Lähettäjä: Voisko? 
Päivämäärä:   1.11.24 14:12:03

Onko täällä joku, joka olisi ystävystynyt asiakaspalvelijan kanssa?
Olen säännöllisesti tekemisissä erään asiakaspalvelutyötä tekevän henkilön kanssa ja jotenkin ensi kohtaamisesta lähtien koin, että olemme todella samalla aaltopituudella. Juttu luistaa kuin vanhoilla tutuilla, meillä on hauskaa yhdessä ja hommat sujuu mukavasti.

En ole kuitenkaan koskaan aikaisemmin ystävystynyt kenenkään asiakaspalvelijan kanssa jos ei nyt jotain tallityöntekijää lasketa, jota näen päivittäin.

Mietin, että jos onkin minulle ystävällinen vain asiakaspalveluroolissana ja oikeasti häntä ei voisi vähempää kiinnostaa. Yleensä sen kyllä aistii jos joku on vain roolissa.

Miten edetä tässä tilanteessa, vai kannattaako edetä. Hän vaikuttaa aidosti mukavalta ihmiseltä, juuri sellaiselta joita haluaisin enemmänkin ystävikseni (huom. tarkoitus ei ole hyötyä mitenkään hänen ammatillisesta osaamisestaan). Vaikuttaa ihmiseltä jonka kanssa olisi mukava käydä lounaalla, pyytää joskus koiralenkille jne

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   1.11.24 14:21:39

En ole kyllä koskaan ystävystynyt. Jotkut joilla olen käynyt pitkään, jakavat kyllä paljonkin elämästään ja olen itsekin jakanut. Ehkä jos törmäisimme muissa merkeissä, ystävyys voisi syntyä.

Asiakaspalvelijana en jotenkin osaa suhtautua asiakkaisiin potentiaalisina ystävinä, vaikka jotkut ihmiset vaikuttavatkin tosi mukavilta.

Ehkä yksinäisyyttä olisi vähemmän jos aikuiset eivät hukkaisi taitoa ystävystyä.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   1.11.24 14:21:40

Olen aspa ja olen saanut paljon ystäviä töiden kautta, mm. Toisen parhaista ystävistäni. Numeroiden vaihtaminen tms on tapahtunut aina aloitteestani, välillä joku on etsinyt facesta ja laittanut kaverikutsun. Jotkut olen hyväksynyt, kaikkia en.

Se on totta, että osa ei ymmärrä, että aspan rooli voi olla hyvinkin vahva ja uskoa, että ystävällisyys on muutakin kuin ammatillista. Eli olisin aika varovainen näiden kanssa. Voithan vähän koettaa kepillä jäätä ja todeta, että oispa kiva tutustua lisää ja katsoa, mitä aspa sanoo. Treffikutsujen ja kahvittelukutsujen tekemistä en suosittele, jos oletkin ymmärtänyt väärin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.11.24 14:49:14

Asian muotoilu on tosiaan tärkeää, jos haluaa ystävystyä. Aspasta ei ole kokemusta, mutta työpaikalla oli kerran tosi mukava tyyppi, jonka kanssa juttu luisti. En ole missään somessa, eikä mulla ollut sen puhelinnumeroa, ja jotenkin kerran jutellessa sitten sen enempiä miettimättä möläytin, miten ois mukavaa tutustua lisää.
Tyyppi meni todella hankalan näköiseksi ja totesi, ettei ole kiinnostunut samasta sukupuolesta.

Olen itsekin hetero, enkä ollut kiinnostunut hänestä millään tavalla romanttisesti. Valitsin sanani väärin ja/tai mun olisi pitänyt antaa juttelun kehittyä omalla painollaan siihen, että meistä ehkä kenties olisi saattanut tulla ystäviä. Me nyt kuitenkiin oltiin siinä vaiheessa työn ohessa juteltu kaikenlaista jo parin vuoden ajan ja tultiin hyvin juttuun, mutta ei koskaan tavattu työpaikan ulkopuolella.

Eipä siinä sitten. Selitin kyllä, etten tarkoittanut sellaista tutustumista, mutta ilmeisesti minä olen sosiaalisesti täysi tumpelo.

Lähettäjä: eräs 
Päivämäärä:   1.11.24 14:57:15

Jos yhtään lohduttaa piste, niin olen kokenut samaa. Olen pyytänyt ihan kaveripohjalta mukavan oloisia ihmisiä kahville/alan messuille (työajalla tapahtuville) jne ja olen saanut samanlaista vaivaantuneisuutta, että eivät ole kiinnostuneita seksuaalisesti. Olen sanonut reippaasti, että itsekin kysyin ihan työkaveripohjalta. No, kun aikaa on kulunut, näistä jokainen on tullut tilittämään kännissä jossain pikkujouluissa kuinka ovat kuolanneet perääni ja ovat saaneet mieheltään jo melkein vihreää valoa "kokeilla naista". Ikäänkuin olisin joku leikkikalu (vaikka bi olenkin, en ole moisesta kiinnostunut).

Eli kertoo enemmän noista ihmisistä kuin sinusta.

Pyytäisin ihan rohkeasti. Ei aloittaja ole muiden tunteista vastuussa. Jos pyytää asiallisesti ja saa pakit, se voi olla jopa vapauttava kokemus! Itse kysyin yhtä mukavanoloista tyyppiä juuri lähtemään alan tapahtumaan, sain pakit ja olo on jotenkin helpottunut -nyt on kysytty, hän ei ole seurastani kiinnostunut ja voin siirtyä seuraavaan pöytään!

Lähettäjä: aspa 
Päivämäärä:   1.11.24 15:18:26

Jos aspalla on työ jossa ovat pelkästään asiakkaiden kanssa tekemisissä niin eivät yleensä ole kovin sosiaalisia vapaa-ajalla. Olen itse tämmöinen, rakastan jutella ihmisten kanssa ja minulla on aivan ihania asiakkaita joiden kanssa voisi jutella vaikka koko (työ)päivän mutta kun olen vapaalla pitkän työpäivän jälkeen niin en jaksa ihmisiä enkä jaksa jutella enää yhtään. Ja mitä olen muiden samanlaisten aspojen kanssa jutellut niin aikalailla muilla sama, ollaan naurettukin että ollaan ihan erakkoja sitten vapaalla. Kun päivän juttelee ihmisten kanssa niin oma rauha on ihan parasta sen jälkeen. En vain kaipaa yhtään ylimääräistä kontaktia sen jälkeen.
Harrastuksissa tapaamani ihmiset ovat sitten eri asia kun tekeminen on se ykkösasia eikä juttelu. Joku kahville juttelemaan meneminen olisi ihan kauhu.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   1.11.24 15:34:12

Aspa, ymmärrän hyvin. Teen aika pitkiä työpäiviä (10-11 h) ja töiden jälkeen on ihana olla vaan hiljaisuudessa lukemassa kirjaa. Tykkään kyllä myös vapailla (en töiden jälkeen) ihmisten seurasta, mutta vapaalla on mahdollisuus valita ne ihmiset, joista oikeasti pidän. Ja vaikka kuinka on monia asiakkaita, jotka minusta pitää ja haluaisi enemmänkin tutustua, niin minä en halua. Ja onneksi ei tarvitsekaan.

Osa tosiaan uskoo, että ystävällisyys ja small talk olisi merkki siitä, että olisin kiinnostunut heistä. Valtaosa asiakkaista ei kiinnosta minua töiden ulkopuolella laisinkaan. Mutta toki näitä helmiäkin on, joita tapaan mieluusti myös niin, etten saa siitä palkkaa, vaan ihan puhtaasti siksi, että pidän heistä.

Lähettäjä: ex aspa 
Päivämäärä:   1.11.24 15:40:03

Aspan työssä en jaksanut puhua vapaa-ajalla puhelimessa, muuten oli kyllä kivakin jutella livenä kavereiden kanssa. Eli riippuu varmasti siitä, mitä aspatyötä tekee.

Ei voi aina vain ajatella mitä muut ajattelevat ja jättää sen takia tekemättä asioita. Kysäise kevyesti, ei siitä haittaakaan ole.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   1.11.24 20:09:20

Minusta olisi ihanaa jos joku uusi ihminen olisi kiinnostunut kaverina! Rohkaisen kysymään

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.11.24 20:14:39

Ihmisiä hekin ovat.

Olen ystävystynyt entisten hoitokontaktieni kanssa hoitosuhteen päätyttyä. Kyllä sitä tapahtuu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.11.24 21:48:54

Olin ennen pienessä lähikaupassa töissä ja vaikka itse en kenenkään kanssa ystävystynyt, muistan että työkaverini kävi ainakin jossain keikalla ja ystävystyi jonkun asiakkaan kanssa. Puolisonkin löysi asiakkaasta ja nykyään naimisissa :D jos juttu luistaa ja tulee vaikka puhe jostain tapahtumasta niin siinähän voi puolivitsilläkin kysyä, lähtiskö tyyppi messiin / sanoa että itsekin haluaisit mennä tjsp. Kattoo sit miten tyyppi reagoi siihen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.11.24 23:10:35

No siis minulle on jäänyt kaksikin kaveria, joihin olen tutustunut reilu 20v sitten, kun he molemmat työskentelivät nyttemmin jo lopetetussa lemmikkiliikkeessä. Sattuneesta syystä oli ja on edelleen samoja mielenkiinnon kohteita. Jossain vaiheessa oltiin myös samassa harrastusseurassa, yhteisiä tuttuja on myös useampia. Ja molempien kanssa vaan klikkasi, ei kai tuolla olisi ollut niin väliä että missä tutustuttiin, tällä kertaa se nyt sattui olemaan heidän työpaikkansa, jossa asioin säännöllisesti.

Lähettäjä: yökukkuja 
Päivämäärä:   2.11.24 04:15:06

Mulla kävi niin, että ystävystyminen erään aspan kanssa kävi vahingossa. En tiedä miten, mutta jotenkin sen henkilön kanssa vaan klikkasi :D Jos oli hiljainen hetki eikä kummallakaan kiire, niin jäätiin jutustelemaan niitä näitä joskus pidemmäksikin toviksi varsinaisen asiakaspalvelutilanteen jälkeen. Sitten ehkä puolen vuoden päästä tuo henkilö sanoi, että hänestä tuntuu aina niinkun kaverille juttelisi, pitäiskö käydä kahvilla joskus. Ja niin me sitten mentiin kahville ja nyt ollaan useamman vuoden ajan oltu jo hyvä ystäviä.