesta ja terveydestä, asia teilataan heti rodun harrastajien toimesta ja tunnelma on, kuin siitä ei saisi puhua. Ainakin vänkyröitä eruraajoja olen niillä nähnyt.