Lähettäjä: Zoniqa 
Päivämäärä:   31.10.24 20:19:18

Että hepat ovat sielussasi pysyvästi.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   31.10.24 20:20:47

No jos ne on aika lailla ekoja elukoita mitä olen piirtänyt kun on kynä pysynyt kädessä, niin....

Lähettäjä: Anonyymi 
Päivämäärä:   31.10.24 20:22:20

Siinä samalla kun tietoisuuteni noin muutoinkin kehittyi. Hevoset on aina olleet osa elämääni.

Lähettäjä: Sama. 
Päivämäärä:   31.10.24 21:42:48

"No jos ne on aika lailla ekoja elukoita mitä olen piirtänyt kun on kynä pysynyt kädessä, niin...."

Ja puhutaan ajasta josta itse en muista edes mitään. Harrastuksena ja ammattina tänäkin päivänä, ikää yli 40.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   31.10.24 21:44:35

Olen aina ollut. Kun olin lapsi ja meillä oli hevosia kotona niin siihen vain kasvoi kiinni.

Lähettäjä: Hanne 
Päivämäärä:   31.10.24 21:44:36

Kai joskus 5-vuotiaana, nyt oon 59 v.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.10.24 21:45:32

Kun olin pieni ja sisko ratsasti. Minä olin kuulemma liian pieni, ja isä leikki, että heittää minut hepan selkään hop vaan ja olin pettynyt kun ei oikeasti heittänytkään. Pitkän mankumisen jälkeen pääsin ratsastamaan ja vaikka isäni on hieman hevosmies, niin kaikki sanoivat että kyllästyn kuten siskoni. Sitten olin kuulemma liian vanha kun hevostelu on pikkutyttöjen harrastus. Tämän kyllä korjasivat ratsastukseksi kun kehotin sanomaan isälleni.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   31.10.24 21:59:56

Yläasteella kun paras kaveri lopetti hevostelun ja itse seurasin lampaana perässä ja hain hyväksyntää lopettamalla itsekkin tallilla käynnit. Muutamissa viikoissa huomasin, että talli ja hevoset on se mun juttu ja palasin hevosten pariin. Tajusin että ihminen tulee onnelliseksi seuraamalla vain sitä omaa polkuaan, ei kaverin. Sen jälkeen hevoset ovat olleet osa päivittäistä elämääni, arkea.

Lähettäjä: jaa 
Päivämäärä:   31.10.24 22:05:04

Joskus 2-3-vuotiaana, minkä ikäisenä nyt alkaa muistaa joitain asioita. Ekoja asioita mitä muistan on hevonen ja poni tallissa, olin tosi pieni koska muistan että olin jonkun sylissä niitä kattelemassa

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.10.24 22:29:44

Kun ensimmäisen kerran pääsin hevosen selkään, en ollut ihan pikkulapsi enää, mutta en paljon muutakaan, kun tajusin, että hevosessa on paljon muuta kuin puuhevosessa tai keinuhevosessa, luonne ja kaikki, että siihen saa kontaktin, siihen voi vaikuttaa ihan niinkuin vaikka koiriin.

Lähettäjä: Lepa 
Päivämäärä:   31.10.24 23:55:58

Niin, onko hevosista kiinnostunut pikkulapsi oikeasti "hevosihminen"? Mikä olisi se määritelmä, riittääkö että parivuotiaan mielestä hevoset on ihania ja kivoja että on hevosihminen?

Minusta hevosihminen on sellainen, jolla se kiinnostus kun on kerran alkanut, niin ei voisi kuvitellakaan että ilman hevosia elämää jatkaisi. Hevosihminen hakeutuu jollakin keinolla hevosten pariin, se vetovoima on vaan jossain syvällä sielussa, eikä sitä voi tukahduttaa.

On mielestäni eri asia vain vähän käydä ratsastustunneilla lapsena ja sitten ohhoh, tulikin murrosikä ja pojat alkoi kiinnostaa niin hevoset jäi. Silloin ei ole mielestäni koskaan ollutkaan oikea hevosihminen, on vain joskus harrastanut hevosia. Harrastin itsekin monia urheilulajeja lapsena mutta ne jäivät kun palo hevosten pariin oli suurempi. En todellakaan voi noiden lapsuuden harrastusten perusteella sanoa itseäni urheilijaksi tai urheiluihmiseksi. En itseasiassa seuraa aiemmin harrastamiani lajeja lainkaan, vaikka hauska niitä aina joskus on silti tehdä. Hevosia en voisi kuvitellakaan jättäväni elämästäni pois, se tekee mielestäni minusta hevosihmisen.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   1.11.24 10:14:13

Aina olen ollut hevoskärpäsen purema. Ei tälle hulluudelle loppua näy.

Lähettäjä: Sunika 
Päivämäärä:   1.11.24 10:58:24

Lepa tässä puhuukin ne, jotka kokevat olevansa edelleen hevosihmisiä. Muistavat olleensa hevosista kiinnostuneita jo pieninä eikä heiltä ole se koskaan mennyt ohi.

Minä en ainakaan muista mitään valaistusta, että olisin erikseen tajunnut olevani hevosihminen, vaan olen niistä aina ollut kiinnostunut. Omia ollut nyt 35 v ja olen hevosyrittäjä. Ala-asteella olin kun päätin mitä teen aikuisena eikä se päätös muuttunut.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.11.24 12:19:51

Ihan aina. En kerrassaan muista milloin en olisi ollut.

Lähettäjä: niin 
Päivämäärä:   1.11.24 12:51:05

Ehkä parempi kysymys olisi, että milloin tajusin, että en todellakaan ole hevosihminen:D

Lähettäjä: V 
Päivämäärä:   1.11.24 13:13:46

Olin 8v kun naapurin tytön kans mentiin ratsastuskoululle tallille menevällä kouvukujalla meni edessä 3 ratsukkoa. Keskellä oli iso punaruskea ruuna, musta harja ja häntä. Hevonen oli upein ikinä näkemäni asia ja sen jälkeen minusta tuli hevosen tyttö. Nyt 52 ja edelleen hevoset on aivan ihania vaikka tunnit lopetin 3v sitten.